Edellä mainittu kolmikko edustaa omissa seuroissaan tulevaisuutta, ja joukkueiden täytyy antaa nuorille lupauksilleen näytön paikkoja. Loppukaudesta solmittu sopimus taannee näille nuorille miehille ainakin ensimmäiset kokemukset pelaamisesta NHL-valojen loisteessa. Samalle se on satsaus ensi kauteen, sillä debyytin tuoma jännitys on sitten jo takanapäin ja nuoret voivat keskittyä rauhassa työn tekemiseen ja siihen, että vastaavia kokemuksia kertyy tulevina kausina rutkasti enemmän. Myös peliin sopeutumisen kannalta toimintamalli on otollinen.
Aiemmin puhuttiin paljon pienestä kaukalosta ja siitä, kuinka nopeasti suomalaispelaajat sopeutuvat pohjoisamerikkalaiseen pelityyliin. Nämä puheet on syytä unohtaa, sillä nuoret pelaajat tuntuvat olevan vuosi vuodelta valmiimpia hyppäämään ahtaampaan askiin. Paljon osaltaan auttaa se, että yhä useammalla heistä on juniorivuosiltaan kokemusta Pohjois-Amerikan juniori- tai yliopistosarjoista.
Jos tilannetta tarkastellaan tämän kauden osalta, niin Borgströmin lisäksi yliopistosarjaa on pelannut kaikkiaan 22, AHL:ssä yli 20, Kanadan juniorisarjoissa yhteensä 10 ja lisäksi USHL:ssä 13 suomalaispelaajaa. Lukumäärät tuntuvat olevan koko ajan kasvamaan päin.
Lisää aiheesta: [Uusi suomalaissukupolvi valtaa taalakaukalot\]
Pohjois-Amerikassa kiekkoilevat pelaajat hyötyvät ilman muuta siitä, että ovat lähempänä ja scoutit pääsevät näkemään heitä useammin kuin kotimaassa pelaavia ikätovereita. NHL-unelma on konkreettisemmin läsnä arjessa ja jokapäiväisessä tekemisessä. Maailman kovin kiekkoliiga on realistinen seuraava askel yhtä lailla Kanadan juniorisarjojen kuin Yhdysvaltain yliopistosarjan pelaajille.
Yliopistot ovat viime vuosina nostaneet profiiliaan, ja laadukas valmennustyö tuottaa vuosi vuodelta enemmän pelaajia taalaliigaan. Isona erona aiempaan on pelaajia laatu ja valmius pelata NHL-kiekkoa. Kilpailu on nykyään kovaa myös yliopistomaailmassa.
- Täällä myös valmentajat haluavat urallaan eteenpäin, ja yksi iso mittari valmentajille on se, että kuinka monta pelaajaa pystyy viemään seuraavalle tasolle. Valmentajan saavutukset pelaajien kehittäjänä on myös iso kilpailuvaltti, kun uusia pelaajia rekrytoidaan kouluihin. Kilpailu pelaajista kovenee koko ajan, niin on tärkeää, että ohjelma tuottaa pelaajia NHL:ään ja muihin ammattilaissarjoihin, Providence Collegessa tällä kaudella kiekkoillut Kasper Björkqvist kertoi NHL.com/FI:lle helmikuussa.
Täytyy myös ajatella asiaa realistisesti ja antaa näille nuorukaisille aikaa eikä odottaa heti kovaa tulosta ensimmäisissä otteluissa. Debyytti runkosarjan viimeisissä peleissä on jo itsessään iso askel, sillä uusi joukkue ja uudet rutiinit vaativat sopeutumista, vaikka pelituntuma olisi kuinka hyvä tahansa. Totutteleminen vie väistämättä aikaa.
Lisää aiheesta: [Tolvasen liittyminen Predatorsiin lähenee\]
Toki on muistettava se, että pelaajilla on jo kauden ottelukuorma alla. Tolvanen esimerkiksi on tällä kaudella ehtinyt pelata Jokereiden KHL-otteluiden lisäksi sekä miesten että nuorten maajoukkueessa ja olympialaisissa. Otteluita on kertynyt kiitettävästi, mutta varmasti nuorukaisen reisissä on vielä ruutia NHL-otteluihin.
Kaudella 2015-16 nähtiin liikennettä myös toiseen suuntaan, kun kesän 2016 ykkösvaraukseksi povattu Auston Matthews siirtyi kaikkien yllätykseksi syksyllä 2015 pelaamaan Sveitsin pääsarjaan Zürich Lionsin riveihin. Kyse oli mitä ilmeisemmin siitä, että hän halusi pois Pohjois-Amerikasta ja pakoon NHL Draftin sekä odotetun ykkösvarauksen ympärillä vellovaa kohua. Suunnitelma onnistui ja Matthews pelasi mallikkaan kauden myös pisteiden valossa, kun 36 ottelussa kertyi 22+24=46 tehopistettä. Ja hän otti paikkansa myös Toronto Maplen Leafsin kokoonpanossa heti tulokaskautensa alussa.
