Viisi kysymystä Edmontonin Milan Lucicille

NHL.comin juttusarja "Viisi kysymystä" jatkuu läpi koko kauden 2017-18. Keskustelemme lajin avainhenkilöiden kanssa heidän elämästään ja urastaan sekä kyselemme heiltä tuoreimmat kuulumiset ja kiekkouutiset. Tällä kertaa viiteen kysymykseen vastaan Edmonton Oilersin hyökkääjä ja varakapteeni Milan Lucic, joka voitti Stanley Cupin Boston Bruinsissa vuonna 2011.

Millä tavalla Bruinsin vuoden 2011 Stanley Cup -voittajajoukkue jäi historiaan?
- Meidät muistetaan joukkueena, joka oli finaalisarjassa tappiolla 0-2 ja sitten vielä 2-3, mutta taistelimme tiemme voittoon. Siinä otteluparissa oli varmaan enemmän vihaa kuin missään muussa finaalisarjassa viimeiseen vuosikymmeneen. Me olimme "iso paha Bruins", mutta meiltä löytyi myös paljon taitoa. Minä ja David Krejci jaoimme tuolla kaudella 62 pisteellämme joukkueen sisäisen pistepörssin voiton runkosarjassa. Meillä ei siis ollut varsinaista huippuluokan maalitykkiä, mutta meillä oli paras joukkue. Ja maalivahti Tim Thomasin teot puhuvat puolestaan. Noista asioista meidän mestaruusjoukkueemme muistetaan.
Asuit Yhdysvalloissa melko kauan, mutta nyt pelaat jälleen Kanadassa. Miten olet sopeutunut Edmontoniin?
- Onhan siellä ollut erilaista. Asuin Yhdysvalloissa kaikkiaan yhdeksän vuotta, ensin Bostonissa ja sitten vuoden Los Angelesissa. Mikään ei vedä vertoja Losille. Jätkät asuvat Manhattan Beachilla tai Hermosa Beachilla, ja harjoitushalli on El Segundossa. Siellä saa olla koko ajan rannan lähellä, mikä on ainutlaatuista koko liigassa. Bostonilla on puolestaan pitkä historia, ja siellä on paljon tekemistä. Kanadaan ja varsinkin Edmontoniin sopeutuminen otti aikansa. Piti totutella kylmyyteen ja kuivuuteen. Ihoni ja huuleni olivat koko ajan kuivia, ja se oli viime kaudella ihan oikeasti ongelma. Kuiva ilmasto aiheutti minulle iho-ongelmia, koska olen varttunut Vancouverissa ja asunut aina meren lähellä. Mutta perheen kannalta täällä on ollut mahtavaa. Lapset rakastavat lunta ja lumiukkojen rakentelua. On ollut hienoa päästä sisälle pienempään yhteisöön. Edmonton on paljon pienempi kaupunki kuin kaksi edellistä asuinpaikkaani. Yhteisöllisyys on helpottanut sopeutumista.

Kun teit sopimuksen Oilersin kanssa, sinut laitettiin pukukopissa Connor McDavidin viereen. Miten yhteistyönne on sujunut? Millainen Connor on?
- Meillä on mennyt hienosti. Connor on tietenkin vielä nuori ja hänellä on yhä oppimista, vaikka hän onkin jo voittanut liigan arvokkaimman pelaajan tittelin. Hän ottaa koko ajan opikseen tästä joukkueen vaikeasta nykytilanteesta ja siitä, miten uusi kausi tuo aina eteen uusia haasteita. On upeaa ja ainutlaatuista päästä pelaamaan tuollaisen lahjakkuuden kanssa. Minulla on menossa 11. NHL-kausi ja opin asioita kaverilta, joka pelasi viime vuonna toisen kautensa. Connor on kilpailuhenkinen nuorimies, joka todellakin rakastaa tätä lajia. Hän haluaa kehittyä koko ajan paremmaksi, vaikka ei hänellä kyllä ole monellakaan osa-alueella enää kehitettävää. Sitä luulee nähneensä jo kaiken, mutta yhtäkkiä hän tempaiseekin taas jonkin uuden kikan takataskustaan. On mahtavaa nähdä, mitä Connor ja Leon (Draisaitl) pystyvät antamaan joukkueelle ja miten he pystyvät nostamaan koko joukkueen tasoa. Se antaa muillekin motivaatiota.
Mainitsit äsken Bruinsin pistemääriä kaudelta 2010-11. Sanotaan, että sinulla on erinomainen muisti ja että olet kävelevä jääkiekon tietosanakirja. Mistä se sai alkunsa?
- Se johtuu rakkaudesta lajiin. Minulla oli jo kouluaikoina hyvä numero- ja matikkapää. Jos jokin asia kiinnostaa minua, se jää kerralla mieleeni. Minusta on hyvä perehtyä asioihin, joista pitää tai joita tekee. Minulta se käy luonnostaan. Tässä liigassa on paljon minun kaltaisiani tyyppejä, mutta ehkä minä pidän erikoistaidoistani hieman suurempaa ääntä.

Niihin aikoihin kun voitit mestaruuden, eli noin 5-10 vuotta sitten, puhuttiin usein voimahyökkääjistä, jollaiseksi sinutkin lasketaan. Nykyään puhutaan eniten pelin nopeutumisesta. Miten sinun on täytynyt voimahyökkääjänä sopeutua nopeampaan peliin ja NHL:n jatkuvaan kehitykseen?
- On yritettävä pysyä kehityksen mukana. Ei kukaan halua jäädä jälkeen pelillisissä asioissa tai pelinopeudessa. Voimalle on yhä tilausta varsinkin karvauspelissä ja maalille ajamisessa, joten kyllä joukkueet vielä voimahyökkääjiäkin tarvitsevat. Mutta toki nykyään pitää olla enemmän varpaillaan. Hyökkääjien lisäksi myös puolustajat ovat nyt nopeampia ja liikkuvampia. Sen huomaa etenkin karvauspelissä, joten siinä on haastetta voimahyökkääjille. Yritän vain tehdä parhaani ja pysyä vauhdissa mukana, varsinkin Connorin kanssa pelatessa. Mielestäni olen pärjännyt ihan hyvin.