Blue Jackets on riisunut Lightningin aseista

Ensimmäisen hätkähdyksen jälkeen oli helppo kirjoittaa resepti: unohtakaa avauskamppailu.

Lisää aiheesta: [Blue Jacketsin Kekäläinen ei pidä mitään itsestäänselvyytenä]
Enää ei auta unohtaminen. Tampa Bay Lightning on kahden shokkitappionsa myötä pudonnut Columbus Blue Jacketsin käsittelyssä sellaisen kuilun reunalle, että enää ei ole vara horjahdella. Pieni tökkäisy, puolittainen harha-askel - tai itsetuntonsa huipulla porhaltava Blue Jackets - voi sysätä suosikin unohtumattomaan pudotukseen. Jo nyt silmäkulmassa siintää pettymyksen rotko.
Itse asiassa Lightning on nyt tilanteessa, jossa se on tehnyt itse itsestään pahimman vihollisensa. Kaikki kunnia Blue Jacketsille, mutta supertähti Nikita Kutsherovin pimeneminen ei ole pahinta tehopisteosastolla, vaan huolestuttavampaa on lamppujen henkinen sammuminen. Kun runkosarjan pörssikuningas teloi 5-1 tappiotilanteessa nolosti Markus Nutivaaran, se on signaali, josta ei selvitä anteeksipyynnöllä pukukopissa. Huolestuttavinta on viesti siitä, että kasetti ei kestä, henkinen kantti ei riitä.

Sen voi sanoa ääneen tai olla sanomatta, mutta kolmas tappio putkeen olisi katastrofi. Se olisi käytännössä kuolinisku salamapaitojen Stanley Cup -haaveille, sillä kolmen tappion jäljiltä on noustu vain ani harvoin takaisin kannujahtiin. On toki noustu, sillä NHL:ää on pelattu yli 100 vuotta, mutta sellainen elpyminen on sittenkin poikkeuksellista. Omassa seurahistoriassaan Lightning on noussut 0-2 tappioasemastakin jatkoon vain kerran neljällä yrittämällään.
Se historiasta, sillä oleellisempaa on nykyhetki. Tampan runkosarja oli ennätysmäisen vahva, sanalla sanoen suurenmoinen. Huikeiden ja hykerryttävien esitysten vastapainoksi pudotuspelien alku on vastaavasti ollut niin karmea, että sanat eivät tahdo riittää kuvailemaan kiekkomaailman hämmennystä. Kyse ei ole siitä, etteikö kapeaan NHL-kaukaloon mahtuisi yllätyksiä. Mahtuu tietysti, ja ne ovat tosipelien suola.
Suursuosikki Lightningin osalta kyse nyt vain sattuu olemaan tilanteesta, jota ei kuorruteta kauniiksi minkäänlaisilla nonparelleilla tai strösseleillä. Blue Jackets on siirtynyt ottelusarjassa pääkokin paikalle, eikä ole jättänyt ennakkosuosikille edes murusia.
Lisää aiheesta: [Blue Jacketsin Duchene tykitti Lightningin nurin]
Otteluiden katsominen, haastattelulausuntojen kuunteleminen ja heikkojen signaalien aistiminen paljastavat Lightningin leirin hämmennyksen.
Tampa aloitti ottelusarjan juuri niin vahvasti kuin odottaa sopi ja iski ensimmäisen ottelun ensimmäisessä erässä kolme osumaa. Sen jälkeen ehdittiin nähdä sinitakkien seitsemän peräkkäistä maalia ja Lightningin neljä noloa nollaerää ennen kuin Mihail Sergatshov kavensi 1-3:een toisen taiston päätöserässä.
Toisen ottelun 5-1 kotitappio ja 0-2 takaa-ajoasema ottelusarjassa on todellakin ollut kaikkea muuta kuin mitä oli lupa odottaa. Ennakkoasetelmat ovat joutuneet romukoppaan, paperinkeräykseen ja kierrätykseen niin kuin vastuullisena nykyaikana kuuluu tehdä asioille, joille ei enää löydy mitään käyttöä.
Siksi isoin ottelu käydään pelaajien pään sisällä, eikä pelkästään pelikellon käydessä. Toki Tampalta löytyy myös pelillistä parannettavaa. Tähtien tehottomuudesta ja heikosta jäähyjen tappamisesta pitää päästä eroon. Lightningin alivoimaa uumoiltiin arveluttavaksi, ja niin todellakin on ollut. Blue Jackets on tehnyt kolme ylivoimamaalia kuudella yrityksellään, mikä ei mairittele runkosarjavoittajan jäähyntappamisen tehokkuutta.
Ja nyt Lightningin leirissä ei enää todellakaan voida rakentaa mitään mykistävän runkosarjan varaan. Menneellä ylivoimalla ei juuri nyt ole mitään merkitystä. Se on mennyttä ja merkityksetöntä.

Enää ei ole mitään merkitystä sillä, että ennen ottelusarjan alkua ehdittiin käyttää suunnilleen kaikki mahdolliset ylisanat, mutta kun pudotuspelit alkoivat, tuli häkellyttävällä tavalla tarve plärätä sanakirjoja alisuoriutumisesta kertovien sanojen löytämiseksi.
Blue Jacketsin GM Jarmo Kekäläisen kevään nimekkäin hankinta Matt Duchene nakutti toisessa ottelussa tehot 1+3. Mutta mitä Tampan säkenöivät supertähdet ovat saaneet itsestään irti painetilanteessa? Eivät luonnollisesti - tai epäluonnollisesti - paljonkaan, koska kotiareenan mediakuutiolla välkkyi viime ottelun jälkeen murheellinen yksi viiva, yksi vaivainen maali.
Se on yllättävää, sillä huippuluokan yksilöistään huolimatta Lightning ei varsinaisesti ole yksilövetoinen joukkue. Se on miehistö, jossa kovan tason tekijät ovat edustaneet pelin evoluution terävää kärkeä ja jalostaneet henkilökohtaisen osaamisensa joukkueen käyttövoimaksi. Virtuositeetti on palvellut joukkuepeliä.
Nyt edistyksellinen ja vuolaasti kehuttu pelitapa ja hengästyttävä henkilökohtainen taitotaso pitää saada valjastettua joukkueen käyttövoimaksi. Samaa asiaa viestitti Lightningin kapteeni Steven Stamkos.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
- Kyse ei ole siitä, ettemme tekisi kovasti hommia. Emme vain tee niitä fiksusti. Vastustaja toteuttaa omaa pelisuunnitelmaansa paremmin kuin me omaamme.
Niinpä. Vaikka pelien koventuessa ja panosten kasvaessa on tapana toistella tuttua ja puhua mustelmista, iskujen vastaan ottamisesta ja hikipisaroiden vuodattamisesta, pelkkä yrittäminen ei riitä. On osattava yrittää ja tehdä oikeita asioita. Tässä fokusoimisessa tärkeimmässä roolissa on päävalmentaja Jon Cooper esikuntineen. Toisen ottelun jälkeisiä taltiointeja piti jaksaa kuunnella ja kelata pitkään ennen kuin Cooper puhui muustakin kuin vastoinkäymisistä "joita ei runkosarjassa ollut, mutta nyt on".
Mikä sitten oli Cooperin tärkein verbaalinen anti? Se oli julistus omiensa takana seisomisesta.
- En edelleenkään haluaisi seistä minkään muun joukkueen vaihtopenkin takana! Cooper julisti.
Juuri sellaista viestiä pitää osata tuoda julki ja toistaa vaikeassa tilanteessa. Ja vieläpä niin uskottavasti, että myös joukkue sen uskoo.
Tampalla näet on edelleen valtavasti potentiaalia. Mutta juuri nyt potentiaali on kuin karkkikauppa sulkemisajan ulkopuolella. Silmien edessä on makeaa mahan täydeltä, mutta tarjolla olevaan ei pääse käsiksi. Karkkipäivä on peruttu. Tai ainakin siirretty viikon päähän, kun kalenteriin on piirretty pelattavaksi ottelusarjan viides, kuudes ja seitsemäs ottelu.
Sitä ennen asetelma on kuin herkkuhetkensä menettäneellä pikkulapsella. Arkipäivät pitää käyttäytyä niin, ettei seuraava karkkipäiväkin mene ohi suun.