Kunnianosoitusten ja suurten tarinoiden ilta

Nyt he ovat kuolemattomia. Teemu Selänne, Dave Andreychuk, Paul Kariya, Mark Recchi ja Danielle Goyette ottivat maanantai-iltana paikkansa Hockey Hall of Famen pelaajakategoriassa.

• Tavoitteenani oli pelata SM-liigassa, haaveenani pelata maajoukkueessa ja unelmanani pelata NHL:ssä. NHL tuntui olevan liian kaukana, enkä uskonut pääseväni sinne, Selänne sanoi kiitospuheessaan.
  Komeiden saavutusten lisäksi tämän vuoden ryhmää yhdistää niin kova rakkaus lajiin ja sitoutuminen työntekoon, että aivotärähdysten vuoksi liian aikaisin - 35-vuotiaana - uransa lopettanutta Paul Kariyaa lukuun ottamatta kaikki pelasivat huipulla yli 40-vuotiaiksi. Selänne oli paria kuukautta vaille 44, Andreychuk 43, Recchi 43 ja Goyette 41, kun he ripustivat hokkarinsa naulaan.
  Kaikilla oli omat hankaluutensa matkalla Hockey Hall of Fameen. Myös Selänteellä, joka kärsi pahoista loukkaantumisista uransa alussa ja pitkän uransa keskivaiheilla, joka vuonna 2004 tuntui uran päätöspisteeltä. Polvileikkaus pelasti jalan, ja Teemu pelasi vielä kymmenen vuotta.
  Niinpä eräs monista hänen kiittelemistään tärkeistä ihmisistä oli hänen ystävänsä, polvileikkauksen tehnyt Ismo Syvähuoko. Selänne kiitti myös Jokereiden aikaista ketjukaveriaan Keijo Säilynojaa sekä tietenkin Sirpa-vaimoaan, lapsiaan ja vanhempiaan. Ja veljiään Panua ja Paavoa.
  - Kaksoisveljeni Paavo oli maalivahti. Pyydänkin anteeksi, että vein itseluottamuksesi, kun pelasimme yhdessä, mutta tarvitsin sitä todellakin, joten kiitos siitä, Teemu sanoi tuttu pilke silmäkulmassaan.
  Viikonlopun kohokohta oli Paul Kariyan paluu kiekkoperheen pariin, ja hän näytti nauttivan siitä täysin siemauksin. Hän kertasi oman uransa vaiheet ja nosti esiin häntä tukeneet ihmiset, heidän joukossaan Grant Standbrook, Mainen yliopiston jääkiekkojoukkueen valmentaja, joka oli Kariyan mukaan hänen "valmentajansa, ravintoterapeuttinsa, mentorinsa ja autokoulunopettajansa".
  - Hän opetti minulle, mitä pitää syödä, kuinka treenata, miten hengittää. Valitettavasti en vieläkään osaa taskuperuutusta, hän nauratti yleisöä.
  Ja tietenkin Kariya ja Selänne kiittelivät toisiaan tuesta, ystävyydestä ja kumppanuudesta, jonka ansiosta heistä tuli parempia kuin he olisivat yksin olleet.

Dave Andreychuk oli 40-vuotias, kun hän vastaanotti Tampa Bay Lightningin kapteenina Stanley Cupin NHL-komissaari Gary Bettmanilta. Kolmisen vuotta aiemmin hän oli pohtinut kesämökillään lopettavansa peliuransa, mutta hänen vaimonsa kannusti häntä jatkamaan. Ja joka päivä ennen ottelua hänen isänsä puhelin soi kello 16, kun Dave soitti.
- Joskus oli vähän hankalaa löytää puhelinta ja piti soittaa vastapuheluita. Emme puhuneet matseista, vaan ihan muista asioista, mutta soitin aina, Andreychuk sanoi.
Goyette pääsi oikeaan joukkueeseen vasta 14-vuotiaana, ja silloinkin harjoituksia oli vain kerran viikossa ja otteluita "silloin tällöin", kuten hän muisteli puheessaan. Hänet kutsuttiin maajoukkueeseen vasta 25-vuotiaana vuonna 1991.
- Vuosien 1991 ja 1996 välillä monikaan ei halunnut pelata minun kanssani, koska en osannut englantia enkä pelitapoja. Olin pelaaja, joka luki peliä ja reagoi siihen. Sitten kuulin, että naisten jääkiekko oli otettu 1998 olympialaisten ohjelmaan, ja elämäni muuttui. Muutin Calgaryyn ja päätin opetella englantia, kanadanranskalainen Goyette kertoi
Hän oppi englannin ja taktiikat, voitti kahdeksan MM-kultaa ja kaksi olympiakultaa, niistä toisen 2006 Torinossa, jolloin hän kantoi Kanadan lippua olympialaisten avajaisissa.

Mark Recchi varattiin NHL:ään vuonna 1988, vasta 20-vuotiaana ja vasta neljännellä kierroksella. Kolme vuotta myöhemmin hän voitti Stanley Cupin Pittsburghissa vietettyään ensin kauden farmissa. Kaiken kaikkiaan hän pelasi seitsemässä eri seurassa, Philadelphiassa ja Pittsburghissa kahteen eri otteeseen. Stanley Cupin hän voitti kolmesti, kolmessa eri seurassa (Pittsburgh Penguins, Carolina Hurricanes, Boston Bruins).
Selänne on nyt Jari Kurrin rinnalla Hockey Hall of Famen toinen suomalainen, ja kolmatta saanemme odottaa vielä hetken. On jopa mahdollista, että kolmas suomalainen kunniagallerian jäsen pelaa vielä.
Heinäkuussa julkistettavien ensi vuoden valintojen joukossa on ainakin maalivahti Martin Brodeur, jonka uran päättymisestä tulee keväällä kuluneeksi vaaditut kolme vuotta. Kolminkertainen Stanley Cup -voittaja, kaksinkertainen olympiakultamitalisti ja nelinkertainen Vezina Trophyn voittaja voi ruveta jo laatimaan puhettaan.
Muita valintakomitean harkitsemia nimiä ovat varmasti ruotsalaishyökkääjä Daniel Alfredsson, kanadalainen Theo Fleury sekä kanadalaismaalivahdit Curtis Joseph ja Chris Osgood, ja mikseipä vielä Hockey Hall of Famen ulkopuolella olevista pelaajista kaikkien aikojen pistepörssissä korkeimmalla, sijalla 30, oleva Pierre Turgeon, joka teki 1 294 NHL-ottelussa 1 327 tehopistettä.
Viidenkymmenen parhaan pistemiehen joukosta löytyy muutama muukin mahdollinen valinta, kuten amerikkalaishyökkääjä Jeremy Roenick sekä kanadalaishyökkääjät Bernie Nicholls, Vincent Damphousse ja Rod Brind'Amour.
Jos valintakomitea haluaa katsoa hieman kauemmas historiaan, San Jose Sharksin GM Doug Wilson saattaa saada tarpeeksi ääniä puolelleen. Ja kuka tietää, ehkä teräsmies Teppo Nummisenkin nimi nousee esiin, sillä hänen 1 372 runkosarjaotteluaan ovat puolustajien kaikkien aikojen listalla viidenneksitoista eniten.
Kuten Woody Allen sanoi: "Menestyksestä 80 prosenttia on sitä, että ilmestyy paikalle."