Barkov ja Laine johtavat suomalaistulitusta

Yhdysvalloissa vietetään tänään torstaina kiitospäivää. Meille eurooppalaisille juhla on vieraampi, mutta NHL-kautta on tänä viikonloppuna takana sen verran, että perinteisesti ensimmäiset johtopäätökset kaudesta tehdään nimenomaan kiitospäivänä. Suomalaisittain kauden avausneljännes on ollut hieno, ja NHL.com/FI nostaa esiin parhaat sinivalkoiset suoritukset.

Barkovista on tullut supertähti
Kun Aleksander Barkov lähti kesällä 2013 Pohjois-Amerikkaan, puhuttiin paljon siitä, että hänestä tulisi Suomen paras jääkiekkoilija. Hän pääsi kuitenkin lähtemään puolittain salaa ja suurelta huomiolta piilossa, sillä hänen viimeinen pelinsä kotimaan Liigassa päättyi olkapäävammaan pudotuspeleissä, eikä hän pystynyt pelaamaan kautta loppuun. Hän ei lähtenyt Patrik Laineen tavoin maaleja sylkeneenä ihmepoikana vaan toipilaana.
Barkov on kärsinyt jokaisella NHL-kaudellaan loukkaantumisista, mikä on hidastanut miehen nousua NHL:n sentterieliitin kirkkaimpaan luokkaan.
Mutta tämän alkukauden Barkov on saanut pelata terveenä. Takana on hyvä kesä, jonka aikana hän harjoitteli uudella tavalla, jotta olisi kestävämpi kauden aikana. Ja se on näkynyt. Barkov on piste per peli -tahdissa, eli NHL-uran ennätyspisteet ovat haarukassa. Barkovin peli on toki paljon muutakin kuin pisteet. Hän tekee pyyteettömästi töitä joka suuntaan, luo paikkoja ketjukavereilleen ja tekee Florida Panthersista paremman joukkueen aina jäällä ollessaan.

Barkov on suoraa jatkumoa pelaajatyypille, jonka prototyypin NHL:ään toi aikoinaan Anze Kopitar. Hän on ottelusta toiseen joukkueensa paras ja tärkein pelaaja, jonka ansiosta Panthers pärjää jos pärjää. Barkov on tällä hetkellä NHL:n paras suomalainen, mutta hänen uransa on 22-vuotiaana vasta alkupuolellaan. Emme osaa edes kuvitella, millainen hype hänen ympärillään kiehuisi, jos hän pelaisi Montrealissa, Torontossa, New Yorkissa tai Chicagossa.
Barkovin kohdalla on lupa odottaa juuri niin suuria asioita, joita suinkin voimme kuvitella, ja enemmänkin.
Laine ei kärsi toisen kauden kirouksesta
Patrik Laine tuli ja valloitti Winnipegin viime kaudella samaan tapaan kuin Teemu Selänne 24 vuotta aikaisemmin. Hän pommitti tulokaskaudellaan 36 maalia, mutta koska suomalaisessa kiekkoilmastossa sataa aina räntää, toisen kauden ennakkonäkökulma Laineen kohdalla oli pääasiallisesti se, kuinka paljon maalimäärä putoaa. "Toisen kauden kirous" ottaisi miehen hampaisiinsa ja kaikki vastustajat tietäisivät Laineen vaarallisuuden.
No, viitisen kiloa painavampana toiselle kaudelleen lähtenyt Laine teki vain kaksi maalia kuudessa ensimmäisessä ottelussaan. Lokakuun jälkimmäisellä puoliskolla hän iski taas vain samat kaksi maalia seitsemässä pelissä ja jäi kuutena iltana maaleitta. Puhuttiin kriisistä ja unohdettiin, että hän oli tuossakin vaiheessa noin 30 maalin kausivauhdissa. Moni pelaaja kärsisi mielellään moisesta "kriisistä".
Laine vastasi kriisipuheisiin viiden ottelun maali- ja kahdeksan ottelun pisteputkella ja on tällä hetkellä 43 maalin ja noin 62 pisteen vauhdissa.
Jätetään kriisin käsittely tähän ja keskitytään seuraamaan, johtaako Laine Jetsin pudotuspeleihin.

Pistekeskiarvot nousussa
Kuusi vähintään 15 ottelua pelannutta suomalaispelaajaa on tehnyt vähintään 0.76 pistettä per ottelu. Komeita lukemia, jotka kertovat suomalaisten korkean tason suorittamisesta laajalla rintamalla.
Teuvo Teräväinen on tehnyt pisteen per peli, Mikko Rantasen lukema on 0.95 ja Sebastian Ahollakin on tässä sarakkeessa komea 0.90. Teräväinen ja Rantanen ovat liki kaksinkertaisessa pistevauhdissa viime kauteen verrattuna, ja Ahokin on tehnyt puolitoistakertaisen määrän pisteitä ottelua kohden koko viime kauden saldoonsa verrattuna.
Terävimmän kärjen takanakin on kasvua, sillä Joonas Donskoi on nostanut saldonsa 0.28:sta 0.55:een, Olli Määttä 0.13:sta 0.48:aan ja Esa Lindell 0.25:stä 0.41:een.
Stanley Cup taas Suomeen?
Itäistä konferenssia hallitsee Tampa Bay Lightning, jonka tehokaksikko Nikita Kutsherov-Steven Stamkos on ollut koko alkukauden aivan pitelemättömässä vireessä. Tampa on nousemassa idän suurimmaksi mestarisuosikiksi: se johtaa koko NHL:ää ja on tehnyt eniten maaleja.
Lännen ykköspaikalla komeilee St. Louis Blues. Vladimir Tarasenko, Jaden Schwartz ja Brayden Schenn takovat illasta toiseen todella hurjia pistelukemia.
Yhteistä näille seuroille on se, että niissä ei pelaa yhtään suomalaista, kun Valtteri Filppula myytiin jo viime kaudella Tampasta Philadelphiaan, johon myös Jori Lehterä sai suunnata kesällä St.Louisista. Suomen kolmen vuoden mestaruusputki katkeaa, mikäli finaalipari on Tampa ja St.Louis, eikä kumpikaan hanki ketään suomalaista riveihinsä.

Suomalaisia on kuitenkin monen potentiaalisen mestarikandidaatin riveissä. Idän kakkosena on Columbus Blue Jackets, jossa pelaavat Markus Nutivaara, kaimansa Hännikäinen ja Joonas Korpisalo. Leo Komarovin Toronto Maple Leafs on sen kanssa tasapisteissä, eikä Olli Määtän Pittsburgh Penguinsia pidä unohtaa koskaan.
Lännessä Bluesin takana komeilevat Winnipeg, Nashville Predators, Vegas Golden Knights ja Los Angeles Kings. Näistä Predators oli jo viime kesänä finaaleissa, ja joukkue on pysynyt pienillä viilauksilla hyvin kasassa. Kingsin ydin taas on täynnä kokeneita voittajia. Nashvillessä Stanley Cupia jahtaavat Pekka Rinne, Juuse Saros ja Miikka Salomäki, ja Kingsin kokoonpano sai pitkästä aikaa suomalaisväriä Jussi Jokisen hiljattaisen siirron myötä.
Suomalaispelaajan Stanley Cup -voitto ei missään nimessä ole poissuljettu mahdollisuus vuonna 2018.