Rantanen haluaa pitää hyvän ja huonon pelin eron pienenä

Pääsemme seuraamaan Dallas Starsia NHL-kauden 2025-26 jokaisena kuukautena joukkueen suomalaispelaajien Miro Heiskasen, Roope Hintzin, Esa Lindellin ja Mikko Rantasen näkökulmasta. Tällä kertaa Rantanen kirjoittaa "Dallasin mafiapäiväkirjoihin", miltä on tuntunut aloittaa ensimmäinen täysi kausi tähtinutussa.

Olen lapsesta asti unelmoinut, että pääsisin pelaamaan NHL:ssä, ja nyt sitten olen päässyt sellaiseen rooliin, että pelaan paljon, tasakentällisin ja ylivoimaa. Kyllä 300 runkosarjamaalin rajan rikkominen oli hieno tunne. On iso kunnia, kun minut mainitaan samassa lauseessa muiden suomalaisten (Teemu Selänne 684, Jari Kurri 601 ja Olli Jokinen 321) kanssa, jotka ovat sen rajan saavuttaneet.

Maalini jälkeen mainostauolla hallissa soi Hunajata (TPS:n maalilauluna tunnettu kappale). En ihan heti huomannut sitä, mutta sitten olin että hetkinen, nyt on tutun kuuloinen biisi. Se oli minulle yllätys, en tiennyt yhtään, että semmonen oli tulossa. Amerikkalaiset ihmetteli, mutta varmaan katsomossa oli suomalaisia, jotka tunnisti biisin, ja he sai siitä pienet naurut aikaiseksi.

Nyt on menossa ensimmäinen kokonainen kausi Dallasissa, ja valmistautuminen tähän kauteen oli hyvin samanlaista kuin ennenkin. Oikeastaan mikään ei muuttunut. Paitsi että kun ikää tulee vähän enemmän, niin pitää yrittää painottaa sitä, että pysyy terveenä, ettei tulisi turhia loukkaantumisia. Harjoittelu on nykyisin vähän erilaista kuin se oli 18-vuotiaana. Mutta ei mitään suuria muutoksia, kyllä oli aika perinteinen valmistautuminen kauteen. Rutiinilla mentiin.

Täytin hiljattain 29 vuotta. Toivottavasti parhaat vuodet ovat vielä edessä, kun olen kuitenkin vielä suht’ nuori ja ehkä puolivälissä uraa. Minulla ei ole ikinä ollut mitään henkilökohtaisia tavoitteita, eikä ole tälläkään kaudella. Yritän vain pelata mahdollisimman tasaisesti niin, että hyvän ja huonon pelin ero olisi mahdollisimman pieni. Ikinä ei ole ollut mitään maali- tai pistetavoitteita. Yritän vain pelata hyvin ja vastuullisesti, ja sitten tapahtuu mikä tapahtuu.

Roope Hintz ja Matt Duchene ovat olleet sivussa jonkin aikaa. Siinä on kaksi tosi hyvää pelaajaa, joiden poissaolo vähän vaikuttaa joukkueeseen, mutta toki muillakin joukkueilla on ollut loukkaantumisia. Meillä on yhtenäinen nippu, ja on nyt pelattu ihan hyvin ja saatu pisteitä sarjataulukkoon. Se on ollut tärkeää. Sitten kun ollaan kaikki terveenä, niin meillä on syvyyttä. Se auttaa runkosarjassa sitten kun mennään sinne joulu-tammikuuhun ja alkaa ne vaiheet, kun on paljon pelejä.

Myös suomalainen sisu on meidän joukkueen vahvuus, ja sitä yritetään amerikkalaisillekin opettaa. Me suomalaiset ollaan tiiviisti yhdessä. Roope, Miro (Heiskanen) ja Esa (Lindell) ovat pelanneet jo useamman vuoden yhdessä. Meikäläinen tunsi entuudestaan Roopen hyvin, kun ollaan saman ikäisiä, ja olin Esan ja Miron kanssa pelannut MM-kisat yhdessä. Oli helppo tulla Dallasiin, ja nyt ollaan yhtenäinen nelikko, joka tulee todella hyvin toimeen. Asutaan kaikki 10-13 minuutin ajomatkan sisällä. Kopissa Miro ja Esa istuvat vierekkäin, mutta minä ja Roope eri puolilla. Pakit on laitettu yhteen, mutta muut suomalaiset ripoteltu ympäri koppia.

Dallasin lämmin ilmasto tuntuu tosi hyvältä. Aurinko paistaa, ja se on kiva, koska siitä saa energiaa päivään.