Näkökulmavääntö: Playoffien taika

Perjantaisin NHL.com/fi:n asiantuntijat keskustelevat taalakaukaloiden ajankohtaisimmista aiheista. Tällä viikolla tuumitaan, mistä syntyy maailman parhaan jääkiekkosarjan pudotuspelien ainutlaatuinen tunnelma ja taika.

NHL-joukkueet saapuvat runkosarjan 82 ottelun mittaisen maratoninsa maaliin lauantaina. Sitten vedetään muutama päivä henkeä ennen kuin alkaa paras aika sekä kiekkoilijan että kiekkofanin vuodessa: pudotuspelit. Molempien konferenssien kahdeksan parasta joukkuetta lähtee koko kevään mittaiseen taisteluun, jonka voittaja pääsee kohottamaan himoittua lordi Stanleyn maljaa.
Pudotuspelit ovat tunteiden vuoristorataa, jossa hurmion ja tuskan välille mahtuu toisinaan vain ohikiitävä hetki tai mustan kumilaatan pikkuruinen pomppu. Mistä muusta syntyy NHL:n playoffien ainutlaatuinen, kiehtova, jännittävä ja mukaansatempaava henki? Mikä muuttuu, kun runkosarjan rumba vaihtuu kevään suureen tanssiin? Annetaanpa NHL.com/fi:n asiantuntijoiden kertoa mielipiteensä.
Varpu Sihvonen:
Elämää suuremmat tunteet ovat jääkiekossa parasta. Oli sitten kyse sitkeän yrityksen palkitsemisesta, mahdottoman tekemisestä mahdolliseksi tai kyyneleet kirvoittavasta voitosta tai tappiosta. Jo runkosarjassa tunteet vievät mukanaan, saati sitten pudotuspeleissä. Kevään aikana kaikki moninkertaistuu; panokset, ilot, surut ja joukkueensa edestä uhrautuminen.
Kesäkuun 12. päivä vuonna 2009 pelattu Stanley Cup -finaalien seiskapeli on oikeastaan malliesimerkki siitä, mitä pudotuspelien jääkiekko voi parhaimmillaan olla. Detroit Red Wings ja Pittsburgh Penguins kohtasivat finaaleissa toisena peräkkäisenä vuonna ja tilanne ottelusarjassa oli 3-3.

Kehnoista käsistään tunnettu Max Talbot teki Penguinsin molemmat maalit. Penguinsin kapteeni Sidney Crosby loukkasi toisessa erässä polvensa, ja tuska hänen kasvoillaan oli käsin kosketeltava, kun hän katseli ottelun lopun penkillä ja todennäköisesti puristeli käsiään nyrkkiin hanskojen sisällä. Crosby kävi vielä kokeilemassa pelaamista yhden vaihdon ajan, mutta Johan Franzenin jyräämäksi jäänyt kapteeni joutui antamaan periksi.
Ottelun viimeisen vaihdon aikana Penguins johti 2-1. Penguinsin maalia vartioinut Marc-Andre Fleury torjui oikealta aloitusympyrästä tulleen Henrik Zetterbergin vedon, ja paluukiekko singahti Nicklas Lidströmille tasan toiselle puolelle kaukaloa. Fleury sukelsi ja ehti kiekon eteen. Penguins oli mestari, ja edellisvuonna voittanut Red Wings oli murheen murtama.
Itäisessä konferenssissa yksi tämän vuoden pudotuspelien mielenkiintoinen ottelupari varmistui jo varhain, Boston Bruins ja Toronto Maple Leafs. Lähes vihan tasolle yltävä tunne ei tarvitse passia, kun se kulkee näiden kaupunkien välillä. Bruinsin Brad Marchand on Montreal Canadiensin sekä joukkueen fanien vihollinen numero yksi, ja hänet on roolitettu samaan osaan myös Torontossa. Kuumia tunteita ja taitavia pelaajia, mitä muuta ottelusarjalta voisi toivoa?
Lisää aiheesta: [Määttä ei muista tämän kauden kaltaista taistelua idässä]
Panu, miten on? Kuinka isolla tunteella hallitseva mestari Washington Capitals pelaa?
Panu Markkanen:
Varmasti on Capitalsinkin kopissa tunne kohdallaan ja korkealla. Tätä kirjoitettaessa joukkue on juuri varmistanut oman divisioonansa voiton neljättä kertaa peräkkäin, ja pelaajien ja valmennusjohdon kommentit kertovat siitä, kuinka kova työn takana Metropolitanin kärkipaikka tällä kertaa on ollut.
Capitalsin kausi ei ole ollut helppo Tom Wilsonin kohuineen ja monine loukkaantumisineen. Kevään lähestymisestä hyvä merkki heidän kannaltaan on myös se, että alempien ketjujen miehet ratkoivat juuri sen ottelun, jossa divisioonan voitto ratkesi. Ilman hyviä kolmos- ja nelosketjujahan menestyminen on vaikeaa.
Capitalsin tehtävä tänä keväänä on muutenkin se kaikkein vaikein mahdollinen, mitä NHL:stä löytyy. Washington on puolustava mestari, ja Stanley Cupin voittamista vaikeampaahan on vain sen voittaminen uudelleen. Aleksandr Ovetshkin näytti viime kesänä juhlimisen mallia, ja miehen otteet runkosarjassa olivat sitä luokkaa, että voittamisen tahto on taas kova.
Tunteesta puheen ollen, käykäähän katsomassa Carolina Hurricanesin Twitter-tilillä julkaistu video, joka on kuvattu heidän pukukopissaan pudotuspelipaikan varmistaneen voiton jälkeen. Jordan Martinookin halatessa kopissa kaikkea, mikä liikkuu, näkyy se raaka energia, jonka tieto pudotuspeleistä tuo, ja se valtava vapautuneisuuden tunne, kun koko organisaatiota monta vuotta seurannut taakka on lopulta pudonnut harteilta.
Ikimuistoisista tilanteista tulee mieleeni Mark Messierin lupaus New York Postin kannessa huhtikuulta 1994. Internet ei uutista tuonut Suomeen vielä silloin tuoreeltaan, joten tapaukseen on saanut syventyä kunnolla vasta vuosien jälkeen, mutta kyllä se edelleen säväyttää.
Rangers oli idän konferenssifinaaleissa tappiolla 2-3, ja Messier uhosi lehden kannessa, että "Me voitamme tänään". Messier teki kolme maalia, ja Rangers voitti. Etenkin pudotuspeleissä johtajan on johdettava edestä.
Toni Rajamäki:
Uskon Panun tavoin, että Messierin ja Rangersin kevät 1994 on yksi ikimuistoisimmista tarinoista pudotuspelien historiassa. Kannu palautettiin seuraan 54 vuoden tauon jälkeen, ja se ei todellakaan tullut helpolla. Messier, Brian Leetch, Aleksei Kovalev ja kumppanit olivat kuitenkin päättäneet, että nyt on Rangersin aika - ja niinhän se oli.
Viime vuosien tapahtumista itseäni on eniten liikuttanut Chicago Blackhawksin mestaruus vuonna 2015. Chicagon mestaruudessa ei ollut sinänsä mitään erikoista, mutta koska joukkueen takalinjoilla huhki muuan Kimmo Timonen, oli mestaruudessa jotain todella erityistä meille suomalaisille. Yksi kaikkien aikojen suomalaispuolustajista sai kruunun uralleen, ja se tunne, joka Timosesta paistoi mestaruuden jälkeen, oli sanoinkuvaamaton. Timosen rooli jäi tuolloin pieneksi, mutta sillä ei ollut merkitystä. Samat vibat koettiin kauden 2006-07 päätteeksi, kun Teemu Selänne sai juhlia mestaruutta pitkän odotuksen jälkeen.
Pudotuspeleissä moni asia muuttuu, ja juuri siksi näitä pelejä odotetaan aina vesi kielellä. Varpu kiteytti sen hyvin: kaikki asiat ilosta suruun moninkertaistuvat, mikä saa jokaisen pelaajan antamaan itsestään 110 prosenttia. Silloin pelin viihdearvo on huomattavasti korkeammalla.
Keväisin muuttuu myös se, että todelliset huippupelaajat erottuvat muista. NHL on täynnä tähtiä, mutta kuinka moni heistä on oikeasti parhaimmillaan, kun pelien tärkeys kasvaa? Kovissa peleissä mitataan, kuka on tähti ja kuka ei. Yksi huippupelaajan tärkeimmistä ominaisuuksista on paineensietokyky, ja se on menestyksen kannalta kaiken a ja o.
Tämä onkin yksi asia, jota seuraan tarkasti tosipelien alkaessa. Ketkä pelaajat ottavat uuden askeleen pudotuspeleissä? Katseeni on etenkin suomalaisissa. Millä tasolla nuoret tähdet, kuten Sebastian Aho, Mikko Rantanen tai Patrik Laine pelaavat, kun heidän niskaansa on asetettu hurjat paineet? Oma veikkaukseni on, että ainakin Aho ja Rantanen pystyvät ottamaan uuden askeleen. He ovat tehneet sen ennenkin tiukassa paikassa, joten luotto on kova.

Myös Pekka Rinteen otteet kiinnostavat. Hän on kieltämättä yksi parhaista maalivahdeista koko maailmassa, mutta onko mies henkisesti tarpeeksi vahva olemaan sitä myös pudotuspeleissä? Mitä sanoo Jussi?
Jussi Lehmola:
Minä olen toki puolueellinen tässä asiassa, koska Pekka Rinne on yksi kaikkien aikojen suomalaisia suosikkipelaajiani NHL:ssä. Mutta muotoillaan se näin: Nashville Predators hoitaa itselleen Central-divisioonan kruunun ja hymyilee katsoessaan, kun Winnipeg Jets ja St. Louis Blues taistelevat pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella toisistaan mehut pois.

Tuosta eeppisestä Rangers-Devils-sarjasta on toki jäänyt mieleen urheiluhistorian suurimpiin johtajiin lukeutuvan Mark Messierin lupaus, mutta se ei ollut "Game Seven". Sen ratkaisi Stephane Matteau toisessa jatkoerässä. Esa Tikkanen merkittiin osumaan syöttäjäksi.
Selostajan "Matteau! Matteau! Matteau!" -huuto kaikuu yhä takaraivossani. Toinen ikimuistoinen on Buffalo Sabresin legendaarisen selostajan Rick Jeanneret´n "Mayday! Mayday! Mayday!" -huuto, kun Sabres lähetti Boston Bruinsin kesälomalle keväällä 1993 Brad Mayn jatkoaikamaalilla. Samaisen Jeanneret´n "La-La-La-La-LaFontaine" -kiljunnat ovat myös niin klassikoita, että nykyselostajat voivat tavoitella ainoastaan himmeämpiä mitaleja.
Mutta jos palataan nykyaikaan, niin ensi viikolla käynnistyy muutama makunystyröitä kihelmöivä ottelusarja. Vuosi sitten ensimmäisellä kierroksella kaksi ottelusarjaa päättyi 4-0 ja kaksi muuta 4-1. Odotan tänä keväänä tasaisempia mittelöitä ensitaistoissa.
Tuo Boston Bruins-Toronto Maple Leafs on jo ennakkoklassikko. Toivon myös Tampa Bay Lightningin joutuvan/pääsevän Columbus Blue Jacketsia vastaan. Columbus vaikuttaa joukkueelta, joka voi sulaa totaalisesti tai sitten mennä pitkällekin, jos "Bob" tolppien välissä intoutuu kahden Vezina-pystinsä veroiseen vireeseen.
Toivottavasti Mikko Rantanen kuntoutuu pudotuspelien alkuun mennessä. Olemme siinä vaiheessa kautta, että pelaajien vammojen laatu on valtiosalaisuuden luokkaa. Täydessä miehityksessä olevan Colorado Avalanchen ja kauden yllättäjän Calgary Flamesin taisto olisi mielenkiintoista katsottavaa.
*** ***Lisää aiheesta: [Playoff-paikkansa varmistanut Avalanche kaipaa Rantasta riveihinsä]
Mutta eletään ennen kaikkea suomalaisten ensikertalaisten kautta. Ainakin Sebastian Aho, Miro Heiskanen, Esa Lindell ja Roope Hintz saavat playoff-tulikasteensa, toivottavasti Juuso Välimäki ja muutama muukin. Se on jätkille varmasti yksi uran ikimuistoisimmista hetkistä.
Mitä Valtteri muistelee ja ennakoi pudotuspelien kynnyksellä?
Valtteri Tahkola:
Ai että, kevät ja pudotuspelit! Onhan näitä jo odotettu monen kuukauden ajan. Varpu avasi pelin hienosti nostamalla esiin jääkiekon aiheuttamat elämää suuremmat tunteet. Henkilökohtaisesti minua säväyttävät enemmän kentällä nähdyt vahvat tunnereaktiot kuin esimerkiksi yksittäiset upeat suoritukset.
Moni jääkiekkoilija on sanonut uran jälkeen, että eniten peliurasta kaipaa jääkiekon aiheuttamia tunteenpurkauksia. Niitä ei saa muualta kuin kaukalosta.
Minun muistopankkini ei ulotu hirveästi tämän vuosituhannen ulkopuolelle, mutta kyllä niitä ikimuistoisia hetkiä on tällekin kovalevylle tallentunut!
Mieleenpainuvin muisto pudotuspeleistä on kuitenkin jo edellä mainittu Blackhawksin ja Timosen voittama Stanley Cup. Sillä hetkellä, kun Jonathan Toews antoi ison pokaalin savolaisen käsivarsille, tunnelataus tunkeutui varmasti ruudun läpi Posiolle saakka. Timosen kaikki vaikeudet ja taistelut palkittiin juuri sillä hetkellä. Silloin tuntui, että urheilujumalat ovat olemassa.
Lisää aiheesta: [Chicagon supertähdet Kane ja Toews loistavat yhä]
Tämän kauden pudotuspelit vaikuttavat todella herkullisilta. Bruinsin ja Maple Leafsin vääntö on saanut eeppisiä piirteitä aikaisemmilla kausilla. Uskon vahvasti, että sarja tulee olemaan jälleen huikea jääkiekkonäytös.
Lännen keskinäinen vääntö on varmasti hienoa seurattavaa. Uskoisin, että sillä puolella kaaviota nähdään kevään suurimmat yllätykset. Minulle mielenkiintoisin joukkue pudotuspeleissä on kuitenkin Hurricanes. Rob Brind'Amour on palauttanut organisaation pudotuspeleihin pitkän tauon jälkeen, eikä joukkueen nälkä ole varmasti tyydytetty.
Joukkueen suomalaisista Teuvo Teräväisellä on jo Stanley Cup, mutta jos pitäisi lähteä veikkaamaan, myöskään Sebastian Ahon maila ei tule tärisemään kevään suuressa tanssissa. Justin "Clutch" Williams pääsee jälleen näyttämään osaamistaan hänen omassa maailmassaan.

Hurricanesin meininki kauden aikana on ollut ihanan raikasta. Voittotuuletuksista ja muusta oheiskivasta voi päätellä, että nykyinen hurrikaaninippu on hitsautunut todella vahvaksi joukkueeksi. Se on aina iso valttikortti kevään peleissä, jossa marginaalit ovat pieniä.