Hyökkääjälle supertähden asema irtoaa muita helpommin

Tiistain kolumneissa pidämme pään ylhäällä ja pureudumme taalaliigan ajankohtaisimpiin aiheisiin koko kauden 2019-20 runkosarjan ajan. Tällä kertaa mietimme, kuka on supertähti, kuka ei ole ja kenen pitäisi olla.

Connor McDavid on ilman muuta sellainen. Totta kai myös Alex Ovechkin ja Sidney Crosby ovat. Mutta kuinka monta supertähteä NHL:ssä oikein on? Ja ketkä pitäisi luokitella supertähdeksi.
Tämän kauden kuumia nimiä ovat olleet muun muassa Edmonton Oilersin Leon Draisaitl ja Boston Bruinsin David Pastrnak. Mutta ei supertähden titteliä saa hetkessä, pitää olla jonkinlaista jatkuvuutta.
*** ***Lisää aiheesta: [NHL:n tähdistöottelun faniäänestys käynnistyi]
Colorado Avalanchen Nathan MacKinnoniin viitataan usein supertähtenä. Ja upea sekä ennen kaikkea näyttävä pelaaja hän onkin. Mutta pitäisikö yksi kakkossija NHL:n arvokkaimman pelaajan äänestyksessä ja yksi paikka kakkostähdistössä riittää statukseen? Vai mennäänkö enemmänkin sillä kriteerillä, että MacKinnonin peliä katsoo todella mielellään.
Jos ja kun MacKinnon on supertähti, niin kyllähän saman tittelin on varmasti ansainnut myös Nikita Kucherov. Tampa Bay Lightningin venäläishyökkääjä putsasi pöydän NHL:n palkintogaalassa viime kesäkuussa. Kai meidän pitää yhä hyväksyä mukaan Pittsburgh Penguinsin Evgeni Malkin, joka on tahkonnut uransa 1,18 pisteen ottelukeskiarvolla. Se on muuten kovempi lukema kuin Ovetshkinilla.
Patrick Kanella ainakin pitäisi olla tarpeeksi saavutuksia supertähden arvonimeen. Hän on kolminkertainen Stanley Cup -mestari ja vienyt kotiinsa kerran NHL:n arvokkaimman pelaajan palkinnon sekä pistepörssin voittajan pystin.
Draisaitl sijoittui viime kaudella NHL:n pistepörssissä neljänneksi ja rikkoi maagisena pidetyn 50 maalin rajan. Saksalainen alkaa oikeutetusti kohta kantaa tai kantaa jo supertähden titteliä. Mutta kuinka paljon Draisaitlin menestyksestä on McDavidin ansiota? Puhuisimmeko Draisaitlista ja supertähteydestä, jos hänellä ei olisi ehkä liigan parasta pelaajaa rinnallaan.
Pastrnak on tällä hetkellä 76 maalin vauhdissa. Jos sama tahti jatkuu runkosarjan loppuun saakka, niin voin itse postittaa tshekille ikuisen jäsenyyden supertähtien kerhoon. Sitä kovempaan lukemaan ovat NHL:n historiassa pystyneet yhdellä kaudella vain Wayne Gretzky, Brett Hull ja Mario Lemieux. Pidetään kuitenkin vielä jäitä hatussa, sillä Pastrnakin yhden kauden maaliennätys on yhä 38.

Kaikki tähän mennessä mainitut pelaajat ovat hyökkääjiä. Heille supertähden asema näyttää irtoavan huomattavasti helpommin kuin puolustajilla tai maalivahdeilla.
Puolustajia ei tunnuta kutsuvan enää supertähdiksi. Erik Karlsson olisi ehkä lähimpänä sitä mielikuvaa, mutta joku voisi hyvällä omallatunnolla sanoa, että ruotsalainen ei mahdu enää edes NHL:n kymmenen parhaan puolustajan joukkoon. Tällä kaudella hurjastelleella Washington Capitalsin John Carlsonilla ei puolestaan taida olla tarpeeksi huippuvuosia tilillään.
NHL:n nykyveskareista eniten kunniaa on urallaan kerännyt Montreal Canadiensin Carey Price. Kauden 2014-15 arvokkain pelaaja tuntuu kuitenkin tätä nykyä pelaavan tavallisten kuolevaisten tasolla. Kahdesti Vezina Trophylla NHL:n parhaana maalivahtina palkittu Sergei Bobrovski ei muuten vain herätä yleisössä kovin suurta intohimoa.
Onko nykyisistä suomalaisista supertähdiksi?
Miten sitten suomalaiset? Aleksander Barkovia, Patrik Lainetta ja Mikko Rantasta yritetään täällä kotimaassa tyrkyttää supertähtikastiin. Barkovin kahden suunnan peli on arvostettua myös rapakon takana, mutta eiköhän supertähtistatus ole vielä muutaman askeleen päässä.
Laine sijoittui kaudella 2017-18 NHL:n maalipörssin kakkoseksi, ja taivas tuntui olevan auki. Syksystä 2018 tähän päivään asti ulottuvalla jaksolla hän on jaetusti NHL:n 47. paras maalintekijä.
Moni pitää aina Barkovia parempana jääkiekkoilijana kuin Rantasta. Uskon kuitenkin, että Rantasella on helpompi tie supertähtikaartiin. Niin pitkään kuin pelaa MacKinnonin rinnalla, päätyy todennäköisemmin urheilulähetysten kohokohtiin, ja maine kasvaa suuren yleisön silmissä.
Tiukan linjan ihmiset voisivat sanoa, että NHL:ssä on ollut vain kaksi suomalaista supertähteä, Jari Kurri ja Teemu Selänne. Mutta löytyisikö rakkautta maalivahdeillemme? Kolmesta Vezina-voittajastamme Pekka Rinteellä ja Miikka Kiprusoffilla on useampia ehdokkuuksia. Kiprusoffin kohdalla supertähteydestä puhuminen vaatisi ehkä aikakoneen, joka veisi reilun kymmenen vuoden taakse.
Rinne valittiin NHL:n parhaaksi maalivahdiksi vuonna 2018. Hän on lisäksi sijoittunut Vezina-äänestyksessä kahdesti toiseksi ja kerran kolmanneksi. Se tekee Rinteestä yhden ansioituneimmista aktiivivahdeista.
*** ***Lisää aiheesta: [Rask ja Koskinen osaavat kääntää ottelun voitokseen]
Entä miten pitkään pelaaja saa pitää supertähden tittelinsä? En ole kuullut, että Kanen aisaparia Jonathan Toewsia enää automaattisesti kutsuttaisiin supertähdeksi. Toinen tämän vuosikymmenen voittavista senttereistä on Los Angeles Kingsin Anze Kopitar. Kings on sen verran alamäessä, että ehkä Kopitar joutuu luopumaan arvonimestä menestysvuosikymmenen jäädessä kohta taakse.
Jatkuvuus on tärkeää. St. Louis Bluesin hyökkääjä Ryan O´Reilly, puolustaja Alex Pietrangelo ja maalivahti Jordan Binnington pelasivat viime kevään pudotuspeleissä kuin supertähdet, mutta enpä ole heitä sillä nimellä kuullut kutsuttavan tämän kauden runkosarjassa. Mainetta ja kovia tilastolukemia tarvitaan vielä huomattavasti lisää. Tai ehkä toinen samanlainen pudotuspelikevät riittää.
Supertähteyttä ylemmän tason legendat
Uransa jo lopettaneiden pelaajien ei tarvitse enää murehtia jatkuvuudesta. Ja siinä vaiheessa, kun sinulla on oma jääkiekkonimi, niin supertähden titteli on ala-arvoinen. Gretzky, Lemieux, Gordie Howe, Bobby Hull, Dominik Hasek, Guy Lafleur ja Maurice Richard eivät ole supertähtiä. He ovat The Great One, Le Magnifique/Super Mario, Mr. Hockey, The Golden Jet, The Dominator, The Flower ja Rocket.
*** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
Yhdysvaltalaisen Merriam-Webster -sanakirjan mukaan supertähti on tähti, jota pidetään erittäin taitavana, on yleisön mielestä vetovoimainen ja pystyy yleensä nostamaan korkeaa palkkaa. Tuo vetovoimaisuus lienee se kohta, joka nykymedian aikana nostaa yhä enemmän ja enemmän pelaajia supertähtiluokkaan ja vie pelkät tähtipelaajat sukupuuttoon.
Ei muuta kuin tuo määritelmä jääkiekon osalta roskakoriin ja katse tiukasti kaukalon tapahtumiin. Yritetään pitää supertähtien kriteerit korkealla ja määrä pienenä, sillä muuten tilanne väistämättä eskaloituu. Jos supertähtiä on liikaa, niin aivan huiput täytyy sitten erottaa jollain muulla tavalla muista. Ennen kuin huomaammekaan niin McDavid on megatähti, jos ei ole sitä jo nyt, sitten gigatähti ja lopulta ilmeisesti teratähti.