Skip to main content

Johtopäätöksiä noin viiden pelin jälkeen

Otanta on pieni, mutta on aika vetää johtopäätöksiä toistaiseksi nähdyn NHL-kauden perusteella

Teksti Jouni Nieminen @OnsideWithJouni / toimittaja, NHL.com/fi

NHL-runkosarjaa on ehditty pelata viitisen ottelua. Etenkin suurissa NHL-kaupungeissa on tapana joko ryhtyä suunnittelemaan Stanley Cup-paraatia tai vaipua syvään epätoivoon, kun NHL-kausi on edennyt jo näin pitkälle. On siis suurten johtopäätösten aika.

Montreal Canadiens ei sittenkään tarvitse Carey Pricea

Viime kaudella Montreal oli NHL:n kärjessä vielä marraskuussa, mutta sitten maalivahti Carey Price loukkaantui. Canadiens putosi, ei päässyt pudotuspeleihin ja samat fanit, jotka olivat vaatineet Michel Therrienille Jack Adams-palkintoa vuoden valmentajana, vaativat tämän päätä giljotiiniin.

NHL:n tarunomaisin seura pelasi kauden kolme ensimmäistä otteluaan ilman Pricea tämän sairastuttua flunssaan, ja otti niistä kaksi hienoa voittoa. Kakkosvahti Al Montoya pelasi erinomaisesti. Torjuntaprosentti 96,2.

Price palasi pelaamaan seuraavat kaksi ottelua ja voitti molemmat, mutta ei torjunut yhtä tehokkaasti kuin kuubalaissukuinen varamiehensä, sillä torjuntaprosenttinsa oli vain 92,0. Carey Pricen torjuntaprosentti viimeiseltä kolmelta vuodelta oli täysin omaa luokkaansa NHL-ykkösmaalivahtien tilastossa, 93,1. Mutta se oli silloin.

Les Glorieux ei tarvitse enää Carey Pricea. Joukkue on myös koko NHL:n sarjataulukon kärjessä viiden ottelun jälkeen yhdeksällä pisteellä - tasapisteissä Vancouver Canucksin ja St. Louis Bluesin kanssa - joten Stanley Cup -paraatia voidaan jo ryhtyä suunnittelemaan turvallisin mielin.

Se kulkee tavanomaista reittiä, tietenkin.

Vancouver Canucks voittaa runkosarjan

Kanadan länsirannikon miekkavalaspaitainen joukkue on löytänyt uuden vireen. Jacob Markström on vihdoinkin kehittynyt, ei pelkästään vakavasti otettavaksi ykkösvahdiksi, vaan Vezina-kuntoon. Kolme voittoa neljästä, alle kaksi päästettyä maalia per ottelu (1,94).

Brandon Sutter jatkaa sukunsa hienoja perinteitä NHL:ssä ja johtaa joukkueensa pistepörssiä, Sedinit eivät vielä olekaan vanhoja, Markus Granlund tunnetaan jo kuuluisampana Granlundin veljeksenä. Canucksin vahvuus on sen kansainvälinen ilme. Willie Desjardinsin valmentamassa joukkueessa on pelaajia Suomesta, Ruotsista (5), Tanskasta (2), Italiasta (1), Sveitsistä (1), Yhdysvalloista (2) sekä Kanadasta (8). Suomen kansalainen Jake Virtanen on tässä laskettu kanadalaiseksi.

Valmentaja Desjardins lausuu ranskalaisen sukunimensä englanniksi. President's Trophy voidaan lähettää Vancouveriin.

Sebastian Aho kerää pelkästään syöttöpisteitä

Sebastian Aho on muuttanut Oulusta Raleighiin Teuvo Teräväisen alivuokralaiseksi, ja on kentän älykkäin pelaaja. Hänelle on kirjattu jo viisi syöttöpistettä, mutta ei yhtään maalia. Kauden päätteeksi hänen pistetilinsä on siis 0+82=82.

- Hän on pelannut nyt kolme ottelua ja parantanut joka pelissä, Carolina Hurricanesin valmentaja Bill Peters totesi NHL.com/fi:lle viime viikolla Edmontonissa.

- Hänellä on malttia, hyvä pelikäsitys, ja hän on todella luotettava puolustuspäässä. Hän tietää, miten me haluamme pelata ja pelaa oikealla tavalla.

Auston Matthews on Vuoden tulokas

Toronto Maple Leafsin nuori pelastaja johtaa tulokkaitten pistepörssiä viiden ottelun jälkeen kahdeksalla pisteellä. Leafsin William Nylander on toisena seitsemällä ja neljä pelaajaa (Patrik Laine, Columbuksen pakki Zach Werenski, Sebastian Aho ja Flyersin Travis Konecny) viidessä pisteessä.

Matthews on jo julistettu vuoden tulokkaaksi pohjoisamerikkalaisessa mediassa. Innokas torontolaismedia on jopa kysynyt hänen mielipidettään Stanley Cup -paraatireitistä, jota Torontossa on viimeksi käytetty vuonna 1967, ennen Matthewsin vanhempien syntymää.

Edmonton Oilers on noussut takaisin 80-luvun loistoonsa

Edmonton Oilers kävi perjantaina NHL:n sarjataulukon kärjessä, kunnes Vancouverissa pelatun ottelun tulos rekisteröitiin puoli tuntia myöhemmin. Kaupunki sekosi, Stanley Cup-paraatia suunniteltiin. (Myös Edmontonissa tunnetaan "tavanomainen reitti"). Connor McDavidin patsas kiiltäväksi puhdistetun vanhan Wayne Gretzky -patsaan vierellä näyttäisi hienolta.

Oilersin joukkue päätti 19-vuotiaan kapteeninsa johdolla siirtää työehtosopimuksensa mukaisen vapaapäivänsä maanantaista keskiviikkoon, koska se hävisi yhden ottelun Buffalo Sabresille sunnuntaina. Tämä joukkue on tosissaan. Maalivahti Cam Talbot kävi ottelujen välissä sairaalassa, missä hänen vaimonsa synnytti kaksoset. Sitten Talbot palasi tolppien väliin ja voitti pari ottelua lisää. Hän johtaa NHL-vahtien voittotilastoa.

Tyler Pitlick on 48 maalin vauhdissa. Sekään ei ole mikään yllätys, hänet varattiin suhteellisen aikaisin, sillä jenkkihyökkääjä oli seuran 31. varaus vuonna 2010. Loukkaantumiset ovat vaivanneet Pitlickiä ammattilaisuran alkuvuosina.

California Freeway Series -joukkueet jäävät sarjan hännille

Anaheim Ducks ja Los Angeles Kings ovat juuttuneet Tyynenmeren divisioonan alapäähän. Kings on voittanut vain kaksi ottelua ja Ducks yhden. Kaliforniassa vain 40 minuutin moottoritiematkan päässä toisistaan pelaavat joukkueet ovat tähän saakka edustaneet isopoikakiekkoa parhaimmillaan. Joukkueitten keskinäisissä yhteenotoissa pelataan pää pystyssä ja kypärät laitetaan kunnolla kiinni.

Vanhan liiton tiukan mestarivalmentajan Randy Carlylen opit eivät ole tuottaneet hedelmää Ducksille. Voiko Teemu Selänne auttaa?

Los Angeles Kingsin minidynastia-aika on ohi. Maalivahtikriisi on tosiasia Jonathan Quickin loukattua nivusensa kauden avauksessa San Josessa. Hätiin kutsuttu Jeff Zatkoff loukkasi nivusensa aamuharjoituksissa ja niinpä 34-vuotias, viime kaudella yhden ottelun NHL:ssä pelannut Peter Budaj pelasi lauantaina Vancouver Canucksia vastaan.

Hollywoodissa suunnitellaan jo käsikirjoitusta uudelle toimintatrillerille nimeltä "To Live and Budaj in LA".

Detroit Red Wings pudottaa hanskat

Tappelujen määrä on ollut jyrkässä laskussa viime vuosina NHL:ssä. Hanskojen pudottaminen ei enää ole coolia, lähes kaikki perinteiset kovanaamat ovat lopettaneet pelaamisen.

Detroit Red Wingsin menestys on aina perustunut kurinalaiseen peliin ja kiekonhallintaan eivätkä joukkueen pelaajat yleensä tappele. Viimeisten 11 kauden aikana, Red Wingsin pelaajat ovat ottaneet vähiten tappeluviitosia koko liigassa kymmenen kertaa. Kaudella 2012-13 Wings tappeli toiseksi vähiten.

Tällä kaudella tilanne on muuttunut. Detroitin pelaajat ovat ottaneet ensimmäisissä viidessä ottelussaan jo viisi jäähyä tappelusta. Perjantain ottelussa Nashville Predatorsia vastaan jopa Dylan Larkin osallistui tappeluun. Larkin pudotti hanskat Nashvillen Yannick Weberin kanssa. Ja tappelun jälkeen hänen nähtiin nauravan rangaistusaitiossa.

- Näin Riley Sheahanin nauravan penkillä, kun olin jäähyaitiossa. Minäkin nauroin. Toivottavasti se sai kaverit innostumaan, sanoi Larkin, jolle tappelu oli uran ensimmäinen, yliopistoura ja junnupelit mukaan lukien.

Tämä on selvästi tietoinen muutos erilaiseen suuntaan. Detroit Red Wingsin valmentaja Jeff Blashill tietää jotain, mitä muut eivät tiedä.

Brent Burns voittaa pistepörssin ensimmäisenä puolustajana sitten Bobby Orrin

San Jose Sharksin komeapartainen puolustajakolossi on tunnettu erittäin hyvästä hyökkäyspelistään. Viiden ottelun jälkeen Burns johtaa NHL:n pistepörssia yhdeksällä pisteellä. Hän on 148 pisteen vauhdissa!

Burns rikkoo Bobby Orrin kaudella 1970-71 tekemän puolustajien piste-ennätyksen (139 pistettä) ja voittaa NHL:n pistepörssin ensimmäisenä puolustajana sitten Orrin, joka voitti sen viimeksi vuonna 1975.

Vanha sanonta siitä, että puolustajat kehittyvät parhaimmilleen vasta kolmekymppisinä pitää todellakin paikkansa Brent Burnsin tapauksessa, sillä 31-vuotias Burns on kehittynyt yhdeksi NHL:n parhaista puolustajista kahden viime kauden aikana. Viime kausi oli jo Norris-palkinnon veroinen, kun Burns voitti puolustajien maalipörssin 27 maalillaan.

Yleisesti odotettiin, että NHL:ssä osataan jo odottaa Burnsin kovaa ja aina ruuhkan ohi tiensä löytävää laukausta siniviivalta. Näin ei ole vielä tapahtunut.

Richard Panik pokkaa Rocket Richard-palkinnon

Video: Kiekko pomppii tuloksekkaasti

Washington Capitalsin hirmulaukoja Aleksandr Ovetshkin on voittanut Rocket Richard-palkinnon runkosarjan parhaana maalintekijänä kuusi kertaa urallaan, ja viimeiset neljä kertaa putkeen. Ehkä pytty voidaan antaa Ovielle kokonaan, kuten Lady Byng antoi nimikkopalkintonsa aikoinaan New York Rangersin herrasmiespelaaja Frank Boucherille, joka voitti sen seitsemän kertaa.

Se olisi hieno tunnustus Ovetshkinille, sillä nyt on alkanut Richard Panikin aikakausi. Tampa Bay Lightningin alunperin varaama slovakki on kiertänyt kanadalaisia junnuseuroja (Windsor, Belleville, Guelph), AHL:ää (Norfolk, Syracuse, Toronto), ja NHL:ää (Tampa, Toronto), mutta nyt hän on löytänyt kotinsa Chicagosta.

Chicagossa Panik on löytänyt paikan Jonathan Toewsin ketjun oikealta laidalta ja tulosta tulee: kuudessa ottelussa kuusi maalia.

Toronton suunnitelmassa ei vuosi sitten ollut tilaa Richard Panikille. GM Lou Lamoriello ja valmentaja Mike Babcock pudottivat hänet farmisarjaan ja lähettivät hänet lopulta Chicagoon vaihdossa Jeremy Moriniin, jonka nimeä ei enää Toronton listoilta löydy.

Tampassa Panik oli aikaisemmin yksi alkuperäisen Kolmoset-ketjun jäsenistä. Valmentaja Jon Cooper laittoi ketjun Ondrej Palat-Tyler Johnson-Richard Panik yhteen jo vuonna 2012 Norfolk Admiralsissa. Ketju jatkaa samalla nimellä NHL:ssä, Panikin tilalla oikeassa laidassa pelaa nyt Nikita Kutsherov.

Pitkän aikaa näytti siltä kuin kovaa laukova Richard Panik olisi jäänyt historiaan NHL:n Pete Bestinä. Ei enää.

Muita varmoja johtopäätöksiä

Phoenix Coyotesin laituri Jordan Martinook on neljän ottelun jälkeen piste per peli-vauhdissa. Hän tulee siis päättämään kauden 82 pisteeseen. Boston Bruinsin Brad Marchand on hirmuvedossa ja yhdeksän pistettä viiden ottelun jälkeen tarkoittaa sitä, että NHL:n taitavin ärsyttäjä yltää tällä kaudella 148 pisteen tuntumaan.

Niin, kaikki on mahdollista, mutta ehkä kannattaa kuitenkin katsoa kauden loput noin 78 ottelua ensin.

 

Katso lisää