Opiskelevat ihmemiehet kukistivat Neuvostoliiton

Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Se pitää paikkansa myös urheilumaailmassa. Kauden 2018-19 aikana kaivelemme arkistoistamme kiekkohistorian ikimuistoisimpia valokuvia ja kerromme niiden taustoista tuhannella sanalla joka kuukauden kolmantena lauantaina. Tällä kertaa muistellaan Miracle on Ice -tapahtumaa, kun Yhdysvallat kukisti Neuvostoliiton Lake Placidin olympiakisoissa.

Ihme on tapahtunut. Päivä on 22. helmikuuta 1980. Yhdysvallat on juuri kukistanut suuren ja mahtavan Neuvostoliiton Lake Placidin olympiakisojen jääkiekkoturnauksen jatkolohkossa 4-3.
Pääasiassa yliopistopelaajista koostunut Yhdysvaltojen joukkue nappasi jääkiekkohistorian kuuluisimman voiton. Tapahtuma muistetaan aina nimellä "Miracle On Ice".
Neuvostoliiton kukistaminen ei vielä tuonut Yhdysvalloille olympiakultaa. Kirkkaimmat mitalit varmistuivat vasta kaksi päivää myöhemmin, kun Yhdysvallat löi Suomen 4-2.
- Te synnyitte pelaajiksi. Teidän on tarkoitus olla täällä. Tämä hetki on teidän, Yhdysvaltojen päävalmentaja Herb Brooks lausui suojateilleen ennen Neuvostoliitto-peliä.
Yhdysvallat nousi avauserässä kahdesti maalin takaa rinnalle. Mark Johnson iski 2-2 -tasoituksen sekunti ennen ensimmäistä taukoa.

Neuvostoliiton maalivahtilegenda Vladislav Tretjak ei enää ilmestynyt tolppien väliin toisen erän alkaessa. Päävalmentaja Viktor Tihonov oli vaihtanut maalin suulle Vladimir Myshkinin.
Neuvostoliitto meni kolmannen kerran edelle toisen erän alussa. Myshkin piti maalinsa puhtaana lähes päätöserän puoliväliin saakka, kunnes Johnson tasoitti ja kapteeni Mike Eruzione teki voittomaalin 81 sekuntia myöhemmin.
- Uskotteko ihmeisiin! ottelun ABC-kanavalle selostanut Al Michaels huusi viimeisten sekuntien huvetessa pelikellosta.
Michaels on edelleen samoissa hommissa. Hän selostaa amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigaa NBC-kanavalle.
Eruzionen voittomaali syntyi täsmälleen kolmannen erän puolivälissä. Sitten piti vain odottaa.
- Ne olivat todella pitkät kymmenen minuuttia. Kello tuntui vajonneen juoksuhiekkaan. Se oli jännittävintä, mitä olen urheilussa nähnyt, Michaels hehkutti jääkiekon kunniagallerian eli Hockey Hall of Famen verkkosivuilla.
Yhdysvallat oli hieman ennen olympiakisoja hävinnyt Neuvostoliitolle Madison Square Gardenissa pelatussa harjoitusottelussa 3-10. Alkulohkovaihe sujui kisaisänniltä kuitenkin hienosti. Yhdysvallat aloitti 2-2 -tasapelillä Ruotsia vastaan ja nuiji sitten Tshekkoslovakian 7-3.
- Ruotsi-ottelu sai meidät uskomaan, että voisimme voittaa. Tshekkoslovakia oli ainoa joukkue, jolle oli annettu (ennakkokaavailuissa) mahdollisuus haastaa Neuvostoliitto, ja me löimme heidät 7-3. Silloin koko joukkue ajatteli, että voimme päästä mitalipeleihin, Eruzione kertoi Total Hockey -kirjassa.
Yhdysvallat löi alkulohkon kolmessa viimeisessä ottelussaan Norjan, Romanian ja Länsi-Saksan. Turnauksen loppu on sitten sitä kuuluisaa historiaa.
Vuonna 2003 auto-onnettomuudessa menehtynyt Brooks valmensi myöhemmin NHL:ssä New York Rangersia, Minnesota North Starsia, New Jersey Devilsiä ja Pittsburgh Penguinsia. Hän palasi myös maajoukkueen penkin taakse ja luotsasi Yhdysvallat olympiahopealle Salt Lake Cityssä 2002. Brooks otettiin Hockey Hall of Famen jäseneksi kuolemansa jälkeen 2006.

Brooks ei ollut erityisen helppo valmentaja pelaajille. Hän oli enemmänkin komentajatyyppi.
- Brooks soitteli minulle silloin tällöin (vuosia Lake Placidin jälkeen). Aina kun hän soitti, niin menin paniikkiin ja ajattelin: "Aikooko hän huutaa minulle". Olin naimisissa ja minulla oli kolme lasta, mutta kun hän soitti, niin mietin: "Luoja, mitä olen nyt tehnyt väärin?", Eruzione muisteli.
Apuvalmentaja Craig Patrick toimi tavallaan välikätenä Brooksin ja pelaajien välissä. Patrick vaikutti myöhemmin NHL:ssä muun muassa Pittsburghin General Managerina 1989-2006.
- Tulimme harjoituksiin lauantaina (Neuvostoliitto-voiton jälkeen) hyvällä tuulella. Olimme juuri onnistuneet valtavassa yllätysvoitossa. Jätkät jakelivat nimikirjoituksia ihmisille. Herb tuli paikalle ja suuttui täysin. Hän laittoi meidät kuriin todella nopeasti. Meillä oli yhdet vuoden kovimmista harjoituksista. Hän luistelutti meidät näännyksiin. Se siitä "Miraclesta", puolustaja Ken Morrow kertoi.
Mutta valmentajana Brooks oli arvostettu.
- Brooks oli oikea jätkä oikeaan aikaan sen joukkueen valmentajaksi. En usko, että olisimme voittaneet kenenkään muun luotsaamana, Morrow jatkoi.
Morrow'lla on vuoden 1980 olympiakultajoukkueen jäsenistä menestyksekkäin NHL-ura, jos mittarina ovat ainoastaan Stanley Cup -mestaruudet. Hän liittyi samana keväänä New York Islandersin vahvuuteen ja nosti pokaalia neljänä peräkkäisenä vuonna 1980-83.
- Stanley Cupin voittaminen oli täysin erilainen kokemus. Se on niin uuvuttava ja vaativa vääntö. Kun voittaa yhden playoff-sarjan, niin seuraava on heti edessä. Cupin voittaminen on lopulta melkein helpotus. Sitä on niin loppu fyysisesti ja henkisesti, Morrow vertaili Kevin Allenin kirjoittamassa Stanley Cup -kirjassa.

Morrow sai harvinaisen muiston itselleen.
- Otin muutamia kuvia Stanley Cupista, jossa roikkui olympiakultamitalini.
Kultajoukkueen takalinjoilla luistelivat myös Mike Ramsey, Jack O'Callahan, Bob Suter, Bill Baker ja hyökkääjästä väliaikaisesti puolustajaksi muutettu Dave Christian. Suter ei koskaan pelannut NHL:ssä. Ramsey ja Christian ovat puolestaan kaksi kolmesta "Miracle On Ice" -joukkueen pelaajasta, jotka saivat tililleen yli tuhat NHL-ottelua.
Maalivahdit olivat Jim Craig ja Steve Janaszak, jotka kumpikin kävivät myöhemmin vain piipahtamassa NHL:ssä. Johnsonin kanssa kultajoukkueen ehdottomiin hahmoihin lukeutunut Craig pelasi kaikki ottelut Lake Placidissa.
Kolmas yli tonnin NHL-mies on hyökkääjä Neal Broten. Minnesota North Starsia/Dallas Starsia pitkään edustanut Broten kaupattiin keväällä 1995 New Jersey Devilsiin, ja hän pääsi muutama kuukausi myöhemmin juhlimaan Stanley Cup -mestaruutta.
Brotenista tuli kaudella 1985-86 NHL-historian ensimmäinen yhdysvaltalaispelaaja, joka on pystynyt sadan pisteen kauteen. Hänen pelipaitansa roikkuu Dallasin hallin katossa.
Kultahyökkääjistä NHL:ssä pelasivat myös Johnson, Mark Pavelich, Steve Christoff, Rob McClanahan ja Dave Silk. Johnson ja Pavelich ylsivät kumpikin yli 30 maalin kausiin taalajäillä.
Hyökkäyskalustoon kuuluivat myös Phil Verchota, Buzz Schneider, Eric Strobel ja Mark Wells. Verchota edusti Helsingin Jokereita SM-liigassa kaudella 1980-81.
Kapteeni ja hyökkääjä Eruzione lopetti jääkiekkouransa heti olympiakisojen jälkeen. Hän ei uskonut enää voivansa saavuttaa mitään vastaavaa.
- Tunsimme valtavaa ylpeyttä. Me kaikki 20 pelaajaa nivouduimme yhteen ja teimme jotain, mihin kukaan maailmassa ei uskonut meidän pystyvän, Eruzione kertoi Kansainvälisen olympiakomitean verkkosivuilla.
Kultaryhmästä löytyi jälkikäteen katsottuna ihan huippuluokan NHL-pelaajia. Janaszakin mielestä ihmisillä olikin hieman väärä kuva joukkueesta.

• Meistä annettiin vähän sellainen kuva, että olimme lauma yliopistopoikia, jotka kokoontuivat yhtenä iltapäivänä, ajoivat pakettiautolla Lake Placidiin ja voittivat kultaa. Ramseyn ja Morrow'n kaltaisten pelaajien taitotaso ei koskaan saanut tarpeeksi arvostusta, Janaszak muistutti Total Hockeyn mukaan.
  Koska tarinassa on voittaja, niin pitää olla myös häviäjä. Heihin kuuluivat muun muassa sellaiset legendat kuin Tretjak, Valeri Harlamov, Aleksander Maltsev, Boris Mihailov, Vladimir Petrov, Vjatsheslav Fetisov, Aleksei Kasatonov, Vladimir Krutov ja Sergei Makarov.
  - Se oli varmaan paras joukkue, jonka Neuvostoliitto oli koskaan koonnut yhteen. Olimme valmistautuneet kohtaamaan Tshekkoslovakian loppusarjassa. Mutta Tshekkoslovakia ei päässyt alkusarjasta jatkoon, joten olimme aika luottavaisia. Me emme koskaan ajatelleet häviävämme. Emme koskaan uskoneet, että niin voisi tapahtua, Fetisov kertoi Total Hockey -kirjassa.
  Sanotaan, että Wayne Gretzkyn siirtymisellä Edmonton Oilersista Los Angeles Kingsiin oli valtava merkitys jääkiekon kasvulle Yhdysvalloissa. Saman voi todeta Lake Placidin olympiakullasta.
  - Se oli valtava juttu jääkiekolle Yhdysvalloissa. Se johti siihen, että monet lapset halusivat jääkiekkoilijoiksi. Aikaisemmin he olisivat alkaneet pelata baseballia tai koripalloa, nykyään NHL-seura Columbus Blue Jacketsin sikariportaaseen kuuluva John Davidson paalutti Total Hockeyssa.
  Lisää aiheesta: [Liigan pudotuspeleissä onnistuminen voi tuoda kutsun NHL:ään]
  Yhdysvallat sai seuraavan suuren voittonsa 16 vuotta myöhemmin.
  - Vuosi 1980 nosti Yhdysvaltojen jääkiekon maailman keskiöön. Se saavutti huippunsa vuoden 1996 World Cupin voitossa, kultapuolustaja O'Callahan näki.
  Kanadan kukistaminen vuoden 1996 World Cupin loppuotteluissa ei ollut nimivahvalta Yhdysvaltojen ryhmältä vuoria järisyttävä teko. Mutta 16 vuotta aikaisempaa temppua kuvaa vain se yksi sana.
  - Sen takia sitä kutsutaan ihmeeksi, koska se voi tapahtua vain kerran elämässä, ottavana osapuolena Lake Placidissä ollut Fetisov totesi.