Lokakuun yllättäjiä ja pettymyksiä NHL:ssä

Tiistain kolumneissa pidämme pään ylhäällä ja pureudumme taalaliigan ajankohtaisimpiin aiheisiin koko kauden 2019-20 runkosarjan ajan. Tällä kertaa luomme katsauksen runkosarjan ensimmäiseen kuukauteen.

Yksi kuukausi on takana, viisi kuukautta NHL:n runkosarjaa on vielä edessä. Joukkueet ovat tähän mennessä yllättäneet sekä positiivisesti että negatiivisesti. Toiset ovat saaneet upean startin kauteen, kun taas toiset tuntuvat olevan vielä lähtötelineissä.
Itäisen konferenssin positiivisiin yllättäjiin lukeutuu Buffalo Sabres. Nyt Buffalossa vain toivotaan, ettei Sabres ole se viime kauden Sabres. Buffalo johti koko NHL:ää viime marraskuussa, mutta jäi lopulta kauas playoff-viivasta.
Mitään suoranaista superyllättäjää ei idästä löydy. New York Islanders oli viime kaudella playoff-joukkue, mutta ehkä kaikki eivät uskoneet tiukan puolustuspelin pysyvän kasassa loputtomiin. Kuherruskuukausi toista kauttaan Islandersia valmentavan Barry Trotzin alaisuudessa on kuitenkin jatkunut tänä syksynä.

Negatiiviselle puolelle menee ainakin Tampa Bay Lightning. Viime kaudella NHL:n runkosarjaa leikkikenttänään pitänyt joukkue ei menisi pudotuspeleihin tämän hetkisellä sarjataulukolla. Ehkä Lightning ole vieläkään toipunut putoamisesta pudotuspeleissä heti ensimmäisellä kierroksella suoraan voitoin 0-4.
- Jätkät tekevät töitä ja yrittävät. Turhautuminen tulee siitä, kun tekee niin kovasti töitä eikä kiekko pompi meille. Kunhan vain puolustamme tällä tavalla, niin lopulta se taito, mitä meillä on hyökkäyspäässä, poikii maaleja, Lightningin päävalmentaja Jon Cooper uskoi viimeisimmän tappion jälkeen.
Kasvanein odotuksin kauteen lähtenyt New Jersey Devils on myös ollut pettymys. Tuskin kukaan oli suunnittelemassa mestaruusparaatia paholaisille, mutta tällaista ei odotettu. New Jerseyn isoin ongelma on ollut heikko maalivahtipeli.
Lisää aiheesta: [Getzlaf on Ducksin ankkuri muutoksen tuulissa]
Lännen puolella positiivisia joukkueita löytyy: Edmonton Oilers, Vancouver Canucks, Arizona Coyotes ja Anaheim Ducks. Nuo kaikki joukkueet jäivät viime kaudella pudotuspelien ulkopuolelle, mutta olisivat nyt menossa playoff-bileisiin.
Vancouverilla on tätä kirjoitettaessa NHL:n neljänneksi, Edmontonilla kuudenneksi ja Arizonalla seitsemänneksi paras voittoprosentti (kuinka paljon mahdollisista pisteistä saavutettu). Melkoista parannusta viime kauteen verrattuna.
- Meillä on paljon itseluottamusta. Mikään tässä liigassa ei tule helpolla. Keskitymme kovaan työntekoon ja vastustajan lyömiseen luistelussa, niin hyviä asioita tapahtuu, Canucksin hyökkääjä Elias Pettersson tiivisti joukkueensa reseptin.

Kyllähän niitä pettymyksiäkin löytyy. Calgary Flamesin ja Dallas Starsin piti olla Läntisen konferenssin kärkikahinoissa eikä playoff-viivan alapuolella. Mutta suurin pannukakku tähän mennessä on ollut San Jose Sharks. Nimivahva haiparvi räpiköi lännen pohjamudissa.
- Jokaisen täytyy katsoa peiliin, maalivahtien, valmentajien, pelaajien, kaikkien. Meidän täytyy löytää keinot. Tämä on se meidän ryhmämme, eikä meille ole tulossa mitään ratsuväkeä apuun, Sharksin päävalmentaja Peter DeBoer jyrisi viikonloppuna.
Pistepörssin kärkikahinoissa ei kovin yllättäviä nimiä ole nähty. Toki Washington Capitalsin puolustaja John Carlsonia ei moni noin korkealle olisi asettanut. Toisaalta Carlson voitti NHL:n puolustajien pistepörssin jo kaudella 2017-18.
Pakkipörssin kärjessä ei ihmeellisiä nimiä ole. Sen sijaan sellaiset tähdet kuin Dallasin John Klingberg, New Jerseyn P.K. Subban, Boston Bruinsin Charlie McAvoy ja Chicago Blackhawksin Erik Gustafsson ovat aloittaneet kautensa varsin varovaisesti.

Pistepörssin pettymyksistä pitää olla tässä vaiheessa vielä suhteellisen hissukseen, sillä yksi kolmen tehopisteen ilta voi nostaa sijoitusta 100 pykälällä. Mutta jos sellaiset nimet kuin Winnipeg Jetsin Blake Wheeler ja Dallasin Joe Pavelski eivät mahdu 150:n, Dallasin Jamie Benn 200:n, Chicagon Jonathan Toews 250:n sekä Minnesota Wildin Zach Parise, Nashville Predatorsin Mikael Granlund ja San Josen Timo Meier 300 parhaan joukkoon, niin on selvää, ettei kaikki ole mennyt putkeen.
Maalipörssin pirtein yllättäjä on ollut Edmontonin James Neal, joka on palannut eliittitasolle viime kauden katastrofin jälkeen. Ilolla on voinut seurata suomalaisittain Dallasin Roope Hintzin ja Carolina Hurricanesin Erik Haulan menoa.
Winnipegin Patrik Laine on sen sijaan kunnostautunut enemmänkin syöttelijänä eikä ole heiluttanut verkkoa kuin kolme kertaa. Toisaalta toissa kauden arvokkaimmaksi pelaajaksi NHL:ssä valittu New Jerseyn Taylor Hall ja Florida Panthersin Aleksander Barkov on kumpikin osunut vasta kaksi kertaa. Barkov on Laineen tapaan kunnostautunut tarjoilijana.
Edellä mainittu Vancouverin Elias Pettersson valittiin viime kaudella NHL:n parhaaksi tulokkaaksi. Ruotsalaissentteri ei näytä kärsivän lainkaan siitä pelätystä "toisen kauden kirouksesta". Pettersson vetelee pistepörssissä aivan kärkiporukoissa.
Tämän kauden tulokashyökkääjistä New York Rangersin Kaapo Kakko ja New Jerseyn Jack Hughes eivät ole vastanneet aivan ennakkohypeen, mutta ehkä odotukset olivat liian kovia 18-vuotiaille. Keltanokkahyökkääjistä tehokkaimpia ovat olleet Toronto Maple Leafsin 25-vuotias Ilja Mihejev ja Buffalon 24-vuotias Victor Olofsson.

Tulokaspakkien osalta on menty odotetussa komennossa. Colorado Avalanchen Cale Makar ja Vancouverin Quinn Hughes ovat vastanneet huutoon. Ei olisi mikään yllätys, jos jompikumpi pakki pokkaisi kauden päätteeksi vuoden parhaalle tulokkaalle annettavan Calder Trophyn.
Maalivahtiosastolla on ollut tietenkin suomalaisittain hienoa seurata Bostonin Tuukka Raskin ja Nashvillen Pekka Rinteen upeaa menoa. He ovat kuitenkin jo valmiiksi meritoituneita veskareita. Positiivisimmat yllätykset ovat olleet Arizonan Darcy Kuemper ja Vancouverin Thatcher Demko.
Kuemper tuurasi jo viime kaudella loistavasti Antti Raantaa, mutta nyt hän on ensimmäistä kertaa ottanut ihan itse ykkösvahdin vastuun harteilleen. Demko alkaa puolestaan osoittaa olevansa kakkoskierroksen alkupään varausvuoron arvoinen maalivahti.
New Jerseyn maalivahtien lisäksi synkkää alkukautta on viettänyt myös Los Angeles Kingsin Jonathan Quick. Seuraavaksi supervahdiksi veikattu Philadelphia Flyersin Carter Hart on myös saanut huomata NHL:n raadollisuuden.
Mihin tästä sitten mennään? Kokemus sanoo, että varmasti oikaisuliikkeitä sinne odotetumpaan suuntaan tulee. Mutta kyllähän jonkun tai joidenkin yllättäjän kurssin soisi jatkuvan. Normiasetelmia on hyvä aina vähän ravistella.
Entä kuka on sitten tämän kauden St. Louis Blues? Joukkue, joka olisi vielä vuodenvaihteen jälkeen koko liigan jumbosijalla, mutta juhlisi kesäkuussa Stanley Cup -mestaruutta.

No, tuotahan ei kannata kokeilla. Blues oli poikkeus eikä sääntö. Jos kurssi on ollut runkosarjan ensimmäisen kuukauden ajan alavireinen, kannattaa sitä alkaa korjaamaan välittömästi.
- Kaikki tietävät, että St. Louisin tapaista kautta ei tapahdu joka vuosi. Niin ei vain tapahdu. Jos luulemme hyppäävämme niihin saappaisiin... Olemme liian hyvä joukkue pelataksemme näin huonosti, Dallasin tähtisentteri Tyler Seguin muistutti joukkueen tuskaisen alkukauden keskellä.
Jääkiekko on joukkuelaji, joten isossa kuvassa ne liigan mahdolliset maiseman muutokset tulevat siinä ketkä menevät pudotuspeleihin ja ketkä eivät. Maanantain kierroksen jälkeen Itäisessä konferenssissa olisi voittoprosentin perusteella menossa viisi samaa ja kolme uutta joukkuetta pudotuspeleihin viime kauteen verrattuna. Lännessä vaihtuvuus olisi suurempi: neljä samaa ja neljä uutta.
Lisää aiheesta: [Hintz luo nopeudellaan ketjukavereille tilaa]
Viime kaudella Carolina Hurricanes katkaisi ikuiselta tuntuneen kuivan jaksonsa pudotuspelien suhteen. Carolinassa oli pelattu playoff-kiekkoa edellisen kerran keväällä 2009.
Carolinan katkaistua synkän jaksonsa jäivät Buffalo (viimeksi pudotuspeleissä 2011) ja Arizona (2012) kyseenalaisen tilaston kärkeen. Olisikohan nyt Sabresin ja Coyotesin vuoro päästä nautiskelemaan playoff-kiekosta?
Siitähän tässä ennen kaikkea taistellaan - vielä seuraavien viiden kuukauden ajan.