Näkökulmavääntö: Pelaajien siirtotakaraja

NHL.com/fi:n asiantuntijat keskustelevat taalakaukaloiden ajankohtaisimmista aiheista lauantaisin koko kauden 2019-20 ajan. Tänään raati pohtii sitä, minkälaisia liikkeitä seurojen GM:t tekevät pelaajien siirtotakarajalla.

NHL:n pelaajasiirtojen takaraja sulkeutuu vajaan kuukauden kuluttua, 24. päivä helmikuuta, joten huhut ja arvailut alkavat pian elää omaa elämäänsä. Jo nyt esimerkiksi New York Rangersin hyökkääjää Chris Kreideria ollaan viemässä milloin minnekin, pois Madison Square Gardenista.
NHL-seurojen GM:t laskevat palkkakaton alla olevia taalojaan ja pohtivat, missä oman joukkueen pahimmat puutteet ovat ja löytyisikö niihin ratkaisua jonkun kollegan kokoonpanosta. NHL.com/fi:n raati pitää ykkösketjun takaisten vitjojen täsmähankintoja viisaina peliliikkeinä tässä vaiheessa kautta ja arvelee, että suomalaisista Sami Vatanen, Mikko Koivu ja Mikael Granlund ovat mahdollisia liikkuvia osia siirtoruletissa.
Petteri Ikonen:
Pelaajien siirtotakaraja odottaa vajaan kuukauden päässä, 24. helmikuuta. Sähinää riittänee, mutta ketkä liikahtavat ja minne? Otetaan tarkkailuun aluksi suomalaiset.
Viime vuonna ajattelin, että Mikko Koivu saattaisi keväällä 2020 kelvata moneenkin seuraan kakkos- tai kolmossentteriksi. Wildissa Koivu ei voita Stanley Cupia, mutta joku Cupista pelaava joukkue voisi saada hänestä syvyyttä ja yhden johtajan lisää. Koivun osakkeet ovat kuitenkin heikentyneet. Viime kauden polvivamma on varjostanut tätäkin kautta, ja mies on kärsinyt edelleen loukkaantumisista ja sairasteluista. Kausi on ollut kaikkea muuta kuin hyvä, joten ottajia tuskin on jonoksi asti oven takana.

Central-divisioonassa toinen suomalaisnimi voisi olla Mikael Granlund. Kausi Nashville Predatorsissa on ollut tahmea, ja hänen sopimuksensa päättyy tähän kauteen, joten siirto muualle voisi olla paikallaan. Nappi kevät uudessa ympäristössä avaisi Granlundille hyvät lähtökohdat sopimusneuvotteluihin, kun hän pääsee ensimmäistä kertaa vapaasti päättämään tulevaisuudestaan.
Idässä Carolina Hurricanes teki jo ensimmäisen siirtonsa, kun Justin Williams palasi kehiin ja tuo johtajuutta porukkaan. Suomalaisia voi joutua pelinappuloiksi, mutta en usko esimerkiksi Valtteri Filppulan tai Artturi Lehkosen olevan kovaa kauppatavaraa. Melko pitkältihän muut suomalaiset ovat tärkeissä rooleissa seuroissaan ja pelaavat menestyksestä tänä keväänä, mitenkään vähättelemättä Filppulan tai Lehkosen arvoa. Filppulan Detroit Red Wings kuitenkin jää ja Lehkosen Montreal Canadiens on jäämässä pudotuspelien ulkopuolelle.
Ostaisiko joku Buffalo Sabresia parempi joukkue Rasmus Ristolaisen isoine sopimuksineen? Miten Ristolainen sopeutuisi seuraan, jossa hän ei pelaa enää puolta tuntia? Tällä kaudella turkulainen on saanut pelinsä plusmerkkiseksi, joten hän saattaisi olla haluttavampi hankinta kuin aiemmin. Toki Sabres on kokonaisuutenakin pelannut viime kautta paremmin.
Siirtoraja on tärkeä päivä, mutta ketjuja ei kannata hakata kiveen vielä senkään jälkeen. Sairastuvalta palaavat ja AHL:stä nostettavat pelaajat voivat muuttaa voimasuhteita vielä siirtorajan jälkeenkin, eli mikään ei ole pysyvää. Jake Guentzelin ja Vladimir Tarasenkon toipumiset nostaisivat kummasti Pittsburgh Penguinsin ja St. Louis Bluesin osakkeita.
Simo Järvinen:
Viimeiset vuodet ovat kielineet siitä, ettei aktiivinen toiminta pelaajien siirtotakarajalla ole lopulta taannut mestaruutta, vaan lordi Stanleyn maljaa on nostellut joukkue, jonka ydinrunko on ollut kasassa jo pidemmän aikaa.
Helmikuun siirtotakaraja on sikäli erittäin merkittävä ja mielenkiintoinen vaihe runkosarjassa, että se laittaa joukkueiden GM:t testiin. Kuka kannattaisi hankkia ja mihin hintaan?
Menestysreseptiä kun ei voi etukäteen käsikirjoittaa, vaan on toimittava joukkueen sen hetkisen tilanteen ja pelisysteemin mukaan. Keväällä korostetaan usein alempien hyökkäysketjujen merkitystä. Näin ollen uskon duunarihyökkääjien olevan kuumaa valuuttaa siirtorajalla. Niitä voisi olla muiden muassa Detroit Red Wingsissä sopimusvuottaan pelaava vauhtikone Andreas Athanasiou sekä tietysti monien joukkueiden kiikarissa oleva New York Rangersin hyökkääjä Chris Kreider.

Kesken kauden tehtyihin pelaajakauppoihin sisältyy luonnollisesti aina riski. Kyse on lähinnä siitä, miten pelaaja pystyy lyhyessä ajassa sopeutumaan uuteen ympäristöön ja löytämään paikkansa kokoonpanossa. Positiivisena esimerkkinä toimii vuoden takainen helmikuun lopulla toteutettu pelaajakauppa, jossa Boston Bruins hankki monipuolisen Charlie Coylen playoffien ulkopuolelle jääneestä Minnesota Wildista. Toiseen suuntaan meni hyökkääjä Ryan Donato sekä viidennen kierroksen varausvuoro kyseisen vuoden NHL Draftiin. Coyle pääsi heti sisään Bruinsin miehistöön ja kuuluu tällä hetkellä bostonilaisten alempien ketjujen täsmäaseisiin.
Suomalaispelaajista puhuttaessa Sami Vatanen tuli mieleeni ensimmäisenä. New Jersey Devilsin kuluva kausi on ollut panostuksiin nähden todellinen pannukakku, mutta paholaisnuttujen alakerrassa erinomaisesti tehopisteiden valossa esiintynyt Vatanen voisi olla kiekollisilta ominaisuuksiltaan jollekin mestaruutta tavoittelevalle ryhmälle hyvä vahvistus. Samat sävelet pätevät pitkin kautta siirtohuhujen keskellä pyörineeseen Ristolaiseen. Hän on pelaajaprofiililtaan sellainen, jonka moni GM ottaisi mielellään riveihin.
Millaisia nimiä löytyy Jussin papereista?
Jussi Lehmola:
Pelaajasiirtojen takaraja ja siihen johtavat päivät ovat aina olleet runkosarjan suosikkihetkiäni. Se on totta, että hankinnat eivät takaa mitään tulevissa mestaruustaistoissa, mutta minua ei häiritse vaikka GM:t tekisivät kuinka paljon hutilyöntejä. Tulevien viikkojen säpinä tuo kauteen aina mehevän piristysruiskeen.
Huhuissahan ovat aina ne tavalliset nimet: pudotuspelien ulkopuolelle jäämässä olevien joukkueiden miehet, joista on tulossa kesällä täysin vapaita pelaajia. Tämän kevään suosikkinimiksi ovat muodostumassa hyökkääjät Chris Kreider (New York Rangers), Jean-Gabriel Pageau (Ottawa Senators) ja Tyler Toffoli (Los Angeles Kings) sekä puolustajat Sami Vatanen (New Jersey Devils) ja Brenden Dillon (San Jose Sharks).

Mikko Koivu on tapaus, josta en oikein tiedä mitä mieltä olisin. Toisaalta on niin tyylikästä pelata koko hieno ura samassa seurassa. Toisaalta olisi upea nähdä Leijona-kapteenin pääsevän vielä taistelemaan Stanley Cupista. Vaikka kausi on ollut vaisu, niin eiköhän Koivulle olisi mahdollisessa uudessa joukkueessaan tarjolla isompi rooli kuin Kimmo Timosella oli Chicago Blackhawksissa 2015.
Los Angeles Kingsin GM Rob Blake on myyntipuolella varmaan tulevien viikkojen kiireisin mies. Kings tarvitsee niin kipeästi nuoruuspiikin. Uudelleenrakennusprojekti olisi pitänyt käynnistää elokuvakaupungissa jo paljon aikaisemmin. Tuskaa on joka tapauksessa edessä pitkään, joten nyt viimeistään täysillä syvään päähän.
Näissä pelaajakaupoissa vähemmälle huomiolle jää usein se myyjäpuoli. Kun toiset tavoittelevat mestaruutta, niin toiset rakentavat tulevaisuuttaan. Esimerkiksi Ottawa Senators nappasi viime siirtorajalla puolustajalupaus Erik Brännströmin sekä hyökkääjä Anthony Duclairin ja Chicago Blackhawks näihin aikoihin hyökkääjä Dominik Kubalikin.
Harva olisi uskonut, että Kubalik ja Duclair ovat tällä hetkellä yli 20 maalin miehiä. Tuskin Montreal Canadienskaan tiesi keväällä 2016 hankkiessaan Phillip Danault'n, että hän olisi tällä hetkellä joukkueen eniten jääaikaa saava hyökkääjä (en laske Ilja Kovaltshukia mukaan liian pienen otannan takia).
Yksi mitä kaipaan enemmän ovat siirrot, joissa kaupataan muutakin kuin kevään "vuokrapelaajia". Tuo Charlie Coyle-Ryan Donato -kauppa oli hyvä esimerkki. Toinen on keväältä 2018, kun Tampa Bay Lightning hankki puolustaja Ryan McDonaghin ja hyökkääjä J.T. Millerin Rangersista.
Elämme jännittäviä aikoja. Seuraavien viikkojen liikkeet vaikuttavat joka tapauksessa NHL-maisemaan, joko kevään mestaruustaistoissa tai sitten tulevaisuudessa nuorten kaupattujen pelaajien ja varusvuorojen muodossa.
Minkälaista kalabaliikkia tulevat viikot aiheuttavat Tonin huushollissa?
Toni Rajamäki:
Helmikuu on kieltämättä mielenkiintoista aikaa siirtomarkkinoiden takia. Jos olisin menestyvän joukkueen GM, etsisin pienemmän roolin täsmäasetta. Sanoisin, että ison profiilin pelaajan hankkiminen runkosarjan loppusuoralla on aina iso riski, ja yleensä se tehdään tärkeiden tulevaisuuden palasten kustannuksella. Tähän ralliin en lähtisi kovin kevyesti, jos olisin GM:n saappaissa.
Mutta ne täsmäaseet. Niitä etsisin hanakasti. Kakkos-kolmoskenttiin on hyvä etsiä tulitukea ja työvoimaa. Neloskenttään on monesti tarvetta vahvalle kahden suunnan hyökkääjälle. Puolustukseen kaivataan usein kovaotteista oman pään luutaa.

Tämän kauden siirtomarkkinoiden mielenkiintoisimmat nimet ovat jo nostettu esiin. Toffoli, Kreider ja Pageau ovat todella haluttuja pelaajia monissa seuroissa. Enkä yllättyisi, jos jokin seura havittelisi Mikko Koivua kolmos-neloskenttänsä sentteriksi. En pistäisi pahitteeksi, jos esimerkiksi Colorado Avalanche kaappaisi Wildin kapteenin alempiin kenttiinsä. Näen tämän hyvinkin realistisena vaihtoehtona.
Ja kun puhutaan puolustuksen täsmähankinnoista, niin esiin voidaan nostaa ainakin Ottawa Senatorsin Mark Borowiecki, joka kelpaisi monen ryhmän alakertaan. Myös Borowieckin seurakaveri Ron Hainsey herättää varmasti mielenkiintoa. Lisäksi Jussin maitsema Dillon on kuumaa kamaa.
Suomalaisittain siirtorumbasta tulee erittäin mielenkiintoinen. Kuten jo mainittu, Koivun lisäksi Vatanen ja Granlund keräävät paljon huomiota. Vatasen lähtemistä pidän hyvin todennäköisenä, ja hänestä saisikin kelpo tekijän menestyvän seuran kakkospakkipariin. Granlundin lähteminen on myös lähellä, sillä kaikki tietävät, ettei hän ole löytänyt paikkaansa Nashvillessa. Pelitapa ja aiempaa pienempi kiekollinen rooli eivät ole sopineet Granlundille, jonka kyvyt varmasti tunnetaan ympäri NHL:ää.
En yllättyisi, jos esimerkiksi Columbus Blue Jackets havittelisi Granlundia riveihinsä, sillä seuran palkkakattotilanne on suotuisa, ja Blue Jacketsille kelpaisi yksi kiekollinen nero hyökkäykseen.
Valtteri Tahkola:
Elämme jännittäviä aikoja! Olen samaa mieltä siitä, että siirtotakarajalla pajatson tyhjentäminen ei ole menestystä janoavien joukkueiden kannalta paras ratkaisu.
Jos pelaat keväällä mestaruudesta, ydinrunko on jo nyt niin hyvin kasassa, että ison profiilin liikkeille ei ole enää tarvetta.
Yleensä isojen ruutujen pelaajat myös herkemmin sotkevat joukkueen kemiat ja sitä kautta vaikeuttavat kannujahtia. Seuraan silti siirtotakarajaa innokkaasti.
Mikael Granlundin tilanne on kyllä mielenkiintoinen. Esille nostettu Blue Jackets kuulostaisi itseasiassa minun korvaani melko hyvältä. Hyökkäyspäässä olisi varmasti käyttöä Granlundin kaltaiselle taiturille, ja myös suomalaisen työmoraali sopisi John Tortorellan nippuun kuin nenä päähän.
Jarmo Kekäläisen joukkue ei ympäristönsä puolesta välttämättä houkuttele suurimpia supertähtiä, mutta Granlundille varma iso rooli ja Columbuksen organisaatio voisi sopia mallikkaasti. Mielenkiintoista seurata.
Allekirjoitan kyllä myös muut framille nostetut suomalaiset. Koivu ja Vatanen ovat varmasti kiinnostavia nimiä menestystä janoavien seurojen silmissä. Etenkin Vatasen markkina-arvo on tällä hetkellä hyvällä tasolla, ja Devils voisi saada suomalaisesta laadukkaan vastineen.
Ilja Kovaltshukin tilanne on myös täällä seurannassa. Hyvät otteet Montrealissa ovat puhaltaneet venäläisen NHL-uran jälleen henkiin. Jos Canadiensin pudotuspelihaaveet kaatuvat, Kovaltshukille löytyy varmasti ottajia.
Jospa siirtohulinat tarjoaisivat suomalaissiirtojen lisäksi jonkun mehevän jättikaupan. Ihan vain yleisen viihteen takia!