Nelikymppinen Lämäri kestää isältä pojalle

CALGARY - Lämäri-elokuva tuli levitykseen vuonna 1977, kun olin kaksivuotias. Ikä ei riittänyt elokuvan katseluun Raumalla, mutta jos olisin tiennyt miten hienosta pätkästä on kyse, olisin vilistänyt salaa lipuntarkastajien jalkojen välistä sisään.
Myöhemmin elokuvan arvo on valjennut. Jokaisella katsomiskerralla siitä löytyy uusia kerroksia. Se on jäänyt kyseisen vuosikymmenen elokuvista mieleen samalla tavalla kuin esimerkiksi Rocky, Delta-jengi, Kummisetä, Kauriinmetsästäjä tai Taksikuski.

Uskomatonta, Lämäri täyttää 25. helmikuuta jo 40 vuotta. Sanotaan, että 40 on uusi 30. Lämäri vetelee edelleen parikymppisen innolla.
Lämäriä katsellessa tulee usein pohdittua, minkä takia elokuva on kestänyt aikaa niin hyvin. Nykynuoret eivät välttämättä jaksa keskittyä 1970-luvun elokuviin niiden hidastempoisuuden ja nykytekniikkaan verrattuna kökön kuvakerronnan takia. Lämäri sytyttää, ainakin urheilusta kiinnostuneita nuoria.
HIFK:n A-nuorten eli Kollien joukkueenjohtaja Axa Fahler on todennäköisesti Suomen kovin Lämäri-fani. Hän järjestää kaveriporukalla kerran vuodessa Lämäri-illan, jossa pukeudutaan pelipaitoihin, katsotaan elokuva ja pidetään siitä hyvinkin pikkutarkka tietokilpailu. Palkintona on luonnollisesti Lämäri-fanikamaa. Fahler saa merkkipäivänä kavereiltaan elokuvassa juotavaa Canadien Club -viskiä. Kavereilla on tekstiviestiryhmä, jossa keskustellaan pelkästään Lämäri-repliikein.
Fahler on oikea ihminen vastaamaan, minkä takia Lämäri on kestänyt aikaa niin hyvin.

• Lämäri on hemmetin hyvä elokuva. Ja se on totta. Ja vielä yhdistettynä: se on hauska juuri siksi, että se on totta, Fahler sanoo.
  Juoni sinänsä on yksinkertainen, niin kuin usein hyvissä elokuvissa. Pikkukaupungin kiekkojoukkue Charleston Chiefs on ajautunut pitkään tappioputkeen ja kannattajat alkavat hylkiä joukkuetta. Joukkue aiotaan lakkauttaa, kunnes väkivaltaiset Hansonin veljekset saapuvat pelastamaan tilanteen.
  Elokuvan tukirankana ovat kohtaukset, joita kiekkoihmiset muistelevat hykerrellen: Hansonien tappelu kansallislaulun aikana, autoradalla leikkiminen vierasreissulla, kiekon laukominen urkurin päähän, kanadanranskalaisen maalivahdin legendaarinen tv-haastattelu jääkiekon säännöistä… Kohtaukset on vedetty sopivasti överiksi, mikä Fahlerin sanoin "kutittelee kohderyhmäänsä leuan alta vastaansanomattomalla tavalla".
  - Upeinta on se, että Lämäri aukeaa kaikelle kansalle, joskin parhaiten laji-ihmisille.
  Elokuva käsittelee yksinkertaisesti sitä, miten pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään saavuttaakseen tavoitteensa. Kyllä, se teema ei vanhene koskaan.
  - Leffan jokaisella hahmolla on oma agendansa, tavoitteensa ja arvomaailmansa, jonka mukaan he yrittävät saavuttaa omat päämääränsä. Valmentaja Dunlopista pelaajiin ja reportteri Dickie Dunniin saakka. Käsikirjoitus on kerrassaan nerokas.
  Nykyjoukkueistakin löytyy samankaltaisia hahmoja kuin Lämäristä: kaikkia mahdollisia konnankoukkuja käyttävä kiero valmentaja, pihi ja ahne GM, näkymätön omistaja, sivistynyt taitopelaaja, omintakeinen maalivahti, naistenmies, talutusnuorassa oleva toimittaja, kiekkovaimot, fanaattiset fanit, duunarit - ja ennen kaikkea värikkäät yleisön suosikit, kovanyrkkiset ja väkivaltaiset Hansonin veljekset.
  Hansonit ovat aluksi rikollisia, mutta lopuksi heistä tulee sankareita. Kuten leffassakin todetaan: "monet kansallissankarit olivat aluksi rikollisia".
  Ihmiset rakastavat tarinoita, joissa altavastaaja nousee lopussa voittoon. Lämärin tarina on ennalta arvattava, mutta hohto säilyy silti. Pohjamudissa rypenyt joukkue voittaa mestaruuden ja juhlii voittoparaatissa työttömyydestä kärsivän pikkukaupungin kaduilla.
  - Vaikka jokainen tietää kuinka tulee käymään, leffan vivahteikkaat, mahtavasti kirjoitetut hahmot ja äkkiväärät käänteet saavat mielenkiinnon pysymään loppuun saakka.
  Lämäri oli käänteentekevä elokuva laajemmassakin populaarikulttuurin otannassa. Se oli 70-luvun elokuvaksi ennenkuulumattoman suorasanainen ja suorastaan rivo. Lämäri oli ensimmäinen jenkkileffa, jossa kirosanat ja seksismi vietiin äärirajoille.
  - Leffassa on onnistuttu yhdistämään "jääkiekon kieli", pukukoppielämä, pelaajien välinen kemia ja ammattilaisuuden raadollisuus mustelmineen, avioeroineen ja työttömyyden pelkoineen.

Vaikka Lämäri alkaa olla vahvasti keski-iässä, elokuva voi paremmin kuin koskaan. Hansonin veljekset tekevät roolihahmoissaan erilaisia hyväntekeväisyystempauksia. Fanituotteita myydään röykkiöittäin ympäri maailmaa.
Soihtua viedään eteenpäin myös uusille katsojille. HIFK:n Kollit katsovat jokaisen kauden ensimmäisellä pelireissulla Lämärin. Elokuvaa katsellaan usein myös kauden aikana.
HIFK:n A-nuorten voittolauluna kopissa on Lämäristä tuttu biisi "Right back where we started from".
Maailman kiekkopukukopeissa kaikuu vielä pitkään Lämäristä tuttu huudahdus "Stick 'em!!".