Perhe pitää NHL-pelaajan elämän tasapainossa

NHL.com/fi jututti vastikään useita NHL-pelaajia ja sai sisäpiirin näkökulmaa kiekkomaailman kiehtovimpiin aiheisiin. Tällä kertaa Matias Strozyk pureutuu siihen, mitä perhe merkitsee NHL-jääkiekkoilijalle.

• On todella mukavaa kun he vain tulevat käymään ja istuvat illalliselle. Niin yksinkertaista se voi olla. Se tuntuu hyvältä. Ne ovat hetkiä, joista todella nauttii.
  Näin Edmonton Oilersin Tobias Rieder kuvaili pelaamisen, harjoittelun ja perhe-elämän tasapainottelua, joka on ajoittain vaikeaa.
  Rieder, 25, on saanut jo neljässä kaudessa vahvan tuntuman NHL-pelaajan perhe-elämästä. Rankka 82 ottelun runkosarja on kiivastahtinen ja toisinaan loputtomalta tuntuva taival. Hotelliloisto maistuu kerran tai kaksi silloin tällöin, mutta vieraspeliputken kuudes ottelu alkaa jo painaa niin jaloissa kuin mielessäkin.

Silti NHL on piste, jossa kaikki näyttää jo kirkkaammalta. Matka maailman parhaaseen sarjaan on joukkuelajissakin monin paikoin yksinäinen. Saksalainen Rieder aloitti sen jo teinipoikana jättäessään kotimaansa taakseen ja suunnatessaan Kanadan juniorisarjoihin. Sen jälkeen piti ansaita paikka AHL:ssä, jonka linja-automatkat pienten ja harmaiden kaupunkien välillä ovat omassa maineessaan.
Ei siis ihme, että harvinaiset hetket kotona ovat monelle rutinoituneelle pelaajalle suurinta nautintoa. Riederin tilanteeseen on helppo samaistua, olipa sitten ykkösketjun sentteri tai kolmosparin puolustaja.
- NHL vaatii paljon uhrauksia perheen ja ystävien suhteen, mutta tämä oli unelmani. Viime vuonna äitini kuoli, ja silloin näitä asioita todella alkaa ajatella, kuten miksi emme viettäneet enempää aikaa yhdessä. Tämä voi olla vaikeaa, mutta onneksi puhelimella tavoittaa kenet tahansa milloin tahansa, kertoi Arizona Coyotesin kanssa pitkän jatkosopimuksen kesällä tehnyt ruotsalaispuolustaja Oliver Ekman-Larsson.

Joukkuelajissa pukukoppi synnyttää usein vahvojakin siteitä. Jotkut uskaltavat jopa kutsua joukkuettaan perheeksi. Sitä se saattaa ollakin, sillä onhan sama joukko yhdessä kuukaudesta toiseen jopa vuosien ajan. Loppupeleissä jäähallilla ja bussissa ollaan kuitenkin työkavereiden kanssa.
Elämä kaukalon ulkopuolella on elintärkeä tasapainottaja. Jääkiekon jatkuva pureskelu puuduttaa ja uuvuttaa. Jokainen tarvitsee irtiottoja. Useiden nuorten pelaajien läheiset ovat kuitenkin kaukana. Tämä pätee erityisesti eurooppalaisiin pelaajiin, kuten Riederiin ja Ekman-Larssoniin. Samaan osaa samaistua 21-vuotias suomalaishyökkääjä Sebastian Aho, joka pelaa Carolina Hurricanesissa jo kolmatta vuotta.
- Soitan perheelleni oikeastaan joka päivä, tai ainakin muutaman kerran viikossa. Puhumme kaikesta, sillä ei aina tarvitse jutella jääkiekosta. Joskus saatan vain olla huonolla tuulella. He tukevat minua kaikessa loppuun asti, ja se on todella arvokasta. En usko, että muutosta on luvassa lähiaikoina. Olen yhä nuori mies, joka tarvitsee perhettään paljon, Aho kuvaili.

Ahon tapauksessa perheen ja jääkiekon yhdistelmä on ollut keskeinen alusta alkaen. Oulun Kärppien urheilutoimenjohtaja Harri Aho pelasi jääkiekkoa ammatikseen toista vuosikymmentä vuoteen 2002 asti. Työt veivät Oulusta Kouvolaan, Kiirunasta Raumalle ja takaisin Ouluun. Sebastian Aho syntyi isän peliuran loppuvaiheessa, kun Harri Aho edusti Lukkoa.
- Kasvoin jääkiekkomaailmaan. Olin pukukopissa jo vauvana, ja kaikki varmaan alkoi siitä tunnelmasta pukukopissa heidän voittojensa jälkeen. Sitten pelasin isäni ja veljeni kanssa ulkojäillä, mikä kehitti minua pelaajana. Siskoni ja äitini taas enemmänkin rauhoittivat minua. Kun haluan saada ajatukset pois jääkiekosta, soitan heille, Aho kertoo.
Lisää aiheesta: [Sebastian Ahon NHL-liekki syttyi jo nuorena\]
NHL-pelaajan elämä saattaa pitkällä aikavälillä tuntua jatkuvalta muutosten sarjalta. Kasvuvaiheessa sarjataso ja joukkuetoverit vaihtuvat tiuhaan, huipullakin kotia voi joutua vaihtamaan kovaankin tahtiin. Ani harva jääkiekkoilija saa tehdä pitkän uran yhdessä NHL-seurassa, joten epävarmuus on aina läsnä.
Omistautuminen uralle vaatii paljon, mutta ikkuna huipulla pelaamiseen on yleensä pieni, joten niistä vuosista on otettava irti kaikki mahdollinen. Usein pelivuodet kuitenkin ajoittuvat elämän muidenkin merkittävien muutosten ajalle, joten läheisten tuki ja perhe-elämän sovittaminen jääkiekkoilijan kiertolaisarkeen ovat välttämättömyys taitavimmallekin nikkarille.