Skip to main content

Teemu ja Paul olivat taianomainen tutkapari

Teemu Selänne ja Paul Kariya olivat yhdessä enemmän kuin osiensa summa

Teksti Risto Pakarinen / avustaja, NHL.com/fi

Maailmanhistoria on täynnä kuuluisia parivaljakoita. Mitä olisi Paul McCartney ilman John Lennonia - ja päinvastoin? Ohukainen ilman Paksukaista tai Pekka Puupää ilman Pätkää? Mitä olisi Sherlock Holmes ilman Watsonia tai Steve Jobs ilman Steve Wozniakia?

Jääkiekkohistoria on niin ikään täynnä tutkapareja: Mike Bossy ja Bryan Trottier, Wayne Gretzky ja Jari Kurri, Ted Lindsay ja Gordie Howe, Bobby Hull ja Stan Mikita, Brett Hull ja Adam Oates, Ryan Getzlaf ja Corey Perry, Jonathan Toews ja Patrick Kane, Daniel ja Henrik Sedin.

Ja Teemu Selänne ja Paul Kariya.

Ilmassa oli taikaa jo miesten ensitapaamisessa Bostonissa pelatussa tähdistöottelussa vuonna 1996. Läntisen konferenssin numero 8 (Winnipeg Jetsin Selänne) ja numero 9 (Mighty Ducks of Anaheimin Paul) olivat vierekkäin pelaaja-esittelyssä siniviivalla.

- Olimme molemmat innoissamme kuin koulupojat, kun näimme Jaromir Jagrin ja Mario Lemieux'n, Kariya kertoi vuonna 2014 ilmestyneessä kirjassa "Teemu".

- Meillä synkkasi todella hyvin. Pelasimme pelin samassa ketjussa ja lähdimme omille teillemme. Tai näin ainakin luulin, hän jatkoi.

Anaheimiin päästyään Kariya keskusteli tapahtumasta Mighty Ducksin GM Jack Ferreiran kanssa ja kehui Teemua hänelle. Ferreira keskusteli päävalmentaja Ron Wilsonin kanssa, sillä ilmassa oli ollut huhuja Jetsin kiinnostuksesta kaupata Teemu. Ferreira soitti Jetsin GM John Paddockille.

Vaikka Selänne olikin pettynyt, siirto Winnipegistä Anaheimiin muutti hänen elämänsä, eikä vähiten Paul Kariyan ansiosta.

- Olin pelannut Kariyan kanssa samassa kentällisessä All Star -ottelussa ja samalla tutustunut häneen. Ajattelin, että jos pääsen pelaamaan Paulin kanssa, siitä tulee hauskaa, Teemu kertoi.

Ja hauskaahan siitä tuli. Seuraavien neljän kokonaisen kauden aikana sekä Kariya että Selänne olivat ehdolla liigan arvokkaimman pelaajan Hart Trophyn voittajaksi, mutta molemmat saivat todistaa Dominik Hasekin voittoa. Neljän kauden aikana ainoastaan Pittsburghin Mario Lemieux ja Jaromir Jagr tekivät pisteitä kovemmalla teholla (1,61 ja 1,48 pistettä per peli) kuin Kariya (1,28) ja Selänne (1,27).

Selänne pelasi joka vuosi NHL:n tähdistöottelussa ja voitti maalikuninkuuden 1998 sekä 1999. Kariya puolestaan teki eniten voittomaaleja kaudella 1996-97 ja oli jokaisella pelaamallaan täydellä kaudella liigan pistepörssin neljän parhaan joukossa.

Ja kuten kaikissa hyvissä parivaljakoissa, vastakohdat täydensivät toisiaan. Aina hyväntuulinen ja ilkikurinen Teemu rentoutti ammattiinsa suurella vakavuudella suhtautunutta Kariyaa.

- Opetin Paulille elämää, Teemu sanoi kirjassaan.

- Paul oli tottunut kiertämään fanit kaukaa. Hän tsekkasi aina ensimmäisenä hotellissa kaikki varauloskäytävät ja tilasi illalliset huonepalvelusta, jotta saisi olla täysin rauhassa. Kotonakin sillä oli oma kokki, ettei tarvitsisi syödä ihmisten ilmoilla, Selänne luetteli.

- En tiedä toista, joka on niin elämäniloinen ja rakastaa jokaista päivää niin kuin Teemu, vastasi Kariya.

- Olemme aivan toistemme vastakohtia, mutta ajattelemme asioista samalla tavalla. Tyttöystäväni oli eräillä illallisilla ihmeissään, kun kuuli Teemun vastaavan kysymyksiin aivan kuten minä olisin vastannut, hän jatkoi.

Toisaalta Kariyan tiukka asenne urheilijan elämään ja harjoitteluun puolestaan pakotti Teemun antamaan kaikkensa myös harjoituksissa.

- En ollut koskaan tavannut keskittyneempää pelaajaa. Aamuisin hän meditoi, aina tasan kello 8.15, ja olimmepa otteluiden välipäivinä missä tahansa, idässä tai lännessä, Paul meni nukkumaan iltakymmeneltä, Selänne kertoi.  

- Kilpailimme jostain joka treeneissä: kumpi tekee enemmän maaleja, kumpi pistää enemmän kiekkoja maalivahdin längistä ja niin edelleen. Häviäjä otti aina toisen luistimet pois jalasta ja haki juomaa pukukopissa, hän muisteli.

Video: Selänne ja Kariya repeilevät kuvauksissa

Tavallaan Selänne ja Kariya olivat aikaansa edellä ja heidän pelityylinsä olisikin kuin tehty nykyiseen NHL:ään. Molemmat olivat nopeita luistelijoita, jotka ajattelivat pelistä samalla tavalla - ja nopeasti.

- Moni muu osasi varmasti samat temput, mutta kukaan ei tehnyt niitä niin nopeasti ja arvaamattomasti kuin me, Kariya sanoi.

- En uskonut koskaan löytäväni pelaajaa, joka ajattelee pelistä samalla tavalla kuin minä. Paul oli se pelaaja, Teemu totesi Torontossa valintaviikonlopun alla.

Eräs parivaljakon otteita läheltä seurannut oli Brian Hayward, joka oli siirtynyt aktiiviuransa jälkeen Anaheim Ducksin televisiotiimiin asiantuntijaksi.

- NHL:ssä ei ollut parempaa parivaljakkoa. Ratkaiseva ero syntyi siitä, että he olivat niin nopeita. Jos vertaa vaikka edelliseen superpariin, Wayne Gretzkyyn ja Jari Kurriin, Teemu ja Paul tekivät saman, mutta paljon nopeammin. He olivat koko ajan läpiajoissa, eikä vastustaja voinut koskaan tietää kumpi on "Kurri" ja kumpi "Gretzky", hän sanoi.  

Selänteen ja Kariyan hyvä yhteys jatkui jäältä koppiin ja vielä hallin ulkopuolelle muuttuen ystävyydeksi. Siitä oli osoituksena kaverusten päätös siirtyä yhdessä, pakettina, Colorado Avalancheen kaudeksi 2003-04.

Selänne oli jo 33-vuotias ja harkitsi paluuta San Josesta Anaheimiin päästäkseen pelaamaan Paul Kariyan kanssa. Kariya puolestaan oli ajautunut Mighty Ducksin kanssa sopimuskiistaan ja tutkaili uusia markkinoita. Molemmat olivat vapaita agentteja, jolloin valinnanvaraa oli. Molemmilla oli myös rahaa pankissa sen verran, että ainoa kriteeri oli löytää menestyvä joukkue. Ja koska rahalla ei ollut merkitystä, Kariya oli valmis ottamaan tuntuvan palkanalennuksen (mikä varmisti, että hän oli vapaa agentti myös seuraavalla kaudella).

Mighty Ducksin silmissä Kariya oli pettänyt seuran vaatimalla heiltä kymmenen miljoonaa dollaria, mutta lähtemällä Denveriin reilulla miljoonalla.

Coloradon kausi ei sujunut odotusten mukaisesti, ja Kariyan ja Selänteen tiet erosivat - jäällä. Kun Paul Kariya päätti uransa 2010, hän vetäytyi julkisuudesta kokonaan ja palasi Honda Centeriin ensimmäisen kerran vasta kun kutsujana ja houkuttelijana toimi Teemu.

- Kutsuin Paulin urani viimeiseen runkosarjaotteluun, ja hän seurasi peliä aitiossani yhdessä Joe Sakicin kanssa. Olen todella otettu, että hän tuli - vaikka en antanutkaan hänelle vaihtoehtoa, Teemu sanoi.

Nyt molemmat ovat nelikymppisiä kiekkoeläkeläisiä, vaikka sitä ei kummastakaan päältäpäin katsoen uskoisi. Viimeisestä Anaheimin kaudestakin on pian kaksikymmentä vuotta, mutta ystävyys on edelleen yhtä lujalla pohjalla.

- Olemme yhä hyviä ystäviä, vaikka olemmekin täysin erilaisia, Teemu sanoi Orange Country Register -lehdelle heinäkuussa.

- Teemu vitsaili aina, että minä luin hänen ajatuksensa. Kaukalon ulkopuolella se ei ollut vaikeaa, sillä hän katsoi aina Baywatchia, virnuili Kariya.

Katso lisää