Skip to main content

Näkökulmavääntö: Tunteelliset NHL-paluut

NHL.com/fi:n raati muistelee tunteellisen paluun NHL-jäälle tehneitä pelaajia

Teksti NHL.com/fi @NHL_fi

Marleau osuu toistamiseen

CHI-SJS: Marleau tasoittaa illan toisella osumallaan

Patrick Marleau lyö paluukiekon nuottaan ja tasoittaa 4-4:ään. Konkari kirjauttaa jo toisen maalinsa kauden ensimmäisessä ottelussaan

  • 00:55 •

NHL.com/fi:n asiantuntijat keskustelevat taalakaukaloiden ajankohtaisimmista aiheista lauantaisin koko kauden 2019-20 ajan. Tällä kertaa muistellaan tunteellisen paluun NHL-jäälle tehneitä pelaajia sekä heidän merkitystään joukkueelle.

Jääkiekko herättää elämää suurempia tunteita, ja varsinkin legendaarisen pelaajan paluu työhönsä menee kiekkofanin sieluun ja jää sinne elämään. NHL-jäillä nähtiin tunteellinen paluu, kun seuraikoni Patrick Marleau puki jälleen San Jose Sharksin paidan ylleen.

Saku Koivun pukeutuminen Montreal Canadiensin paitaan ja paluu kaukaloon syöpähoitojen jälkeen menee suoraan tunteisiin, ilman sinivalkoisia lasejakin. Ketkä pelaajat ovat jättäneet tunteellisen ja pysyvän muistijäljen?

Annetaanpa NHL.com/fi:n asiantuntijoiden kertoa mielipiteensä.

Jussi Lehmola:
NHL-jäillä nähtiin varsin tunteellinen paluu viime sunnuntaina, kun Patrick Marleau hyppäsi Haitankin jäälle kotijoukkueen asussa ensimmäisen kerran sitten kevään 2017. Hän oli edustanut San Jose Sharksia NHL-uransa ensimmäiset 20 vuotta ennen kuin siirtyi Toronto Maple Leafsiin.

Surkeasti kauden aloittanut Sharks tuntui saavan 40-vuotiaan seuraikonin paluusta lisävirtaa ja ennen kaikkea voittotilin auki heti Marleaun ensimmäisessä ottelussa viime viikon torstaina Chicagossa.

Myös suuret suomalaisnimet ovat kokeneet isoja hetkiä. Saku Koivu palasi syöpähoitojensa jälkeen Montreal Canadiensin riveihin ja sitten vuosia myöhemmin entiseen kotihalliinsa Anaheim Ducksin paidassa. Teemu Selänne muutti takaisin Anaheimiin ja nousi uudestaan NHL:n huipulle. Jari Kurri piipahti aikanaan vuoden verran Italiassa ennen kuin siirtyi Los Angeles Kingsiin ja palasi Wayne Gretzkyn rinnalle syksyllä 1991.

Koivu sai Montrealissa ikuisuudelta tuntuneet aplodit seisaalleen nousseelta yleisöltä, kun hän palasi syöpähoidoistaan huhtikuussa 2002. Canadiens tiputti muutama viikko myöhemmin pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella arkkivihollisensa Boston Bruinsin jatkosta ennen kuin taival hyytyi Carolina Hurricanesin käsittelyssä. Koivu oli jaetusti Montrealin paras pudotuspelien pistemies tuona keväänä.

Selänne palasi ehjä polvi mukanaan Anaheimin riveihin syksyllä 2005 reilun neljän vuoden tauon jälkeen. Hän nousi saman tien takaisin NHL:n maalitykkien eliittiin ja pääsi juhlimaan ainoaa Stanley Cup -mestaruuttaan 2007.

Kurri teki ensimmäisessä ottelussaan Kings-paidassa hattutempun Winnipeg Jetsin hallissa. Gretzky avusti kahdessa jälkimmäisessä osumassa. Kurri ja Gretzky veivät Los Angelesin Stanley Cup -finaaleihin keväällä 1993, mutta mestaruuteen saakka magia ei enää riittänyt.

NHL-historia tuntee paljon muitakin pelaajien tunteikkaita paluutarinoita joko entisen joukkueensa paitaan, entiseen kotihalliinsa tai ylipäätänsä taalajäille. Mitä muistoja sinulle on jäänyt mieleen, Petteri?

Petteri Ikonen:
Jussi nosti hienosti esiin suomalaisista esimerkiksi Koivun ja Selänteen tarinat. Ottaisin esiin vielä Reijo Ruotsalaisen, joka pelasi mainiosti New York Rangersissa 1981-86. Loistava luistelija palasi sen jälkeen Eurooppaan, mutta siirtyi kesken kauden Sveitsistä Edmonton Oilersiin ja saavutti Stanley Cupin keväällä 1987. Kaksi seuraavaa kautta vierähti Ruotsissa ja Sveitsissä, mutta Ruotsalainen palasi vielä kaudeksi 1989-90 taalajäille. New Jersey Devilsissä homma ei sujunut odotetulla tavalla, mutta paluu "kotiin" Edmontoniin oli komea. Ruotsalainen sai pelin kulkemaan ja huipensi uuden vuosikymmenen alun Stanley Cupilla.

Unohtaa ei sovi myöskään Matti Hagmania, joka kokeili osaamistaan Boston Bruinsissa 1976-78. Maineteot jäivät vielä pieniksi, mutta parin tehokkaan liigakauden jälkeen "Hakki" palasi NHL:ään ja pelillisesti sopivampi paikka löytyi Edmontonista. Gretzky oli tietysti joukkueen ykköstähti, mutta Hagman teki kakkos- ja kolmossentterinä hyvät tehot lähes ilman ylivoima-aikaa. Samalla Hagman todisti olevansa kirkkaasti NHL-tasoa. Ensimmäisellä kaudella hän teki 53 (20+33) ja toisella 59 (21+38) pistettä, joten paluu NHL:ään oli vahva.

Ulkomaalaisista nimistä haluan ottaa esiin kaksi. Kanadalainen Guy Lafleur paketoi komean uransa kauden 1984-85 päätteeksi - tai niin ainakin luultiin. Hän palasi kuitenkin kehiin kolmen välikauden jälkeen vuonna 1988. Vanhoja tehoja ei enää löytynyt, mutta paluu ei ollut katastrofikaan. Hän teki paluunsa jälkeen 165 runkosarjaottelussa pisteet 42+65=107. Vuosikymmen aiemmin Lafleur ylitti sadan pisteen rajan kuudella peräkkäisellä kaudella.

Tuoreempi comebackin NHL:ään tehnyt suurmies on tietysti tshekkilegenda Jaromir Jagr. Hän toki pelasi taalajäiltä poissa ollessaan KHL:ssä, eli Jagria ei voi suoraan verrata Lafleuriin. Jagr palasi NHL:ään ja nakutti paluukaudellaan 73 runkosarjaottelussa tehot 19+35=54. Yli nelikymppisenä hän pelasi vielä 67 (24+43) ja 66 (27+39) pisteen kaudet, joten paluu oli erittäin uskottava. Harmi vain, että kaksi vuotta sitten miehen viimeisen kauden syksy oli rikkonainen, ja tie vei Tshekkiin kesken kauden.

Ikuiseksi jossittelun aiheeksi jää se, kuinka korkealle Jagr olisi noussut kaikkien aikojen pörsseissä ilman kolmea KHL-kauttaan. Kaikkien aikojen maalipörssissä kakkossijalla oleva Gordie Howe teki 35 maalia enemmän kuin Jagr. Gretzkyyn jäi matkaa 128 maalia. Syöttöpörssissä Jagr olisi voinut nousta nykyiseltä viidenneltä sijalta toiseksi ohi Ray Bourquen, Mark Messierin ja Ron Francisin. Viimeksi mainittuun Jagrilla jäi matkaa 94 syöttöpistettä.

Suomen nykyisistä NHL-miehistä Valtteri Filppula palasi täksi kaudeksi hänelle tuttuun ja menestyksekkääseen Detroit Red Wingsiin. Stanley Cup on liikaa pyydetty, mutta olisi mukava nähdä Filppulan johdattavan joukkueensa pudotuspeleihin.

Toni Rajamäki:
Itselleni on upeimpana comebackina jäänyt mieleen Mario Lemieux'n paluu vuonna 2000. Syöpää potenut tähti päätti jo uransa vuonna 1997, mutta mitä tekee Lemieux? Mies palaa askiin kolmen vuoden tauon jälkeen ja tekee ensimmäisessä ottelussaan tehot 1+3. Paluukaudella otteluita kertyi 43, joissa syntyi 35 maalia ja 76 tehopistettä. Käsittämätön kaveri! Tuon kauden jälkeen Lemieux pelasi vielä neljä kautta taalajäillä.

Lemieux'n paluun ohella listani kärkeen pomppaa Koivun paluu. Muista suomalaisista voidaan nostaa esiin Teppo Numminen, jota operoitiin sydämen rytmihäiriön takia vuosina 2005 ja 2006. Lopulta hän joutui avosydänleikkaukseen syksyllä 2007. 39-vuotiaan legendan ura näytti olevan ohi, mutta eipä ollut. Numminen kuntoutti itsensä ja palasi askiin puolisen vuotta myöhemmin runkosarjan viimeisessä ottelussa. Tämän jälkeen Numminen pelasi vielä yhden kauden NHL:ssä. Kuinka moni lähemmäs 40-vuotias pelaaja olisi lopettanut uransa jo viimeisimpään leikkaukseen? Uskallan veikata, että valtaosa.

 

[Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa @NHL_fi]

 

Loppukevennyksenä mainittakoon vielä Ilja Kovaltshukin paluu viime kaudella. Tiedän, pelillisesti paluu oli täysin epäonnistunut, kun taituri tehtaili kauden aikana vain 34 tehopistettä. Itselleni comeback oli kuitenkin mieluisa, sillä olen aina salaa tykännyt Kovaltshukista, joka oli aikoinaan NHL:n pelätyimpiä hyökkääjiä. En uskonut, että mies nähtäisiin vielä Pohjois-Amerikassa, mutta niin vain tie vei takaisin viiden KHL-vuoden jälkeen. Jaksan yhä uskoa, että "Kovysta" saadaan enemmän irti - ainakin tämän syksyn ensimmäisten pelien perusteella se on mahdollista.

Valtteri Tahkola:
Edellä on käyty melkoisen kattavasti läpi kuuluisimmat ja puhuttavimmat tarinat! Marleaun paluu San Joseen oli meikäläisen kaltaiselle kiekkoromantikolle melkoista mannaa. Urheilu ja jääkiekkomaailma muuttuvat niin hurjaa vauhtia, että tällaiset seuralegendojen kotiinpaluut ovat varmasti enemmän ja enemmän katoavaa kansanperinnettä.

Henkilökohtaiset muistikuvani taalaliigasta ja kiekon parista sijoittuvat niin vahvasti 2000-luvulle, että sitä aikaisempien asioiden pariin en viitsi edes lähteä hämmentämään. Sieltäkin toki löytyy tunteikkaita tarinoita, joita on tullut ihmeteltyä myöhemmin.

Edellä on mainittu useaan otteeseen Koivun uskomaton tarina, mutta minun on pakko nostaa se vielä lyhyesti esiin. Koivun paluu kaukaloon syöpähoitojen jälkeen on jäänyt itselläni parhaiten mieleen. Se oli ehdottomasti tarinana sellainen, joka jätti silloiseen nuoreen kiekkohulluun todella syvän jäljen.

On meillä Suomessa ollut kyllä paljon hienoja kiekkoilijoita. Koivun, Nummisen ja kumppaneiden tarinat ovat määrittäneet hurjasti suomalaista identiteettiä muun kiekkomaailman silmissä. Esikuvilla on valtava voima. Heidän esimerkkinsä ja kädenjälkensä näkyvät vahvasti suomalaisessa jääkiekossa vielä vuosikymmenien päästä.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.