Oilersin superjoukkue lumosi kiekkomaailman

Kun kiekko putosi jäähän Centennial Classic -ulkoilmaottelussa 1. tammikuuta 2017, koko vuoden kestävät NHL:n 100-vuotisjuhlallisuudet alkoivat. Vuonna 1917 perustetun liigan värikkääseen historiaan mahtuu tuhansia tarinoita ja satoja lajin soihtua kantaneita legendoja.
NHL.com/FI kertoo lauantaisin kiehtovia tarinoita vuosisadan varrelta. Tässä juttusarjassa viemme sinut matkalle vuosikymmenten halki. Luomme katsauksen kunkin vuosikymmenen tähtihetkiin ja legendoihin. Tällä kertaa matkustamme ajassa vuosiin 1980-90.

Jokaisella urheilulajilla on omat legendansa. Suurimmat ja ikonisimmat nimet, jotka mainitaan aina ensimmäisinä, kun maailman parhaita urheilijoita nostetaan esiin.
Michael Jordan, Muhammad Ali, Tom Brady, Usain Bolt, Pelé. Jääkiekossa hän on tietenkin The Great One, Wayne Gretzky.
NHL:n vuosikymmeniä käsittelevä juttusarjamme on edennyt 1980-luvulle, ja sen tapahtumien kronologinen tai kaikille tapahtumille tasa-arvoisesti tilaa ja aikaa suova kertaaminen on tämän ajanjakson osalta mahdotonta. Wayne Gretzky ja Edmonton Oilers omistivat tuon vuosikymmenen.
Gretzky oli siirtynyt Edmontoniin Indianapolis Racersista 1970-luvun lopulla, kun Oilers pelasi vielä WHA:ssa. Molemmat tulivat NHL:ään kaudeksi 1979-80. Gretzky alkoi dominoida kaukaloita välittömästi.

Gretzky voitti ensimmäisellä kaudellaan ensimmäisen kahdeksasta peräkkäisestä Hart Trophystaan, ja kun ensimmäinen kokonaan 1980-luvun puolella pelattu kausi oli takana, oli hän voittanut ensimmäisen kerran myös NHL:n runkosarjan pistepörssin.
Gretzky voitti pistepörssejä tuosta alkaen, mutta Oilers ei yltänyt pudotuspelimenestykseen kausina 1979-82. Ensimmäinen pitkä kevät ja kesä koittivat 1983, kun Oilers ylsi Stanley Cup -finaaleihin ja sai vastustajakseen New York Islandersin.
Viimeisin neljä peräkkäistä Stanley Cupia voittanut seura oli vielä tuolloin vahvempi voitoin 4-0, mutta jo seuraava kevät osoitti vallan vaihtuneen, kun Oilers höykytti Islandersia finaaleissa voitoin 4-1.
Valta NHL:ssä oli vaihtunut. Gretzky oli pudotuspelien paras pistemies tehoin 13+22=35. Hän keräsi siis yksin liki saman verran pisteitä kuin Islandersin kaksi parasta pistemiestä, Clark Gillies ja Mike Bossy, yhteensä.
Tuosta alkoi Oilersin aikakausi NHL:ssä. Oilers voitti vuoteen 1990 mennessä viisi Stanley Cupia vain Montreal Canadiensin ja Calgary Flamesin pystyessä murtamaan sen hegemonian.
Gretzky riehui kaudesta toiseen hirmuisia pistemääriä. Yhden kauden maaliennätys 92 osumaa syntyi kaudella 1981-82.
Syöttö- ja piste-ennätykset jäivät aikakirjoihin kaudella 1985-86, kun Gretzkyn tehot olivat 52+163=215. Tätä kautta pidetään monilla tahoilla parhaana yksittäisenä kenenkään pelaajan pelaamana NHL-kautena, eikä tuota sovi juurikaan kiistää.
Gretzkyä ei uhannut NHL:n kuninkaana kukaan. Hän voitti Hart Trophyn kahdeksan kertaa peräkkäin 1980-87 ja vielä kertaalleen vuonna 1989. Pistepörssin voittoja hän saalisti vuosina 1980-90 kahdeksan, maalikuninkuuksia viisi. Conn Smythe Trophyn hän voitti kahdesti.

Tärkeimmät ovat kuitenkin Stanley Cupit, joita Gretzky voitti Oilersissa neljä. Hänen loistava tutkaparinsa oli Jari Kurri, joka tulitti maaleja Gretzkyn syötöistä hurjalla teholla. Kurri voitti NHL:n maalikuninkuuden kaudella 1985-86 iskettyään 68 osumaa. Kurri oli myös pudotuspelien maalikuningas jokaisena niinä neljänä kautena, jolloin Kurri ja Gretzky voittivat yhdessä Oilersissa Stanley Cupin.
Oilersin pelätyn ykkösketjun täydensi tulisieluinen kulttipelaaja Esa Tikkanen, joka oli etenkin pudotuspeleissä arvokkaampi kuin painonsa kultaa.
Mark Messier, Paul Coffey, Glenn Anderson, Grant Fuhr. Joukkue oli täynnä aikansa parhaita pelaajia. Oilers hallitsi liigaa mielin määrin ja iski koko lajin evoluution sellaiseen lentoon, ettei moista oltu ennen nähty.
Kaiken takapiruna hääri mestarillisesti Glen Sather.
Gretzkyyn liittyy myös NHL:n suurin ja shokeeraavin pelaajakauppa. Elokuun 9. päivä vuonna 1988 jää ikuisesti aikakirjoihin päivänä, jolloin kaikki kiekkomaailman perustukset järkkyivät. Gretzky myytiin Edmontonista Los Angeles Kingsiin. Samalla jääkiekko otti valtavan askeleen USA:n suurten markkinoiden valloituksessa myös Kaliforniassa.
Edmonton Oilers kärsi Gretzkyn lähdöstä seuraavalla kaudella ja putosi juuri Kingsille ensimmäisellä pudotuspelikierroksella, mutta otti vahingon takaisin keväällä 1990 marssien viidenteen mestaruuteensa. Playoffien toisella kierroksella Oilers pudotti Kingsin Tikkasen varjostaessa Gretzkyä. "Tiki-talk" pääsi käsitteenä kiekkopuheiden valtavirtaan.
Gretzkyn varjossa olleet pelaajat nousivat muutenkin esiin ja saivat osaamisensa ansaitseman huomion. Mark Messier voitti Hart Trophyn ja Craig Simpson pudotuspelien pistepörssin.

Gretzky ja Oilers jättivät varjoonsa vuosikymmenen alkupuolen ja New York Islandersin. Al Arbourin valmentama joukkue oli voittanut Stanley Cupin jo kaudella 1979-80, ja venytti oman mestaruusputkensa huimaan neljään kevääseen 1983 mennessä. Islandersin tähtipelaajia olivat Mike Bossy, Bryan Trottier, Butch Goring ja Billy Smith.
Kuten aiemmin on jo mainittu, ei tuohon urotekoon ole kyennyt sen koommin mikään organisaatio. Islandersin neljän mestaruuden putki on viimeisin myös kaikki Pohjois-Amerikan suuret urheilusarjat huomioiden. Siihen nähden Islandersia voi pitää koko NHL:n historian pienimmän huomion saaneena dynastiana.
- Se on asia, johon olen pettynyt. Voitimme neljä cupia, mutta näyttäkää minulle sen lisäksi jokin toinen joukkue, joka on voittanut 19 peräkkäistä pudotuspelisarjaa. Tuon joukkueen pelaajat ansaitsisivat paljon enemmän huomiota kuin mitä he saavat, harmitteli Islandersin tuon ajan toimitusjohtaja Bill Torrey vuonna 2010 New York Timesille.
Ehkä syynä tuohon on se, että Islanders voitti mestaruutensa kahden suuren kanadalaisen dynastian välissä. Montreal Canadiens oli voittanut juuri Islandersin dynastiaa edeltäneet neljä Stanley Cupia.
NHL:n 1990-luvun tapahtumia kerrataan noin kuukauden kuluttua.