Varpu Sihvonen:
Tiedän olevani matkamuisto menneiltä vuosikymmeniltä, kun sanon, että ennen oli paremmin ja pelissä enemmän tunnetta. Ja mitä sitä kieltämään. Kaipaan niin sanottuja vanhoja hyviä aikoja, kun kaukalossa ei sanoja säästelty ja mielipiteiden vaihtoa sekä avautumista jatkettiin vielä ottelun jälkeenkin.
Edellä mainitusta syystä keskiviikkoinen Penguinsin ja Capitalsin kohtaaminen oli minulle kuin aikamatka, kun kapteenit sanailivat toisilleen kaukalon laidalla. Suuria tunteita voi kaivaa esiin myös ilman likaista peliä. Crosby sanoi ottelun jälkeen, että intensiiviset ja tunteita pursuavat ottelut tuovat aina parhaat puolet esiin hänen joukkueestaan.
Verivihollisen pääsyvaatimuksiin kuuluu oivallus, että minun tasoiseni pelaaja on jollain ilveellä saavuttanut enemmän kuin minä. Tai no, joskus pelkkä olemus tai muiden silmissä mitätön piirre voi ärsyttää, aivan kuin pitkässä liitossa. Kemiat kohtaavat hyvällä tavalla, kuten Mikko Rantasella ja Nathan MacKinnonilla, tai törmäävät täysillä, kuten näyttää käyneen Crosbyn ja Ovetshkinin kohdalla.
Minusta tarvitaan katkera pudotuspelisarjan tappio ennen kuin viha roihahtaa kunnon liekkeihin, joita ei sitten sammutakaan mikään muu kuin eläköityminen - jos edes se. Nuoremmissa pelaajissa ei toistaiseksi vielä ole Crosbyn ja Ovetshkinin kaltaista taisteluparia, mahtaako koskaan tullakaan. Heidän persoonallisuutensa ovat hyvin erilaiset, mutta yhteistä heille on se, että mikään ei riitä. Joukkuekavereilta vaaditaan paljon, mutta itseltä vielä enemmän.
Crosby ja Ovetshkin ovat molemmat supertähtiä, pyöritteli heidän saavutuksiaan miten päin vain. Kuten Panu sanoi, Ovetshkin on tällä hetkellä parempi pelaaja, mutta kannattaa pitää mielessä menneet joulut ja uudet vuodet. Crosby on ennenkin herännyt vuodenvaihteessa ja ollut kevätkaudella lähes pitelemätön. Penguinsin ja Capitalsin kohtaaminen pudotuspeleissä olisi taas melkoista herkkua.