Aleksander Barkov muistaa Jagrilta saamansa opin

Aleksander Barkov pelaa jo kymmenettä kauttaan NHL:ssä. Syksyllä 27 vuotta täyttänyt suomalaishyökkääjä kävi Florida Panthersin virallisen Territory Talk -podcastin vieraana muistelemassa tähänastisia vuosiaan palmujen varjossa.

Puhe kääntyi muun muassa Jaromir Jagriin, jonka rakkaus jääkiekkoa kohtaan ei näytä loppuvan ikinä. Tshekkihyökkääjä teki hiljattain paluun kaukaloon Rytiri Kladnon paidassa Tshekin pääsarjassa.
- Mikään ei enää yllätä hänen kohdallaan. Olin kuullut paljon, että hän lopettaisi, mutta ei ilmeisesti, Barkov nauroi haastattelussa.
Barkov ja Jagr olivat Panthersissa joukkuekavereita noin kahden ja puolen kauden ajan vuosina 2015-2017. Vielä tuolloinkin Jagr teki parhaimmillaan 27 maalia ja 66 pistettä yhden talven aikana.

Siinä vaiheessa uraa ehkä vielä suurempi anti joukkueelle oli kuitenkin malliesimerkki nuoremmille pelaajille.
- Halukkuus tehdä töitä oli hänen suurin antinsa. Hän teki jäällä paljon hyviä asioita: kiekon suojaaminen, upea laukaus, pelisilmä. En voi koskaan olla kuten hän, mutta voin aina tulla paremmaksi. Sen opin häneltä. Jos haluaa olla paras, pitää tehdä enemmän hommia kuin kaikki muut. Siihen myös pyrin. Joinain päivinä väsyttää, mutta useimpina päivinä pitää jaksaa rutistaa kaikki irti, Barkov sanoo.
Jagr täyttää ensi kuussa 51 vuotta, mutta on tällä hetkellä matkalla kohti kauden jännittävimpiä vaiheita omistamansa tshekkiläisjoukkueen paidassa. Maanantaihin mennessä Jagr on tehnyt yhdeksässä pelaamassaan ottelussa kuusi pistettä.
Barkov sanoi, että legendaan liittyviä muistoja on paljon, mutta antoi yhden esimerkin Jagrin letkeästä asenteesta oman uransa alkuvaiheesta, jolloin Jagr ja Barkov pelasivat samassa ketjussa.
- Tulimme kotiotteluissa hallille kolmisen tuntia ennen peliä, autossa soi musiikki, ja aina yritti olla heti valmiina. Hän puolestaan oli juuri herännyt neljän tunnin nokosilta ja sanoi, että "älä syötä minulle tänään". Kerroin sen myös Jonathan Huberdeaulle. Kymmenen minuuttia ennen peliä hän tuli uudelleen luokseni ja sanoi, että "syötä vain, tuntuu hyvältä". Sellainen hän oli aina. Rento, mutta valmis. Meille saattoi tulla vaikeita pelejä tai vaihtoja. Valmentaja huusi, mutta hän sanoi, että ei hätää, teemme kyllä maalin ja sitten olemme sankareita. Niin myös kävi.