Ville Husso

Tämä kevät ei vielä ole se, joka palauttaa Detroit Red Wingsin pudotuspelijoukkueeksi.
Red Wingsin vuosikymmenien mittainen pudotuspeliputki päättyi vuonna 2016, eikä kausi ole jatkunut runkosarjaa pidemmälle sen jälkeen kertaakaan. Välillä on käyty pohjalla, välillä katseltu kirkkain silmin tulevaan. Tämän hetken tunnelmat ovat jälkimmäistä kastia, sillä Red Wings pääsi lähemmäs kuin aikoihin.

Detroitin kohtalo varmistui torstain kierroksella, kun se kärsi villien tapahtumien jälkeen tappion Buffalo Sabresille. 12 maalin iloittelussa Detroit kävi johdossa, sitten kaksi maalia tappiolla, nousi 4-4-tilanteeseen, joutui uudelleen kahden maalin takaa-ajoon ja lopuksi nousi 6-6-tilanteeseen minuutti ennen loppua.
Sabres väänsi lisäpisteen voittomaalikilpailusta. Tappio oli viime aikoina hyvin esiintyneelle Detroitille toinen kuudesta viime ottelusta.
- Tämä on vaikeaa, mutta olen todella ylpeä joukkueestamme ja siitä, miten olemme roikkuneet mukana näinkin pitkään. Kaikki näkivät tunnetilamme siirtorajan jälkeen. Kesti muutama viikko päästä siitä takaisin normaaliin tilanteeseen, mutta jaksoimme taistella, Red Wingsin kapteeni Dylan Larkin sanoi.

BUF 7, DET 6 vl.

Siirtorajaan viitatessaan Larkin viittasi maaliskuun alussa jätettyihin jäähyväisiin.
Tyler Bertuzzi lähti Boston Bruinsiin, Jakub Vrana St. Louis Bluesiin, Filip Hronek Vancouver Canucksiin ja Oskar Sundqvist Minnesota Wildiin osana lukuisien kauppojen rykelmää. GM Steve Yzerman oli päättänyt, että vielä ei ollut Detroitin aika laittaa kaikkea peliin playoff-unelman puolesta.
- Pidimme kiinni suunnitelmastamme. Halusimme pitää nuoret pelaajamme, harkita sopivia kauppoja ja tehdä päätöksiä päättyvien sopimustemme suhteen. Halusimme jotain järkevää vaihdossa niistä pelaajista, joita emme pystyisi pitämään, Yzerman kertasi siirtorajan jälkeen.
Noihin aikoihin tapahtui paljon. Helmikuun jälkipuoliskolla Red Wings oli kiinni pudotuspelipaikassa ja voittanut seitsemän ottelua kahdeksasta. Sen jälkeen tuli takaiskuja loukkaantumisten muodossa, sitten kirveleviä ratkaisuja kauppojen muodossa. Usko kääntyi alakuloksi, ja helmikuun 25. päivän jälkeen Red Wings on voittanut yhteensä seitsemän kertaa.
Yzerplanista, eli Yzermanin suuresta suunnitelmasta, on puhuttu jo pitkään, eikä seuralegenda ole kadottanut visiotaan. Red Wings oli jo tällä kaudella pätevä jääkiekkojoukkue, ainakin aiempiin kausiinsa verrattuna. Pistekeskiarvo on jäämässä päälle yhden ensimmäistä kertaa sitten kauden 2015-2016, jolloin pudotuspelien putki katkesi. Samalla tähtäin on yhä tulevassa, ja Detroitilla on kolmessa seuraavassa varaustilaisuudessa yhteensä 28 varausvuoroa, joista kymmenen kahdella ensimmäisellä kierroksella.
Lisää aiheesta:[Husso toipui parissa viikossa ja nollasi Montrealin paluuottelussaan\]
- Se antaa meille vaihtoehtoja. Juuri nyt ensimmäisen kierroksen varausvuoroille ei ole tarjolla hyviä kauppoja, mutta katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Varaustilaisuutta ja kesää ajatellen se avaa erilaisia mahdollisuuksia, Yzerman pohti maaliskuussa.
Suomalaisittain Red Wingsin kausi muistetaan yhdestä miehestä. Ville Husso kaupattiin viime kesänä St. Louis Bluesista Detroitiin, joka uskoi maalivahtiin raudanlujasti. Husso onkin saanut urakoida valtavan määrän otteluita, kolme kertaa enemmän kuin joukkueen kaksi muuta maalivahtia.
Kuorma on puhuttanut ja mietityttänyt, ja muun muassa päävalmentaja Derek Lalonde on avoimesti pohdiskellut, missä menee järkevyyden raja.
- Tällä hetkellä hän on 58 ottelun vauhdissa, mikä ei ole kamala tahti. Se olisi varmaan NHL:ssä noin kymmenenneksi eniten, mutta ero tulee siinä, että ne yhdeksän muuta ovat kokeneet saman aiemminkin, Lalonde puntaroi alkuvuodesta.
- Olemme yrittäneet pohtia tätä paljon. Minusta olemme peluuttaneet joissakin otteluissa väsynyttä Hussoa, ja silloin hän ei ole ollut terävimmillään. Haluamme siis yhä pitää huolta sopivasta tahdista. Olisi ihanteellista, jos nykyisestä vauhdista putoaisi pari peliä pois, mutta samalla tiedostamme, että monina iltoina hän on paras mahdollisuutemme voittaa. Pitää siis löytää hyvä tasapaino.
Maaliskuussa Husso joutui parin viikon ajaksi sairastuvalle, mutta palatessaan hän oli taas avainhahmo torjuessaan heti nollapelin. Kauden torjuntaprosentti on 89,9 - heikompi kuin viime kaudella St. Louisissa, mutta täysin toisenlaisissa olosuhteissa.
Maalilla ollaan oltu paljon vartijana, sillä tehokkuudessa Detroit on antanut edelleen paljon tasoitusta, eivätkä vammat ole helpottaneet tilannetta. Bertuzzi ja Vrana toivat viime kaudella Detroitin pottiin yhteensä 43 maalia, tällä kaudella enää viisi. Robby Fabbri teki viime kaudella 17 maalia, yhden kauden ennätyksensä, mutta oli sivussa koko syyskauden ja saldona on tällä hetkellä seitsemän maalia.
Kenttäpelaajista Larkin on ollut omaa luokkaansa tekemällä 32 maalia, kymmenisen enemmän kuin kukaan muu, ja 78 pistettä, yli 20 enemmän kuin kukaan muu. Bertuzzin oli tarkoitus olla hänelle tärkeä tutkapari, mutta kanadalaisen oli vaikeaa pysyä pelikuntoisena ennen siirtoaan Bostoniin. Nyt Red Wingsin pistekakkonen on David Perron, joka on Larkinin ja Dominik Kubalikin ohella Detroitin ainoa 20 maalin mies.

TOR-DET: Määttä vie Detroitin johtoon

Olli Määttä oli Red Wingsin ainoa suomalainen kenttäpelaaja. Hän siirtyi Husson tapaan Detroitiin täksi kaudeksi. Määttä on saanut ilokseen ehjän kauden ja pelannut 74 ottelussa. Niissä puolustaja on tehnyt 23 pistettä. Vajaan 19 minuutin keskiarvollaan hän on ollut vasta Red Wingsin viidenneksi eniten pelannut puolustaja. Ensimmäistä kauttaan Pohjois-Amerikassa pelaava Eemil Viro on kiekkoillut koko kauden farmissa, poiketen AHL:stä välillä ECHL-pestille.
Yzerman on kannuksensa ansainnut, mutta seitsemäs vuosi kuivaa kautta tuntuu karulta. Tänäkään vuonna Red Wings ei ole määrästä huolimatta saamassa varausvuoroillaan kaikkein parasta laatua, kuten on tullut jo tavaksi - edellisen pudotuspelipaikkansa jälkeen se on saanut kärsiä heikoista tuloksista saamatta silti varata kertaakaan kärkikolmikossa. Projekti on siis hitaampi kuin esimerkiksi Sabresilla, joka on saanut saman jakson aikana kaksi ykkösvarausta.
Red Wingsin uudelleenrakennusprojekti jatkuu siis tasapainoiluna toiveikkuuden ja turhautumisen välillä. Tällä kaudella näytti jo hetkellisesti mainiolta, mutta vielä taisi olla liian aikaista. Yzerman tietää jokaisen pudotuspelittömän vuoden lisäävän tuskaa, mutta joutuu pakostakin katselemaan isoa kuvaa, jossa moottorikaupungissa ollaan kaasuteltu kolmosvaihteella tasaisesti lähemmäs kärkiletkaa.