NHL:n voimasuhteita laitetaan uusiksi

Maanantain kolumneissa pidämme pään ylhäällä ja pureudumme NHL-maailman ajankohtaisimpiin aiheisiin. Tällä kertaa tutkailemme talven ja kesän kahta päivää, jolloin taalaliigan voimasuhteita laitetaan uusiksi.

Jos pitää pelaajasiirtoja ja -kauppoja täydellisenä mausteena maailman parhaalle jääkiekkoliigalle, niin kalenterista löytyy kaksi juhlapäivää ylitse muiden. On NHL:n pelaajasiirtojen takaraja sekä heinäkuun 1. päivä, jolloin pelaajamarkkinat aukeavat.
Tuohon juhlalistaan voi liittää myös NHL Draftin, joka on toki itsessäänkin hieno tapahtuma, mutta sen yhteydessä nähdään usein paljon kauppoja. Draft-hallin ilmapiiri sähköistyy aina, kun NHL-komissaari Gary Bettman astuu lavalle ja aukaisee suunsa: "Meillä on kauppa ilmoitettavana..."
Pelaajasiirtojen takarajalla tähtäin on ostajapuolella yleensä vain muutaman kuukauden päässä. Myyjät ajattelevat vuosien päähän tulevaisuuteen. Draftin yhteydessä ja vapailla markkinoilla mietitään enemmänkin seuraavaa tai seuraavia kausia.
Itse varaustilaisuudella on tietenkin valtava merkitys NHL:n voimasuhteisiin, mutta yksittäisen draftin vaikutus on paria mahdollista superlupausta lukuun ottamatta vasta vuosien päässä. "Pikavoittoja" haetaan pelaajakaupoilla ja vapailta markkinoilta.
Suomalaiset ovat luonnollisesti olleet kauppatavaraa siirtorajalla tai sen tuntumassa siinä missä muutkin. Kuuluisin tapaus lienee Reijo Ruotsalainen, joka siirtyi Edmonton Oilersiin sekä maaliskuussa 1987 että maaliskuussa 1990. Kummallakin kerralla Ruotsalainen nosti kauden päätteeksi Stanley Cup -pokaalia.
Ja kuka voisi unohtaa tapaus Kimmo Timosen. Chicago Blackhawks hankki Timosen helmikuun lopussa 2015, ja tyylikäs suomalaisveteraani pääsi lopettamaan uransa lordi Stanleyn malja käsissään.

Siirtoraja on loistava tilaisuus aloittaa isojakin muutoksia. Jari Kurri kaupattiin keväällä 1996 New York Rangersiin Los Angeles Kingsin puhdistaessa kaappejaan. Kings oli lähettänyt pari viikkoa aikaisemmin Wayne Gretzkyn St. Louis Bluesiin, mikä tiesi yhden Kings-aikakauden päättymistä.
Esa Tikkanen kaupattiin kahtena keväänä Rangersiin, 1993 ja 1997. Hän voitti ensimmäisellä Rangers-reissullaan Stanley Cupin kesällä 1994, mutta yksittäisistä kevätreissuista menestyksekkäin nähtiin 1998. Tikkanen siirtyi Florida Panthersista Washington Capitalsiin, joka paineli aina Stanley Cup -finaaleihin saakka ennen kuin jäi Detroit Red Wingsin jalkoihin.
Lisää aiheesta: [Tikkanen ja Siltanen kokivat aikoinaan saman kuin Duchene]
- Pelasimme yläkanttiin Washingtonissa ja pääsimme finaaliin saakka. Detroit oli sitten kuitenkin selvästi parempi joukkue. On aina kunnia päästä finaaliin, ja oli aikamoinen elämys nähdä se pääkaupungissa. Presidentti Clintonkin oli katsomossa ja kävi pukukopissakin, Tikkanen muisteli kevättään Pasi Kostiaisen kirjoittamassa "Suomalaiset NHL:ssä" -kirjassa.
Jussi Jokinen on kaupattu useampanakin keväänä. Vuonna 2013 nähtiin esimerkki siitä, että pelaaja voi löytää itsensä yhtäkkiä supertähden viereltä. Jokisen osoitteeksi tuli Pittsburgh Penguins, jossa hän pääsi luistelemaan Jevgeni Malkin rinnalla.
Ville Leinon tapauksessa kevään 2010 kaupalla oli valtava merkitys uralle - ja myöhemmin pankkitilille. Hän oli todella pienessä roolissa Detroitissa, mutta pääsi loistamaan Philadelphia Flyersissa saman kevään pudotuspeleissä Daniel Brieren ja Scott Hartnellin rinnalla.
Aina välillä se oikea kauppa voi muuttaa kaiken.
- Vihdoin Leino sai tilaisuutensa. Tuossa näette tuloksen, Briere julisti tuona keväänä 2010.

Leino nousi Philadelphiassa hyvän luokan NHL-pelaajaksi ja sai kesällä 2011 jättisopimuksen Buffalo Sabresilta. Siitä Buffalon-ajasta ei sitten jäänyt hirveästi jälkipolville kerrottavaa.
Takarajan kaupoissa on aina riskinsä, ei pelkästään pelaajan suoritustason, vaan myös loukkaantumisten suhteen. Sen sai huomata Dallas Stars sunnuntaina, kun tuore hankinta Mats Zuccarello loukkaantui heti Stars-debyytissään.
Vähän samalla tavalla kävi Detroitille keväällä 2015. Red Wings hankki hyökkääjä Erik Colen Dallasista, mutta yhdysvaltalaislaituri sai uran päättäneen vamman eikä pystynyt auttamaan Detroitia pudotuspeleissä lainkaan.
Tuo Cole-kauppa on esimerkki siitä, miten siirrot voivat vaikuttaa pelaajien kohtaloon, vaikka sitä ei sillä hetkellä vielä tiedettykään. Dallas ja Detroit vaihtoivat kaupassa myös varausvuoroja. Stars nappasi saamallaan varausvuorolla Roope Hintzin. Red Wings käytti puolestaan hankkimansa varausvuoron Vili Saarijärveen.
Siirtorajan hankintojen menestystä voi mitata eri tavoilla, mutta jos kriteerinä on ainoastaan mestaruuden voittaminen, niin silloin vain yksi joukkue osuu napakymppiin. Viime vuosina nuo onnistuneet vahvistukset ovat olleet nimiltään pienempiä. Washington hankki vuosi sitten tshekkipakki Michal Kempnyn. Pittsburgh nappasi puolestaan 2017 puolustaja Ron Hainseyn ja 2016 puolustaja Justin Schultzin.
Lisää aiheesta: [Duchenen hankinta oli Kekäläiseltä rohkea veto]
Viime vuosien nimekkäät loistohankinnat on tehnyt Los Angeles. Jeff Carter (2012) ja Marian Gaborik (2014) olivat isoissa rooleissa Kingsin mestaruusjuhlissa. Carter jakoi playoff-maalipörssin voiton vuonna 2012. Gaborik oli puolestaan vuoden 2014 pudotuspelien paras maalintekijä.
On tietenkin makuasia, kumpaa pitää jännittävämpänä tapahtumana, pelaajasiirtojen takarajaa vai pelaajamarkkinoiden aukeamista. Takarajalla on ehkä isompi jännitysmomentti. Vaikka huhut aina nostavat tietyt nimet pinnalle, niin jättiyllätyksiä voi tapahtua. Kesän vapaat agentit on sen sijaan virallisesti listattu etukäteen, vaikka seuravalinnat ovat tietenkin suureksi osaksi vielä pimennossa.
Teemu Selänteellä on sekä huonoja että hyviä kokemuksia vapailta markkinoilta. Kesän 2003 päätös lähteä yhdessä Paul Kariyan kanssa Colorado Avalancheen näytti paperilla hyvältä. Coloradon piti olla kovien vahvistustensa myötä "varma" mestari, mutta toisin kävi, eikä Selänteen omakaan peli kulkenut.
- Se oli nöyryyttävää. Jos sen kauden pystyisi nukkumaan yli, niin nukkuisin, Selänne totesi verkkosivuillaan.
Selänne sai kuntoutettua polvensa työsululle menetetyn kauden 2004-05 aikana ja teki sitten loistavan päätöksen palata Anaheim Ducksiin. Suomalaislegenda oli kuin uudestisyntynyt ja pääsi myös juhlimaan sitä kauan kaipaamaansa Stanley Cup -mestaruutta vuonna 2007.
Valtteri Filppula teki myös merkittävän liikkeen urallaan vapailla markkinoilla. Hän jätti Detroitin kesällä 2013 ja solmi viiden vuoden sopimuksen Tampa Bay Lightningin kanssa. Tuo Lightning-reissu päättyi kevään 2017 siirtorajalla. Viime kesänä hän valitsi vapailta markkinoilta New York Islandersin ja pelaa parhaillaan hienoa kautta.

Maalivahti Antti Raanta sen sijaan varmaan luulee NHL Draftia pelaajasiirtojen takarajaksi. Raanta vaihtoi seuraa varaustilaisuuden yhteydessä sekä 2015 että 2017. Tuona jälkimmäisenä vuonna suomalaisista kaupattiin draftissa myös Jori Lehterä.
Raanta oli pelannut Chicagossa Corey Crawfordin ja Rangersissa Henrik Lundqvistin takana. Ne kaistat olivat tukossa. Siirto Arizona Coyotesiin tarjosi suomalaisvahdille sen kaivatun mahdollisuuden.
- Uskon, että pelini on menossa oikeaan suuntaan ja että olen valmis ottamaan yhden askeleen eteenpäin, pelaamaan enemmän ja nappamaan ykkösvahdin paikan, Raanta intoili tuolloin.
Viime kesän vapailla markkinoilla ui todella iso kala nimeltään John Tavares. Noin valtavia vonkaleita ei aivan joka vuosi nähdäkään. Tuleva kesä näyttää kuitenkin vielä tässä vaiheessa todella mielenkiintoiselta vapaiden agenttien suhteen.
Kun tämän kevään pelaajasiirtojen takaraja on jäänyt taakse, niin katseet kohdistuvat tietenkin ensin taisteluun playoff-paikoista ja sitten itse pudotuspeleihin. Mutta ei se odotus ole pelaajakauppoja kaipaaville sieluille kovin pitkä.
Siellä ne juhannus eli NHL Draft sekä 1. heinäkuuta häämöttävät kulman takana.