NHL-dynastioiden valtakaudet ovat historiaa

Kun kiekko putosi jäähän Centennial Classic -ulkoilmaottelussa 1. tammikuuta 2017, koko vuoden kestävät NHL:n 100-vuotisjuhlallisuudet alkoivat. Vuonna 1917 perustetun liigan värikkääseen historiaan mahtuu tuhansia tarinoita ja satoja lajin soihtua kantaneita legendoja.
NHL.com/FI kertoo lauantaisin kiehtovia tarinoita vuosisadan varrelta. Tässä juttusarjassa käydään läpi kaikkien aikojen parhaita joukkueita ja dynastioita, jotka ovat marssineet mestaruudesta toiseen. Tällä kertaa vuorossa ovat kuluvan vuosikymmenen menestyjät Chicago Blackhawks ja Pittsburgh Penguins.

NHL:n historiassa sanotaan olevan yhdeksän dynastiaa. Vaikka dynastialle ei ole mitään kiveen hakattua määritelmää, niin sekä NHL itse että Hockey Hall of Fame ovat näistä aikansa hallitsijajoukkueista samaa mieltä.
Viimeisin "virallisista" dynastioista on Edmonton Oilers, joka voitti Stanley Cupin viisi kertaa vuosina 1984-90. Noista Oilers-juhlista on kulunut kolme vuosikymmentä. Se kertoo paljon siitä, miten NHL on muuttunut.
Lisää aiheesta: [Ensimmäiset suomalaiset Stanley Cup -mestarit]
Ensimmäisenä dynastiana pidetään - ainakin HHoF:n mukaan - neljä mestaruutta vuosina 1920-27 ottanutta Ottawa Senatorsia. Noista titteleistä tosin kolme saavutettiin ennen kuin Stanley Cup tuli yksinoikeudella NHL:n hallintaan vuonna 1927.
Niin sanotulla Original Six -aikakaudella (1942-67) nähtiin viisi dynastiaa: neljän mestaruuden Toronto Maple Leafs (1947-51), neljän mestaruuden Detroit Red Wings (1950-55), viiden peräkkäisen mestaruuden Montreal Canadiens (1956-60), neljän mestaruuden Toronto (1962-67) ja neljän mestaruuden Montreal (1965-69).
NHL:n ensimmäisen isomman laajenemisen (1967) jälkeen dynastia-tason ovat saavuttaneet neljän peräkkäisen mestaruuden Montreal (1976-79) ja New York Islanders (1980-83) sekä Edmonton.
Oilersin viimeisimmän mestaruuden aikaan NHL muodostui 21 seurasta, eikä silloin ollut palkkakattoa. Nykyään seuroja on 31 - kohta ilmeisesti 32, jos ja kun Seattle tulee mukaan - ja palkkakatto vaikeuttaa menestyvien joukkueiden koossa pitämistä.

Nykypäivän ehdokkaat dynastiaksi ovat Chicago Blackhawks ja Pittsburgh Penguins. Chicago on voittanut kolme mestaruutta viimeisen kahdeksan kauden aikana (2010, 2013 ja 2015). Pittsburgh teki viime keväänä sen, mihin Detroit oli viimeksi pystynyt 1997-98, eli nosti Stanley Cup -pokaalia peräkkäisinä vuosina.
Chicago nousi NHL:n huipulle kärsivällisen työn päätteeksi. Blackhawks varasi itse mestaruusjoukkueidensa rungon: Duncan Keith (2002), Brent Seabrook (2003), Corey Crawford (2003), Niklas Hjalmarsson (2005), Jonathan Toews (2006) ja Patrick Kane (2007).
Noista omista varauksista Crawford on ollut mukana kahdessa viimeisessä mestaruudessa, muut kaikissa kolmessa. Kaksi muuta kolmen mestaruuden miestä, Marian Hossa ja Patrick Sharp, hankittiin seuran ulkopuolelta tukemaan omaa runkoa.
Blackhawks ilmoitti tulostaan jo keväällä 2009, kun se palasi pudotuspeleihin ensimmäisen kerran sitten vuoden 2002 ja paineli suoraan Läntisen konferenssin finaaleihin asti. Detroit oli tuolloin vielä liian vahva, mutta seuraavana vuonna räjähti.
Chicago siivosi pudotuspeleissä tieltään Nashville Predatorsin, Vancouver Canucksin sekä San Jose Sharksin ja löi finaaleissa Philadelphia Flyersin. Iäisyydeltä tuntunut kuiva kausi oli ohi: Blackhawks pääsi nostamaan Stanley Cup -pokaalia 49 vuoden tauon jälkeen.
- Tiesimme kauden ensimmäisestä päivästä lähtien, että meillä on potentiaalia tähän. On mahtava tunne toteuttaa tavoitteemme, Toews riemuitsi tuolloin.
- Tämä on vihdoin ohi, ja on aika rentoutua. Nyt haluan laitattaa muutamia hampaita suuhuni. Yksi ensimmäisiä asioitani on hammaslääkärillä käynti, Keith säesti klassiseen jääkiekkoilijan tyyliin.
Kahtena seuraavana keväänä Chicago lähti laulukuoroon heti ensimmäisellä playoff-kierroksella, mutta palasi huipulle 2013. Tällä kertaa finaaleissa kaatui Boston Bruins.
Keväällä 2014 Chicago eteni konferenssifinaaleihin saakka ennen kuin taipui Los Angeles Kingsille. Se jäi ainoaksi tappioksi 11 peräkkäisessä playoff-sarjassa, kun Blackhawks palasi mestariksi 2015. Nyt finaaleissa uhrin asemaan joutui Tampa Bay Lightning.
- Tämä mestaruus tuntui näistä vaikeimmalta. Kuka tietää, kuinka monta näitä mahdollisuuksia tulee? Nämä haluaa aina käyttää hyväkseen, Kane sanoi.
Ja tietenkin tuolloin kuultiin myös ne suomalaisittain niin hienot sanat.

• Jätän tämän lajin Stanley Cup -mestarina, jääkiekkouransa viimeisen ottelun pelannut Kimmo Timonen fiilisteli.
  Chicago on saanut kokea mestaruusjaksonsa aikana palkkakattomaailman kovan todellisuuden. Blackhawks on joutunut luopumaan muun muassa sellaisista nimistä kuin Andrew Ladd, Dustin Byfuglien, Brian Campbell, Nick Leddy, Dave Bolland ja Teuvo Teräväinen. Myös Brandon Saad ja Sharp kävivät välillä muualla, mutta ovat sittemmin palanneet Chicagoon.
  Pittsburgh eteni Stanley Cup -finaaleihin 2008, mutta Detroit oli vielä liian vahva. Vuotta myöhemmin Penguins otti finaaliväännössä revanssin Red Wingsistä.
  Pittsburgh oli varannut itselleen kovan porukan nuoria tähtiä: Marc-Andre Fleury (2003), Evgeni Malkin (2004), Sidney Crosby (2005), Kris Letang (2005) ja Jordan Staal (2006). Crosbyn johtaman lahjakkaan Penguins-poppoon piti painella vuoden 2009 juhliensa jälkeen mestaruudesta toiseen, mutta miten sitten kävikään?
  Kylmä totuus iski vasten kasvoja: nyky-NHL:ssä mestaruuden voittaminen on vaikeaa, puhumattakaan sen uusimisesta. Seuraavan kuuden kevään aikana Pittsburgh pääsi vain kerran Itäisen konferenssin finaaleihin saakka. Kolme kertaa noutaja tuli heti ensimmäisellä playoff-kierroksella.
  Edellisten vuosien pettymykset lähetettiin unholaan 2016, kun finaaleissa kaatui San Jose. Ja sitten tuli se saavutus, jota ei ollut nähty pariin vuosikymmeneen. Pittsburgh löi viime kevään finaaleissa Nashvillen ja juhli toisena vuonna peräkkäin.
  - Lähdimme hakemaan peräkkäisiä mestaruuksia. Tiesimme, että siitä tulee vaikeaa, mutta siitä varmaan se suurin ilo irtoaa. Siitä, että tietää kuinka vaikeaa on voittaa peräkkäisinä vuosina ja että selvisimme kaikista niistä asioista, Crosby kertoi juhlahumussa.
  Tuosta Pittsburghin varaamasta rungosta Staal kaupattiin pois jo kesällä 2012. Kakkosvahdin rooliin tippunut Fleury lähti laajennusseura Vegas Golden Knightsiin viime kesänä. Jo vuoden 2009 mestaruudessa mukana ollut Chris Kunitz suuntasi puolestaan Tampaan.

Crosby sekä Letang ovat 30-vuotiata ja Malkin 31. Eivät siis millään muotoa ikäloppuja jääkiekkoilijoita. Kysymys kuuluukin, että pystyvätkö he vielä löytämään Graalin maljan Phil Kesselin ja ympärillä vaihtuvan tukiryhmän kanssa?
Chicagon rungosta Keith on 34-vuotias, Crawford täyttää uudenvuodenaattona 33 ja Seabrook on 32. Tammikuussa 39 vuotta täyttävä Hossa ei pelaa tällä kaudella lainkaan terveysongelmien takia. Toews ja Kane ovat sentään vielä karvan alle kolmikymppisiä.
Eivät Chicagonkaan avainpelaajat ole Hossaa lukuun ottamatta ihan heti eläkkeelle lähdössä. Parasta ennen -päiväys lähenee kuitenkin uhkaavasti, joten mestaruuden pitäisi lähiaikoina tulla - jos on tällä rungolla vielä tullakseen.
Kolmas peräkkäinen mestaruus tekisi Pittsburghista automaattisesti virallisen dynastian. Chicagolla on vaikeampaa päästä tuohon kategoriaan. Dynastia vaatii "yleisen opin" mukaan johonkin kohtaan menestysjaksoa myös peräkkäiset mestaruudet.
Vai olisiko se seuraava dynastia sittenkin Los Angeles? Vuosina 2012 ja 2014 kannua nostanut Kings on ollut tämän kauden runkosarjassa parempi kuin Penguins ja Blackhawks. Toki dynastia-tittelin saaminen vaatisi Los Angelesilta tähän kohtaan pari mestaruutta putkeen.
Voi olla, että kohta 32 seuran NHL ei tule koskaan enää näkemään dynastiaa, jos kriteerejä ei helpoteta. Toiset ovat sitä mieltä, että näillä vaatimuksilla mennään jatkossakin, sääli on sairautta. Hätäisimmät taas kutsuivat Chicagoa dynastiaksi jo pari vuotta sitten.
Jokainen voi tehdä oman määritelmänsä. Virallisen opin mukaan Jari Kurri ja Esa Tikkanen ovat sen viimeisimmän dynastian jäseniä.