NHL:n runkosarjaan on mahtunut monenlaisia ennätysnumeroita

Keskiviikkoisin tutkimme tilastoja, analysoimme joukkueiden tilanteita, vertailemme pelaajia ja kaivelemme kummajaisia tilastoista. Tällä erää tarkastelemme runkosarjaa tilastollisessa viikkokatsauksessa viimeisen kerran tällä kaudella.

Raskas ja kova runkosarja alkaa olla loppusilausta varten valmis. On aika purkaa ja perata lokakuussa alkaneen rypistyksen mielenkiintoisimmat numerot ja tilastofaktat.
NHL.com/fi kahlasi ison kasan tilastoja sekä joukkueiden että yksilöiden osalta ja nosti pöydälle ne numerot, joista kauden 2018-19 runkosarja pitää muistaa. Koska kyse on nimenomaan tilastollisesta viikkokatsauksesta, pöydälle nostetaan numeroita.
Aloitetaan yhdestä yllättävästä: 82.
Ruotsalaispuolustaja Marcus Petterssonin 82 runkosarjaottelua on kova määrä siinä vaiheessa kautta, kun yhdelläkään joukkueella ei ole ottelusarakkeessa kuin 80 kamppailua. Viime kaudella NHL:ssä ensi kertaa nähty Pettersson siirtyi kesken kauden Kalifornian auringosta Pittsburghiin. Penguinsissa otteluja on nyt 55, Anaheimissa niitä kertyi 27. Jos Pettersson nähdään tositoimissa myös Detroitia ja New York Rangersia vastaan, Skellefteån kasvatin loppulukemaksi tulee 84.
*** ***Lisää aiheesta: [Suuren tanssin roolit jaetaan runkosarjan kalkkiviivoilla]
Mitenkään ennen kokematonta "yli-iso" ottelumäärä ei NHL:ssä ole. Kalenteria toki pitää selata kolme vuotta taaksepäin ennen kuin edelliset yli 82 ottelun uurastajat löytyvät. Nykyään Florida Panthersia edustava Jamie McGinn pelasi kaudella 2015-16 Buffalo Sabresissa 63 ja Anaheim Ducksissa 21 ottelua eli kirjautti tilastoihin 84 runkosarjapeliä. Samalla kaudella myös Eric Staal ylitti 82 ottelun haamurajan olemalla pöytäkirjassa 63 Carolina Hurricanesin ja 20 New York Rangersin ottelussa.
Entäpä sitten se kaikkein oleellisin asia? NHL on kivikova ammattilaisurheilusarja, jossa on kyse voittamisesta. Tässä katsannossa koko runkosarjan oleellisin numero on Tampa Bay Lightningin voittosaldo. Se voi vielä kohentua loppumetreillä eli vierasturneella Torontossa ja Bostonissa, mutta jo viikkoja sitten on voinut julistaa runkosarjan olleen "Boltsin" väkevääkin voittoisampaa marssia.
Lightningin pistesarakkeessa on 80 ottelun jälkeen 124 pistettä ja pyöreät 60 voittoa (60-16-4). Pistemäärä on jo nyt 2000-luvun muhkein, mikä luo betonisen pohjan odotella pelien jatkuvan pitkälle kesäkuulle. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että viime kauden Presidents' Trophyn -voittaja Nashville Predators kokosi 82 kamppailusta 117 pistettä (53-18-11).

Eipä olisi uskonut, että sekin päivä voidaan vielä nähdä, että Presidents' Trophyn voittajalla saattaa olla yhtä paljon voittoja kuin jumbolla pisteitä. Hännänhuippu Ottawa Senators on nimittäin saanut toistaiseksi kasaan vain 28 voittoa ja 62 pistettä.
Kahden edellisen kauden ykkönen Washington Capitals kasasi 118 ja 120 pistettä. Tämän vuosikymmenen kovin saldo on keväältä 2010, jolloin Caps päätyi runkosarjassa 121 pisteeseen. Sitä kovempi luku on koko tällä vuosituhannella nähty vain 2005-06, kun Detroit Red Wings rohmusi 124 pistettä, latoi 305 maalia ja keräsi maalieron +96. Tampa on nyt +98:ssa tehtyään tykistönsä johdolla muhkeat 316 maalia.
Aikakausien eroista - tai niiden vähäisyydestä - kertoo jotakin se, että 13 vuotta sitten Red Wingsistä neljä pelaajaa ylsi yli 80 pisteeseen: Pavel Datsjuk (28+59=87), Henrik Zetterberg (39+46=85), Brendan Shanahan (40+41=81) sekä pakkien pistepörssin koko NHL:ssä voittanut Nicklas Lidström (16+64=80), joka pelasi pitkän uransa tehokkaimman kauden tasan piste per peli -tahdilla.
Lisää aiheesta: [Aleksandr Ovetshkin ei lakkaa hämmästyttämästä]
No, montako yli 80 pisteen miestä Tampalla on tällä kaudella? Kolme. Hurjavireisen Nikita Kutsherovin (39+86=125), Steven Stamkosin (43+52=95) ja Brayden Pointin (41+51=92) jälkeen ero seuraavaan on kymmeniä pisteitä. Lightningin sisäisen pörssin nelossijan ottaa Victor Hedman, joka on 70 ottelussa kerännyt 12+42=54 pistettä ja on lukemallaan nippa nappa pakkien pistepörssin kärkikymmenikössä.
Yksilötasolla maalit, syötöt ja pistemäärät tietysti muuttuvat vielä. Siksi moni tilastomerkintä kannattaa vielä toistaiseksi tehdä lyijykynällä. Maalikuningas Aleksandr Ovetshkinin osumien ensimmäisen numeron voi toki tatuoida jo vaikka ihoon, mutta vasta Montrealia ja New York Islandersia vastaan pelattujen kotipelin jälkeen nähdään, mikä tulee viitosen jälkeen.
Samalla lailla arvoitus on, nouseeko Calgary Flamesin Mark Giordano (+39) plus-miinustilastossa vielä uudelle kymmenluvulle tai onko Buffalo Sabresin Rasmus Ristolaisen pakkasnumero (-43) hyytävämpi kuin viime kauden heikoimmalla eli Nick Leddyllä (-42).
Kiinnostava, joskin ikävä tosiasia on, että jos Ristolaisen lukema ei kohene, aikakirjoihin kirjataan isompi miinus kuin kenellekään muulle kertaakaan koko 2010-luvulla.