Yksi näistä Suomi-maalivahtien esikuvista päätti lyödä hokkarit naulaan tiistaina 13. heinäkuuta. Kyseessä on tietenkin Pekka Rinne, joka muistetaan aina Nashville Predatorsin ja Leijonien legendana.
Rinteen peliuran päättyminen menee lähes samaan kastiin kuin esimerkiksi Teemu Selänteen eläköityminen vuonna 2014. Selänne oli uranuurtaja, jota jokainen kiekkojuniori ihaili. Hän nousi NHL-hyökkääjien eliittiin ja pysyi siellä parikymmentä vuotta. Selänne muistetaan ikuisesti yhtenä kaikkien aikojen parhaista maalintekijöistä.
Lisää aiheesta: [Rinne lopetti Predatorsin kaikkien aikojen parhaana maalivahtina]
Rinteen asema on monella tapaa hyvin samanlainen. Suomalaisittain häntä voisi kutsua jopa maalivahtien "selänteeksi". Rinteen NHL-ura on monilla mittareilla suomalaisittain poikkeuksellinen, ja hänet muistetaan aina yhtenä parhaista, vaikka laskuihin otetaan kaikki NHL-historian maalivahdit.
Harva ymmärtääkään, kuinka suuren jalanjäljen Rinne jätti Suomi-kiekkoon. Ehkäpä tärkein opetus muille oli se, että Rinne uskalsi unelmoida, tehdä tavoitteensa eteen uutterasti töitä ja nousta maailman huipulle vastoin kaikkia todennäköisyyksiä.
Ennen Rinnettä NHL:ssä loistaneet Miikka Kiprusoff ja Kari Lehtonen olivat lupaavia pelaajia, joista kohistiin jo ennen heidän nousuaan NHL:ään. Myös Tuukka Rask oli suurlupaus, jonka pitikin nousta taalaliigan huipulle.
Rinne ei kuitenkaan ollut huippulupaus, jolta odotettiin pitkää uraa Pohjois-Amerikassa. Predators varasi kempeleläislähtöisen veskarin kahdeksannella kierroksella vuonna 2004, jolloin hän oli noussut Oulun Kärppien varamaalivahdiksi. Rinne oli ensimmäisen kerran varattavissa jo vuonna 2002, mutta yksikään NHL-seura ei luottanut häneen vielä tuolloin.
Vuoden 2004 varauskin taisi tulla lähinnä Rinteen 195-senttiseksi venähtäneen rungon takia.