Red Wingsin siivet eivät kantaneet vielä viivan päälle

Detroit Red Wings taisteli sielulla ja sydämellä pudotuspelipaikasta aivan runkosarjan viime metreille saakka, mutta jäi miltei pienimmällä mahdollisella marginaalilla playoff-viivan alle.

Red Wings kairasi hurjan jännitysnäytelmän jälkeen vierasvoiton viimeisestä runkosarjaottelustaan kukistamalla Montreal Canadiensin tiistaina voittolaukauksilla 5-4, mutta fantastinen taistelu – jota joukkue esitti myös kahdessa edellisessä ottelussaan – valui lopulta hukkaan. Tasapisteissä Detroitin kanssa ollut Washington Capitals voitti myös oman ottelunsa ja nappasi Itäisen konferenssin toisen villi kortti -pudotuspelipaikan kerättyään kauden mittaan enemmän varsinaisen peliajan voittoja.

– Tämä tuntuu murskaavalta. Meillä on mahtava porukka, jolla oli hauska ja mahtava vuosi. On todella surullista ja rankkaa, kun se päättyi näin, Red Wingsin kapteeni ja ykkössentteri Dylan Larkin sai sanotuksi joukkueensa kohtalon selvittyä.

Red Wings on käynyt viime vuosina läpi uudelleenrakennusvaihetta GM Steve Yzermanin johdolla, eikä joukkueelle povattu vielä kovinkaan kaksisia sijoituksia kausiennakoissa. Detroitilaiset kuitenkin osoittivat, että pitkäjänteisesti toteutettu "Yzerplan" alkaa kantaa hedelmää. Red Wings pelasi odotuksiin nähden erinomaisen alkukauden ja oli vielä helmikuun lopulla kiinni tukevasti pudotuspelipaikassa, kahdeksan pisteen hajuraolla ensimmäiseen Itäisen konferenssin playoff-viivan alla olevaan joukkueeseen.

Sitten koitti synkkä jakso, joka maksoi lopulta pudotuspelipaikan. Alla oli yksi tappio, kun Larkin loukkaantui 2. maaliskuuta Florida Panthersia vastaan pelatussa ottelussa. Sielupelaajaansa kaivannut siipirikkoinen Red Wings ajautui seitsemän ottelun tappioputkeen ja valahti viivan alle. Larkin palasi tositoimiin 21. maaliskuuta, mutta seuraavista kymmenestä ottelusta irtosi vain kolme voittoa ja yhdeksän sarjapistettä. Runkosarjan päättänyt kolmen voiton putki ei lopulta riittänyt leimaamaan pääsylippua kevään suureen tanssiin.

– On kunnia olla osa tätä joukkuetta, joka ei koskaan luovuta. Meillä oli todella tiivis ryhmä tänä vuonna. Viimeisen kuukauden ja parin viikon aikana emme vain suostuneet taipumaan, vaan nousimme taistelemaan aina uudestaan ja uudestaan. Olisin toivonut tälle ryhmälle mahdollisuutta pelata pudotuspeleissä. Se olisi ollut todella hauskaa, Larkin totesi.

Päävalmentaja Derek Lalonde oli kauden katkeran päättymisenkin jälkeen ylpeä joukkueensa taisteluasenteesta.

– He pelasivat toisilleen koko kauden. Joukkue oli aina etusijalla kaikessa. Väänsimme neljästä viimeisestä ottelustamme seitsemän sarjapistettä ja voitimme kauden mittaan 14 ottelua, joissa olimme tappioasemassa päätöserän alkaessa. Tuntuu pahalta pelaajien puolesta, sillä he antoivat kirjaimellisesti kaikkensa. Tämä on heille musertavaa, Lalonde sanoi.

– Olen ylpeä heistä. En tiedä, olisiko joukkue voinut taistella yhtään enempää. Tämä sattuu, mutta pelaajamme veivät organisaatiotamme eteenpäin tilanteesta, jossa se on ollut viime vuodet. Meidän on jatkettava samaa rataa eteenpäin, hän lisäsi.

Detroitin suurimpia ongelmakohtia olivat tällä kaudella etenkin puolustuksen vuotaminen ja maalivahtipeli. Red Wings oli tehdyissä maaleissa (278) liigan kahdeksanneksi paras, mutta päästetyissä kahdeksanneksi heikoin (274). Ykkösmaalivahti Ville Husso kärsi loukkaantumisista ja pystyi pelaamaan vain 19 ottelussa. Tilastonoteeraukset jäivät hänen tasoonsa nähden varsin kehnoiksi. Husson poissa ollessa suurimman torjuntavastuun kantoi Alex Lyon varamiehenään James Reimer, mutta heidän päästettyjen maalien ottelukohtaiset keskiarvonsa painuivat yli kolmen ja torjuntaprosentit kapusivat nipin napin yli 90:n.

Lyonilla ja Reimerilla oli hetkensä, mutta heidän tasonsa ailahteli liikaa. Eikä asiaa auttanut se, että heidän edessään pelaava puolustuskin sortui liian usein virheisiin. Lisäksi avainpuolustaja Jake Walman kärsi loukkaantumisista, mikä toi ongelmia peluutukseen, eivätkä kesällä Detroitiin hankitut Jeff Petry ja Justin Holl tuoneet kaivattua apua alakertaan. Jälkiviisaana voisikin esittää kysymyksen, olisiko 21-vuotias puolustuksen suurlupaus Simon Edvinsson pitänyt kutsua farmista ylös jo aiemmin?

Erikoistilannepelaamisessa Detroitilla ei ollut suuremmin ongelmia. Ylivoima toimi Larkinin, Patrick Kanen ja Alex DeBrincatin johdolla 23,1 prosentin tehokkuudella, jolla irtosi NHL:n tilastosta yhdeksäs sija. Liigan keskitasoa ollut alivoima (79,6 %) olisi toki voinut olla hivenen parempaa, mutta heikommalla av-prosentilla operoivat esimerkiksi Vancouver Canucks, Winnipeg Jets ja Toronto Maple Leafs, jotka kaikki etenivät kirkkaasti pudotuspeleihin.

Käyrä osoittaa kaikesta huolimatta vahvasti ylöspäin

Ennen kauden alkua arvioitiin, että Red Wings kilpailisi sarjasijoituksista tiukimmin Ottawa Senatorsin ja Buffalo Sabresin kanssa. Ottawa ja Buffalo ovat olleet viime vuosina joukkueen rakentamisen kannalta suunnilleen vastaavassa tilanteessa kuin Detroit. Jotkut asiantuntijat jopa väittivät Senatorsin ja Sabresin olevan jälleenrakennuksessaan Red Wingsiä edellä.

Red Wings kuitenkin osoitti nuo väitteet vääriksi, keräsi 11 sarjapistettä enemmän kuin viime kaudella ja jätti molemmat "pääkilpailijansa" taakseen. Vertailun vuoksi todettakoon, että Senatorsin pistepotti oli kahdeksan ja Sabresin seitsemän pistettä pienempi kuin viime sesongilla.

Detroit ei toki pysty vielä lähiaikoina haastamaan liigan kovimpia joukkueita taistelussa Stanley Cupista, mutta kehityskäyrä osoittaa oikeaan suuntaan. Red Wingsillä on kasvamassa useita erinomaisia nuoria, joista kirkkaimpia tähtiä ovat jo vakiopaikkansa lunastaneet 22-vuotias ruotsalaislaituri Lucas Raymond ja 23-vuotias saksalaispuolustaja Moritz Seider. Raymond oli tällä kaudella Red Wingsin tehokkain pelaaja paukuteltuaan 82 otteluun 31+41=72 tehopistettä. Seiderilla puolestaan oli joukkueen korkein ottelukohtainen peliaikakeskiarvo 22.22.

Vuoden 2021 NHL Draftissa kuudentena pelaajana varattu pakkikolossi Edvinsson pääsi myös totuttelemaan kirkkaisiin valoihin pidemmän pätkän runkosarjan viimeisellä neljänneksellä ja esitti mainioita otteita. Muita Red Wingsin tulevaisuuden potentiaalisia tähtiä ovat muiden muassa puolustajat Axel Sandin Pellikka, William Wallinder ja Shai Buium, hyökkääjät Marco Kasper, Nate Danielson, Jonatan Berggren ja Carter Mazur sekä maalivahdit Sebastian Cossa ja Trey Augustine. Arvostettu urheilujulkaisu The Athletic arvioi helmikuun lopussa Red Wingsin lupauskatraan koko NHL:n toiseksi parhaaksi.

Määtällä mainio kausi Detroitin alakerrassa

Red Wingsissä pelasi tällä kaudella kaksi suomalaista, Husso ja puolustaja Olli Määttä. Kuten edellä todettiin, Husson kausi oli valitettavasti vaikea ja loukkaantumisten värittämä. Kaksinkertainen Stanley Cup -voittaja Määttä sen sijaan pelasi varsin mainion runkosarjan, keräsi 72 otteluun tehot 4+14=18 ja oli plus-miinuslukemallaan +14 Detroitin ylivoimainen ykkönen. Hänellä on Red Wingsin kanssa sopimus vielä ensi kaudesta kuten Hussollakin.

Detroitin alakertaan saatetaan saada tulevaisuudessa lisääkin suomalaisväriä, sillä vuoden 2019 toisen kierroksen varaus Antti Tuomisto ja vuoden 2020 kolmannen kierroksen varaus Eemil Viro luutivat tällä hetkellä Red Wingsin AHL-farmijoukkue Grand Rapids Griffinsin takalinjoilla. Viro pelaa Griffinsissä toista kauttaan, Tuomisto ensimmäistä.

Red Wings jäi nyt rannalle pudotuspeleistä kahdeksannen kerran peräkkäin. Kaikki merkit kuitenkin viittaavat siihen, että ensi kaudella siivet kantavat jo viivan päälle.

– Olen tämän joukkueen fani. On ainutlaatuista saada pelata siinä ja nähdä, millainen tulevaisuus meillä on edessämme. Tämä kausi oli osoitus siitä, että organisaatio on palannut kilpailukykyiseksi ja menossa oikeaan suuntaan, Larkin paalutti.