Rantanen itse jakoi kehuja joukkuekavereilleen, jotka järjestivät hänelle paikkoja.
- Ylivoimamme ei ollut hyvää ennen sitä (ylivoimalla syntynyttä tasoitusmaalia), mutta me (ykkösylivoimaviisikko) ikään kuin päätimme olla käänteentekijä. Nate (MacKinnon) antoi uskomattoman syötön minulle, ja kiekko upposi sisään, suomalainen totesi.
Jatkoaikaosuman alusti Carl Söderberg.
- Carl antoi upean syötön, ja minä yritin vain laittaa kiekon sisään, hän jatkoi vaatimatonta linjaansa.
Smith joutui tilanteessa poikittaisliikkeeseen, eikä hän pystynyt nappaamaan kiekkoa kiinni.
- Hänellä on mahtava laukaus, Smith kehui Avalanchen keskiviikon suurinta sankaria.
Upean runkosarjan pelannut Rantanen, 22, on kokemattomuudestaan huolimatta jatkanut loistavalla tasolla myös pudotuspeleissä. Hänellä on nyt takanaan pudotuspeleissä kolme peräkkäistä useamman kuin yhden tehopisteen ottelua (3+3=6). Ja Avalanche on kairannut voiton niistä jokaisesta.
MacKinnonin ja Rantasen pysäyttämisen lisäksi Calgaryn leirissä täytyy keksiä keinot maalivahti Philipp Grubauerin ohittamiseen. Suurin osa huomiosta on mennyt Flames-vahti Smithille, joka on ollut ilmiömäinen ja torjui neljännessäkin ottelussa peräti 49 kertaa. Smith on ollut ainoa calgarylaispelaaja, joka on pystynyt nostamaan tasoaan tiukassa paikassa.
[Lue ottelusarjan CGY-COL kaikki jutut täältä]
Samalla on unohtunut, että upeaa kevättä pelaava Grubauer on yksi suurimmista syistä Avalanchen menestykseen. Grubauer koppasi keskiviikon voitossa 35 kiekkoa ja teki tukun tärkeitä torjuntoja. Hän pelasti jatkoajalla isännät varmalta tappiolta, kun Mikael Backlund sai kiekon maalin edessä ja sai yrittää maalintekoa paikasta, josta yhdeksän kymmenestä menee sisään. Grubauer kuitenkin päätti, että Backlund oli se yksi kymmenestä ja venytti patjansa kiekon tielle jättäen ruotsalaishyökkääjän ihmetyksen valtaan.
Minkä sitten täytyy muuttua, jotta Flames löytää keinot voittoon? Ensinnäkin, liekkipaitojen täytyy keskittyä siihen, ettei Avalanche pystyisi toteuttamaan pelitapaansa. Colorado karvaa aktiivisesti, voittaa kaksinkamppailuja, tekee kiekonriistoja hyökkäys- ja keskialueella sekä kääntää peliä nopeasti.
Näihin asioihin pystyy puuttumaan vain paremmalla keskittymisellä. Flamesin täytyy olla omissa nopeampi kiekon kanssa, hyökkääjien täytyy antaa tuki puolustajille hyökkäyksiin lähdöissä ja kanadalaisten pitää alkaa voittaa kaksinkamppailuja kiekonmenetyksen jälkeen. Tällöin Avalanche ei pysty toteuttamaan suunnitelmaansa. Tällöin Coloradon kärkinimet eivät pääse niin usein maalintekopaikoille, mikä voi näkyä tehojen ja itseluottamuksen laskuna. Ja tällöin Flames pääsee itse aiempaa useammin paikoille, joista pystytään horjuttamaan Grubaueria.
Flamesin kannalta huono uutinen on se, että sen täytyy löytää tasonsa saman tien. Enää ei voi odotella, sillä tappiolla temmelletään lomille. Kyse on ennen kaikkea joukkueen henkisestä lujuudesta. Onko sitä edes? Se on fakta, ettei Flamesilla ole liikaa pudotuspelikokemusta, ja joukkueen useat kärkipelaajat ovatkin pelanneet hyvin vähän pudotuspeliotteluita NHL-taipaleillaan.
Otetaan esimerkiksi Flamesin runkosarjan neljä tärkeintä hyökkääjää: Johnny Gaudreau ja Sean Monahan ovat pelanneet NHL:n pudotuspeleissä 19 ottelua per mies, Matthew Tkachukin tilillä on kahdeksan playoff-ottelua ja Elias Lindholmilla neljä. Kokemattomuus näyttäisi olevan tällä hetkellä Flamesin suurin huoli.
Entä mitkä ovat hyviä asioita kaikkien näiden uhkakuvien keskellä? Ainakin maalivahti Smithiin voi luottaa. Hän on ollut jokaisessa ottelussa erinomainen ja torjunut kahden viime ottelun aikana peräti 99 laukausta. Positiivista voi repiä myös siitä, että Flames pelaa seuraavaksi kotijäällään, missä se saa tuekseen kovaäänisen kanadalaisyleisön. Viimeisin ilonaihe on keskiviikon parannus. Flames pystyi nostamaan tasoaan tappiosta huolimatta, joten suunta on oikea.
- Tämä todellakin sattuu. Pelasimme paremmin (kuin viime ottelussa), Smith totesi pettyneenä.
Kolmen ottelun tappioputkesta huolimatta Flamesin usko ei lopu.
- Jos uskon johonkin ryhmään, niin se on tämä, Flamesin sentteri Backlund loi uskoa lopuksi.