Washington ja Minnesota suurimmat voittajat

Siirtotakaraja on tämän kauden osalta onnellisesti (?) takana. Kauden loppurutistus voi tosissaan alkaa, kun enää ei tarvitse spekuloida. Miehistöt ovat kasassa, näillä mennään.
NHL.com/FI ruotii kauden viimeisten siirtojen annin. Kuka voitti, kuka hävisi, ja mikä mietityttää?

Voittajat
Washington Capitals
Joukkue, joka oli jo ennen viime päivien kauppoja yksi kovimmista mestarisuosikeista, sai koko siirtosirkuksen kovimman vetonaulan riveihinsä.
Kevin Shattenkirk vaihtoi St. Louis Bluesin Capitalsiin, ja tämän hankinnan myötä Washington on nyt koko NHL:n suurin ennakkosuosikki Stanley Cupin voittajaksi. Shattenkirk tuo valtavan määrän osaamista ja laatua kaukalon molempiin päihin, ja ennen kaikkea Capitalsin ylivoima on nyt entistä laadukkaampi.
Tämä hankinta toimii myös toisellakin tasolla, eli se pitää yhden NHL:n tehokkaimmista pakeista poissa kilpailijoiden kaadereista.
Minnesota Wild
Eric Staal, Mikko Koivu, Martin Hanzal, Erik Haula. Näyttäkää NHL:stä toimitusjohtaja tai päävalmentaja, jolle moinen sentteriarsenaali ei kelpaisi.
Sellaista ei löydy.
Hanzalin myötä Wildin keskikaista on ehdottomasti liigan kovimpien joukossa, ja ennen kaikkea sen roolitus on kohdillaan. Sentteriosaston syvyys loksauttaa kaikki neljä sujuvasti omiin ketjuihinsa, ja esimerkiksi Haulan pompottelu kolmosen ja nelosen sekä sentterin ja laiturin paikalla voi loppua.
Minnesota on lännen kovimpia joukkueita, ja se kilpailee tosissaan Chicago Blackhawksin ja San Jose Sharksin kanssa paikasta Stanley Cup -finaaleissa.

Pittsburgh Penguins
Penguins joutui luopumaan Eric Fehristä, mutta se oli liike, joka piti tehdä. Penguinsin hyökkäys on kunnossa, mutta puolustus tarvitsi nykyisessä loukkaantumistilanteessa kipeästi apuvoimia. Ron Hainsey, Mark Streit ja Frank Corrado eivät yksistään ole nimiä, jotka nostaisivat valtavia hurraa-huutoja, mutta kun katsoo Penguinsin kokonaistilannetta, on kolmikko hyvä kokonaisuus täyttämään mm. Olli Määtän ja Trevor Daleyn poissaoloista johtuvat aukot Penguinsin alakerrassa.
Häviäjät
New York Rangers
Kuten monessa artikkelissa on jo todettu, Shattenkirkin osoitteena on Manhattanin sijasta Washington D.C. Yksistään jo sitä voidaan pitää epäonnistumisena, sillä Rangersin odotettiin olevan osapuolena Shattenkirk-kaupassa. Nyt siihen treidiin osallistumattomuus kirjataan miinukseksi Rangersin sarakkeeseen. Dan Girardi ja Kevin Klein ovat loukkaantuneina, joten puolustukseen olisi todellakin tarvittu kärkiosaamista. Detroit Red Wingsistä hankittu Brendan Smith ei sitä välttämättä edusta.
Florida Panthers
Thomas Vanek lähti Detroit Red Wingsistä aurinkoisempiin olosuhteisiin, ja paperillahan itävaltalaishyökkääjä on tehokas pelaaja. Miehellä on neljä yli 30 maalin kautta, mutta syksystä 2013 alkaen maalimäärät ovat tulleet joka kaudella alaspäin. Nyt on toki menossa sesonki, jolla hän tekee nykytahdillaan parhaan maalimääränsä sitten kauden 2014-15, mutta Vanekin kohdalla on katsottava kokonaiskuvaa. Floridan kaksi kärkiketjua ovat juuri asettuneet aloilleen, kun Aleksander Barkov ja Jonathan Huberdeau ovat palanneet kokoonpanoon, eli niitä ei Vanekilla kannata rikkoa. Kolmoseenkin pääsemiseksi Vanekin täytyy esittää todella kovaa sitoutumista ja joukkuepelaamista, ja sittenkin on kysyttävä, että onko hän kolmosketjun pelaaja.

Montreal Canadiens
Ei tullut Kevin Shattenkirkiä. Ei tullut Martin Hanzalia.
Molempien kohdalla Montreal mainittiin tämän kevään mahdollisena osoitteena. Shattenkirkin kohdalla Montreal joutuu asettumaan New York Rangersin asemaan eli katsomaan, kun kevään halutuin pelaaja häärii samassa konferenssissa pelaavan seuran takalinjoilla. Hanzal olisi ollut Canadiensinkin keskikaistalle tervetullut vahvistus, mutta kilpailussa tästäkin pelaajasta Montreal jäi jäännössijoille.
Jordie Benn ei ole Shattenkirkin veroinen puolustaja, eivätkä Steve Ott ja Dwight King korvaa millään tavalla sitä, että Hanzalin kokoinen aukko jää täyttämättä joukkueen sentteriosastosta. Kokoa Canadiens toki sai Ottin ja Kingin myötä.

Ihmetyksen aihe
Los Angeles Kings
Ben Bishopin kauppaamista Tampa Bay Lightningista Kingsiin on ihmetelty jo tovi. Toki Kings sai hankinnalla kasaan NHL:n kovimman maalivahtikaksikon, mutta onko Bishop pidemmän päälle kakkosmaalivahti, jos Jonathan Quick pysyy tästä lähtien terveenä? Tietääkö Kingsin valmennusjohto Quickin terveydentilasta ja sen mahdollisesta kyseenalaisuudesta jotain, mitä ei ääneen huudella? Jos näin on, niin sitten kauppa on hyvä.
Entäs Jarome Iginla sitten? Colorado toki teki tyylikkäästi, kun antoi Iginlalle mahdollisuuden taistella vielä Stanley Cupista, mutta on kysyttävä, onko siihen mahdollisuutta tällä kaudella Kingsissä? Seuran on vielä taisteltava päästäkseen ylipäätään pudotuspeleihin, ja on vaikea nähdä, että tässäkään kamppailussa 39-vuotias Iginla olisi käänteentekevä pelaaja.

Pitkä tähtäin
Tampa Bay Lightning
Miksi Tampa Bay ei ole häviäjissä menetettyään Bishopin, Valtteri Filppulan ja Brian Boylen? Miksi seura ei ole voittajissa siivottuaan nämä pelaajat palkkakattonsa alta?
Siksi, että näiden siirtojen arvo selviää vasta tulevilla kausilla, kun ne antavat Tampalle mahdollisuuden Jonathan Drouinin, Ondrej Palatin ja Tyler Johnsonin jatkosopimuksiin. Samoin viesti Andrei Vasilevskille on nyt selkeä. Hän on ykkösvahti, ja hänen on kannettava Lightning kunniaan.