Entisaikojen rakennusmalleista voi nykypäivään kopioida jotain, mutta kylmä totuus on se, että NHL oli varsin erilainen vuonna kivi ja miekka. Varaustilaisuus otettiin käyttöön vasta vuonna 1963, eikä se aluksi edes hirveästi kiinnostanut seuroja. Esimerkiksi vuonna 1965 varattiin yhteensä vain 11 pelaajaa.
Lähimpänä nykyjoukkueiden tavoitemallia voitaneen pitää Montreal Canadiensin (1976-79) ja New York Islandersin (1980-83) dynastioita. Tuolloin ei vielä puhuttu pelkästään rahasta.
Noina vuosina NHL muodostui 17-21 seurasta, joten pelaajista kilpaili vähemmän halukkaita. Toisaalta maailmaa ei oltu tuohon aikaan vielä kammattu läpikotaisin jääkiekkoilijoista Pohjois-Amerikan ulkopuolelta samalla tavalla kuin myöhempinä vuosina.
Montrealilla oli vuoteen 1969 saakka oikeus ottaa draftissa kaksi ranskankanadalaista lupausta ennen kuin muut seurat pääsivät varaamaan. Tuon säännön avulla Canadiensilla oli kolme ensimmäistä varausta vuonna 1968 ja kaksi ensimmäistä 1969. Säännön tuoma etu jäi loppujen lopuksi Montrealille yllättävän pieneksi.
Suurempi etu tuohon aikaan oli se, että vuonna 1967 alkaneen NHL:n laajennuksen uudet seurat halusivat riveihinsä kokeneita pelaajia ja vaihtoivat surutta varausvuorojaan vahvistuksiin. Sillä tavalla Canadiens sai muun muassa varattua seuraikoninsa Guy Lafleurin vuoden 1971 ykkösvuorolla vaikka oli voittanut samana vuonna Stanley Cupin.
- Jos me ikinä aiomme saada tasaisuutta NHL:ään, niin varausvuorojen kauppaamiselle pitää laittaa jotain rajoituksia. Seurojen pitäisi edes katsoa, millaisia pelaajia nämä amatöörit ovat, ennen kuin antavat heidät pois, tuon ajan NHL-pomo Clarence Campbell jyrisi Total Hockey -kirjan mukaan.
Montrealin dynastiajoukkueen takalinjoilla luutivat Larry Robinson, Guy Lapointe ja Serge Savard, jotka muodostivat historian ensimmäisessä Kanada-cupissa vuonna 1976 puolet Kanadan puolustuskalustosta.
Jos edellä mainittua vertaa vaikkapa Kanadan joukkueeseen Sotshin olympialaisissa tai vuoden 2016 World Cupissa, niin puhutaan suunnilleen samasta asiasta kuin NHL-seuralla olisi nykypäivänä puolustuskalustossaan Brent Burns, Alex Pietrangelo ja P.K. Subban.
Raha alkoi hajottamaan jo seuraavaa ja toistaiseksi viimeistä NHL-dynastiaa Edmonton Oilersia. Wayne Gretzky ja Paul Coffey lähtivät Edmontonista kesken dynastiavuosien. Myöhemmin seurasivat Mark Messier, Jari Kurri ja muut.
Myöhempinä vuosina pelkällä rahalla ei ole aina mestaruusjoukkueita rakennettu, mutta on se muutamaan otteeseen auttanut paljonkin. New York Rangers oli koonnut kovan rungon itselleen jo aikaisemmin, mutta hankki vielä kesken kauden 1993-94 Glenn Andersonin, Steve Larmerin, Stephane Matteaun, Craig MacTavishin, Brian Noonanin ja Nick Kypreosin.
Jotkut vääräleuat ovat sanoneet, että tuo Rangersin vuoden 1994 mestaruus oli se Edmontonin dynastian viimeinen titteli. Rangersin miehistössä oli liuta entisiä Oilers-pelaajia: Messier, Adam Graves, Esa Tikkanen, Anderson, MacTavish, Kevin Lowe ja Jeff Beukeboom.