Näkökulmavääntö: Merkkipaalut

NHL.com/fi:n asiantuntijat keskustelevat taalakaukaloiden ajankohtaisimmista aiheista lauantaisin koko kauden 2019-20 ajan. Washington Capitalsin kapteeni Aleksandr Ovetshkin lähestyy 700 maalin maagista rajaa, joten tänään raati keskustelee merkkipaaluista.

Viisi maalia erottaa Aleksandr Ovetshkinin 700 maalin rajasta, jonka hän ylittää kautta aikojen kahdeksantena pelaajana. Hän on luonnollisesti nyt seuratuin pelaaja, mutta pian juhlitaan myös muita rajapyykkien saavuttamisia.
San Jose Sharksin Joe Thornton on lähellä 1 500 tehopistettä. Suomalaisista Detroit Red Wingsin Valtteri Filppula saa tuhat ottelua täyteen, Florida Panthersin Aleksander Barkov on pian 400 tehopisteen pelaaja ja Colorado Avalanchen Mikko Rantanen sadan maalin mies.
Millaisia ajatuksia merkkipaalut herättävät?
Toni Rajamäki:
Aleksandr Ovetshkinin 700 maalin jahti on kieltämättä upeaa seurattavaa, kun koko NHL odottaa sitä kuin kuuta nousevaa. Samalla täytyy muistaa, että Ovetshkin jahtaa myös 1 300 tehopisteen rajapyykkiä, joka on enää 35 pisteen päässä. Sen saavuttaminen tapahtunee kuitenkin vasta ensi kaudella.
Joka tapauksessa Ovetshkin on pelaaja, jota kaikki seuraavat tällä hetkellä. Ja se on tietysti täysin ansaittua, sillä hänestä tulee vasta NHL-historian kahdeksas 700 maalin rajaan yltänyt pelaaja.

Ennen Ovetshkinia juhlitaan San Jose Sharksin Joe Thorntonia, joka on kahden tehopisteen päässä 1 500 tehopisteen rajasta. Hänestä tulee 14. pelaaja 1 500 tehopisteen kerhossa.
Edessä on suomalaisittainkin hienoja rajapyykkejä. Yksi tuleva juhlakalu on Detroit Red Wingsin Valtteri Filppula, joka yhden ottelun päässä 1 000 NHL-ottelun rajasta. Hänestä tulee vasta NHL-historian kahdeksas saavutukseen yltänyt suomalainen. Minnesota Wildin Mikko Koivuhan rikkoi tonnin rajan jo tällä kaudella, ja sen lisäksi Wildin kapteeni sai täyteen 200 maalia taalajäillä. Seuraavaksi jännitetään, koska Koivu rikkoo 500 syöttöpisteen rajan, joka on enää kahden syötön päässä. NHL:n historiasta löytyy vain neljä suomalaista, jotka ovat tehneet vähintään 500 syöttöpistettä.
Muista suomalaisista hienoon rajapyykkiin yltää ainakin Florida Panthersin Aleksander Barkov, jonka seuraava tehopiste on sentterin NHL-uran 400:s. Ei uskoisi, että kyseessä on vasta 24-vuotias pelaaja.
Mitä rajapyykkejä Jussi odottaa?
Lisää aiheesta: [Filppulan ympyrä sulkeutuu hienosti rajapyykillä]
Jussi Lehmola:
Tasasataset ja -tonnit ovat tietenkin hienoja rajapyykkejä. Varsinkin tuo Aleksandr Ovetshkinin 700, ei noita ihan joka vuosi tule kohdalle. Pelaajat voivat sekunniksi pysähtyä ja katsoa taaksepäin, että mitä sitä on tullut tehtyä. Mutta eiköhän se isoin tutkailu tehdä kuitenkin sitten vasta kiikkustuolissa.
Minua kiinnostavat enemmän toisenlaiset merkkipaalut eli sijoitukset kaikkien aikojen listoilla. Kun ensi kesä ja terassikausi ovat käsillä, niin Ovetshkin on todennäköisesti painanut maalilistalla ohi viidestä miehestä vuoden sisään.
Edellä mainitulla Joe Thorntonilla on sen verran ikää ja kilometrejä jaloissa, että hän ei välttämättä nouse tuolta kaikkien aikojen pistelistan 14. sijalta ylemmäksi. Mutta mihin päätyvät kaikkien aikojen pistetilastossa Ovetshkin ja Pittsburgh Penguinsin Sidney Crosby (nyt sijoilla 38 ja 39)?
Entä sitten viimeisin tonnikerholainen Patrick Kane? Chicago Blackhawksin taituri on tällä hetkellä kaikkien aikojen pistelistalla sijalla 90, mutta vetää vilkku päällä ohituskaistaa koko ajan. Kane on nyt 31-vuotias, ja kun siihen laitetaan päälle 5-6 keskimäärin hieman alle 100 pisteen kautta ja muutamat auringonlaskun sesongit, niin...
Suomi-kiekon nuoret tähtihyökkääjät ovat isossa kuvassa vielä sen verran uriensa alkuvaiheissa, että heidän tilannettaan voidaan tutkailla kymmenen vuoden päästä. Sen sijaan Pekka Rinteen kiipeämistä maalivahtien voittotilastossa on mielenkiintoista seurata hänen uransa mennessä auttamattomasti loppusuoraa kohden. Rinteen sopimusta on jäljellä vielä ensi kauden verran.
Rinne on kaikkien aikojen listalla sijalla 20. Hänellä on nyt 358 voittoa. Dominik Hasek (389) on sijalla 14. Siinä olisi Rinteelle komea päänahka.
Upeita merkkitapauksia ovat myös pelaajien paluut entisiin kotihalleihinsa tai kotikaupunkeihinsa vierasjoukkueen paidassa. Nykyään toki saa tribuuttivideon entisessä hallissaan muutamankin vuoden palveluksesta, eikä siinä mitään. Mutta tarkoitan niitä todella isoja nimiä, kuten suomalaisittain Teemu Selänteen paluuta Winnipegiin ja Saku Koivun paluuta Montrealiin.
Nuo ovat harvinaisia tapauksia ja sen vuoksi hypetyksen arvoisia. Meidän pitkäaikaiset veteraanimme Mikko Koivu, Tuukka Rask ja Rinne ovat edustaneet aina samaa NHL-seuraa eivätkä ehkä koskaan palaa toisessa pelipaidassa nykyisiin halleihinsa. Ja hyvä niin. He voivat tulevaisuudessa palata kotihalleihinsa katsomaan, kun paita nousee kattoon.
Mitkä merkkipaalut tai tapahtumat innostavat Petteriä?
Petteri Ikonen:
Minä tykkään sekä yhden kauden ennätyksistä että koko uran saavutuksista. Ovetshkinin maalitahtia on ollut hieno seurata, eikä hän näytä hyytyvän. Mies monipuolistuu ja paranee koko ajan, vaikka ikää tulee tänä vuonna mittariin jo 35. Näkisin, että 800 maalin tekeminen on mahdollista hänen kohdallaan. Gordie Howen (801) saavuttaminen on mahdollista ehkäpä neljässä kaudessa. Gretzky (894) on liian kaukana. The Great Onen saavuttaakseen Ovetshkinin pitäisi paiskoa 40 maalin kausia viisi.
Parin-kolmen kauden ajan tulosta voi tulla huipputahdilla, mutta vääjäämättä tahti tippuu. Luulin jossain vaiheessa, että Jaromir Jagr (766) saavuttaa Gretzkyn maalipörssissä, mutta Jagrin hyytyminen oli lopulta jyrkkä. Ikuiseksi jossitteluksi jää, kuinka korkealle Jagr olisi noussut ilman KHL-seikkailuaan. Sen jälkeen hän pelasi vielä muutaman varsin tehokkaan NHL-kauden, joten mistään jäähdyttelijästä ei ollut kyse.
Suomalaisista Jari Kurri (601) oli aikanaan eurooppalaisten ykkönen maaleissa, ja Teemu Selänne (684) meni hänestä ohi, joten kaksi suomalaista on varsin korkealla. Seuraavia pitää etsiä kaukaa ja asettaa toivo nuoriin. Pitää myös muistaa arvostaa Tuukka Raskin ja Pekka Rinteen komeita uria maalivahteina ja Teppo Nummisen pitkää uraa puolustajana. Numminen pelasi 1 372 runkosarjaottelua, mikä on Selänteen (1 451) jälkeen toiseksi korkein suomalaislukema. Mikko Koivu nousi jo ja Valtteri Filppula nousee pian tonnikerhoon. En usko kummankaan yltävän Nummisen tai Selänteen lukemiin, mutta esimerkiksi Olli Jokisen 1 231 tai Kurrin 1 251 olisi komea lukema saavuttaa. Tonni on itsessään hieno saavutus.

Simo Järvinen:
Erilaiset rajapyykit ja piste-ennätykset näyttelevät hyvinkin keskeistä roolia NHL:n seuraamisessa. Ja mikseivät näyttelisi, sillä onhan liigan valovoimaisimpien supertähtien (joihin myös Ovetshkin kuuluu) edesottamuksia kertakaikkisen hieno seurata.
Ovetshkinista ja hänen henkilökohtaisista saavutuksistaan riittäisi ruodittavaa vaikka kuinka. Pelkästään se hämmästyttää, miten hän on kyennyt viimeiset vuodet pitämään asemansa NHL:n kovimpana maalintekijänä, vaikka taalaliigaan tulee joka vuosi aina vain nuorempia ja taitavampia pelureita.
Kuluvalla kaudella venäläistähti onkin sitten ohitellut kaikkien aikojen maalitilastossa melkoisia nimimiehiä ja viiden osuman päässä häämöttävä 700 osuman rajapyykki on kyllä järisyttävän kova suoritus.
Kautta aikain eniten NHL-pelejä pelanneiden listalla huomioni kiinnittyä todellista konkariosastoa edustavaan Patrick Marleaun, joka pelaa parhaillaan uransa 22. kautta. Pelejä kanadalaislaiturilla on vyöllä jo käsittämättömät 1 705, jolla Marleau on tilaston viidentenä, eikä seuraavalla sijalla majaileva Ron Francis ole kuin 26 ottelun päässä. Listan kärkipaikkaa pitää hallussa Gordie Howe 1 767 ottelullaan. Mikäli 40-vuotiaalle Marleaulle löytyy ensi kaudella käyttöä ja miehen kroppa vaan pysyy iskussa, hänestä todennäköisesti tulee eniten pelejä taalajäillä tahkonnut peluri.
Suomalaisista Tonin mainitsema Barkov saavuttaa mitä ilmeisimmin seuraavassa ottelussaan hienon 400 tehopisteen rajapyykin, kun taas Mikko Rantanen on vain viiden osuman päässä uransa sadannesta maalista. Valtteri Filppulan kenties tänään lauantaina toteutuva uran 1000. ottelu on etenkin Suomi-kiekossa veret seisauttava rajapyykki, jolle ei voi muuta kuin hattua nostaa.
Valtteri Tahkola:
Täytyy kyllä peesailla kollegoita sen osalta, että Aleksandr Ovetshkinin henkilökohtaiset saavutukset ovat itsellänikin eniten suurennuslasin alla. Olisihan se mielettömän upeaa, jos venäläistykki pystyisi vielä ohittamaan Wayne Gretzkyn. Se vain on melko hurjan suorituksen takana.
Minulle piste-ennätykset ja rajapyykit nousevat merkittäväksi kärjistetysti ainoastaan silloin, kun lähestytään oikeasti kovia lukemia. Tuhannen runkosarjaottelun rajapyykki on esimerkiksi sellainen, jolle ei voi muuta kuin nostaa hattua. Valtteri Filppula on ollut jo vuosikausia erinomainen esimerkki suomalaisesta jääkiekosta. Säntillinen, esimerkillinen ja luotettava hyökkääjä edustaa täydellisesti vanhempaa sukupolvea.
Haluaisin tähän loppuun herkutella hieman saman aiheen pohtimisesta esimerkiksi kymmenen vuoden päästä. Patrik Laine, Sebastian Aho, Aleksander Barkov ja lukuisat muut nuoret suomalaiset edustavat uutta aaltoa taalaliigassa. He ovat jo nyt lyöneet itsensä läpi upealla tavalla.
Saattaa olla, että suomalaisen jääkiekkoilun merkkipaalut menevät taalaliigassa tulevaisuudessa uusiksi.