Karlssonin sopimuksen päättymiseen on kokonainen vuosi, mutta John Tavaresin ja New York Islandersin tilanne vain lisäsi bensaa liekkeihin. Jatkon tiellä on ainakin kaksi asiaa. Ensinnäkin Karlsson on sen tason ja iän pelaaja, että hänen sopimuksensa vaatii valtaisan investoinnin, johon Senators ei ehkä ole valmis. Toiseksi ei ole mitään takeita siitä, minne Senators on matkalla. Joukkueen tulevaisuus vaikuttaa epävarmalta - ei olemassaolonsa, vaan kehityssuuntansa osalta.
Kesän mittaan Senatorsista on puhuttu aivan vääristä syistä. Oli kyse sitten Karlssonin vaikeasta tilanteesta tai omistusjärjestelyihin liittyvistä huhuista, tärkein asia eli joukkueen tulostason korjaaminen on jäänyt pimentoon.
Hyökkääjä Mike Hoffmanin lähtö on kesän ainoa merkittävämpi liike pelaajamarkkinoilla. Hoffmanilla on takanaan neljä peräkkäistä yli 20 maalin kautta, ja parhaimmillaan hän on hätyytellyt jopa 30 maalin rajaa. Hänen mukanaan lähti San Jose Sharksin kautta Florida Panthersiin paljon hyökkäyssuunnan osaamista.
Vaihdossa Senators sai Mikkel Bödkerin ja Julius Bergmanin. Bödker on pitkäaikainen NHL-pelaaja, jonka sopimuksesta on jäljellä vielä kaksi vuotta, mutta hänen pistesaldonsa eivät ole enää muutamaan vuoteen olleet samalla tasolla kuin Hoffmanilla. Viime talvena hän teki 37 pistettä. Bergman puolestaan on vasta 22-vuotias puolustaja, jolla ei ole lainkaan NHL-kokemusta.
Lisää aiheesta: [Ketkä varauksista ovat lähimpänä NHL-tasoa?]
Varaustilaisuudessa Senatorsilla oli parhaat asetelmat pitkään aikaan. Mika Zibanejad oli vuosikymmenen alussa seuran edellinen top 10 -varaus, ja tänä kesänä seura pääsi poimimaan mieleisensä lupauksen jo numerolla neljä. Haaviin jäi hyökkääjä Brady Tkachuk, joka voisi muutaman seuraavan vuoden mittaan kasvaa Hoffmanin ruutuun ja vielä vähän paremmaksikin pelaajaksi. Hyökkäyssuunnan taitojensa lisäksi Tkachuk tuo sukunimensä myötä lähes pakolliset rouhijan ja ärsyttäjän taitonsa. Tällä hetkellä hän kuitenkin pelaa vielä Yhdysvaltojen yliopistosarjassa.
Nykyisessä Senatorsissa Karlssonin jatkon lisäksi kesän keskeisiä asioita oli Mark Stonen tilanne, johon kääntyi vielä enemmän katseita Hoffmanin lähdön jälkeen. Stone on rajoittamaton vapaa agentti, jonka palkkaa olisi väistämättä tarkistettava ylöspäin. Hän on ollut luottosoturi ja nyt matkalla välimieskäsittelyyn. Sama tilanne koskee puolustaja Cody Ceciä, joka on pelannut neljän viime kauden aikana Senatorsin takalinjoilla kahtatoista lukuun ottamatta kaikki ottelut. Hänen kohdallaan rahan ei kuitenkaan pitäisi olla yhtä merkittävä kysymys kuin halutumpien hyökkäyspään tykkien.
Kesän aikana Senatorsin pukukopin jättivät peliuransa lopettanut Alex Burrows ja New York Rangersiin suunnannut Fredrik Claesson, mutta kokonaisuutena joukkueeseen ei ole tehty niin merkittäviä muutoksia kuin joissakin arvioissa odotettiin. Suurin pommi olisi toki Karlssonin kauppaaminen, mikäli sopimusehdoista ei päästä yhteisymmärrykseen ja Senators kokisi pakottavan tarpeen saada supertähdestään edes jonkinlaista vastinetta ennen sopimuksen päättymistä.
[Katso kesän joukkueanalyysit]
Siinä kaupassa todennäköisesti muovattaisiin joukkueen tulevaisuutta enemmän kuin millään tähänastisella muutoksella, ja siitä käynnistyvä tapahtumaketju näyttäisi lähivuosien suunnan.
Tällä hetkellä on nimittäin vaikeaa sanoa, minkä tason joukkue Senators on. Edelliskaudella se voitti 44 ottelua, keräsi 98 pistettä ja eteni Itäisen konferenssin finaaliin asti. Viime kaudella se taas jäi kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle. Tuleva kausi voi tuoda tullessaan lähes mitä tahansa, ja vaikuttaa siltä, että seurajohto toivoo haasteidensa korjaantuvan yksinkertaisimmalla tavalla, eli nykyryhmityksen voittosaldon kääntyvän heti takaisin nousuun.
