Crosbylla riittää jossiteltavaa

Sidney Crosbyn uran saavutuksissa ei ole juuri valitettavaa: nuorten maailmanmestaruus, kaksi Stanley Cup -mestaruutta, kaksi olympiakultaa - toisessa sen ratkaissut jatkoaikamaali -, maailmanmestaruus, World Cupin voitto, kaksi pistepörssin voittoa, kaksi liigan arvokkaimmalle pelaajalle annettavaa Hart-pokaalia, yksi liigan maalikuninkuus, yksi pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinto ja kolme NHL-pelaajien Ted Lindsay -palkintoja, jonka saa pelaajien liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi äänestämä pelaaja.

Lista on pitkä ja silti, silti Crosbyn kohdalla voi miettiä, mitä olisi voinut olla, sillä loukkaantumiset, ennen kaikkea aivotärähdykset, ovat pitäneet hänet sivussa aivan liian monesta ottelusta. Penguinsin eilinen ottelu Coloradoa vastaan oli Crosbylle uran 165:s sivuun jäänyt kamppailu.
Hän on siis joutunut seuraamaan sivusta yli kahden runkosarjakauden verran otteluita, niistä suurimman osan kauden 2010-11 jälkeen.
Mitä, jos…?
Kun Crosby törmäsi Washington Capitalsin Dave Steckellin - tai näkökulmasta riippuen Steckel Crosbyyn - vuoden 2011 Winter Classic -ottelussa, kausi oli yhtä ottelua vaille puolivälissä. Penginsin kapteeni pelasi vielä yhden ottelun ennen kuin heitti pyyhkeen kehään. Siinä vaiheessa hän johti liigan pistepörssiä tehtyään 41 ottelussa 66 tehopistettä. Se riitti lopullisessa pistepörssissä jaetulle 30:nnelle sijalle, mutta loukkaantuminen vei häneltä varmalta näyttäneen pörssivoiton.
Art Ross -pokaalin voitti Vancouverin Daniel Sedin, joka oli sillä kaudella liigan ainoa sadan tehopisteen rajan ylittänyt pelaaja. Crosby olisi alkukauden tahdillaan voittanut pistepörssin parillakymmenellä pisteellä. Kaiken lisäksi, Crosbyn 66 pisteestä 32 oli maaleja. Maurice Richard -pokaali meni Anaheimin Corey Perrylle, joka teki 50 maalia.

Crosbyn 64+48=132 pistettä olisivat varmasti tuoneet hänelle myös Hart-pokaalin.
Terve Crosby olisi myös auttanut Penguinsiä pudotuspeleissä ja ensimmäisellä kierroksella putoamisen sijasta Penguins olisi edennyt jatkoon ja kohdannut Washingtonin (jonka Lightning pudotti suoraan neljässä ottelussa). Siinä saattoi mennä uran toinen Stanley Cup -voitto.
Hän teki paluun kaukaloon marraskuussa 2011, mutta joutui uudestaan sairauslomalle vain kahdeksan ottelua myöhemmin. Seuraavan kerran Crosby nähtiin NHL-kaukaloissa vasta maaliskuussa 2012.
Juuri Crosbyn kohdalla pisteiden laskeminen taskulaskimen ja kauden keskiarvokertoimen avulla ei ole kovinkaan uskalias veto, sillä hän on aina tehnyt pisteitä. Kaudella 2012-13 hän teki viidessä ensimmäisessä ottelussaan 11 tehopistettä, ja kahdeksassa pelaamassa ottelussaan 12 pistettä. Kun hän sitten teki paluun kolme kuukautta myöhemmin hän jatkoi siitä, mihin oli jäänyt ja iski kymmenessä ensimmäisessä ottelussaan 17 tehopistettä ja paluun jälkeisissä 14:ssä ottelussa yhteensä 25 pistettä.
Hän oli silläkin kaudella yli 135 tehopisteen vauhdissa. Art Ross -palkinnon pokkasi Crosbyn joukkuekaveri Jevgeni Malkin, joka teki 75 ottelussa 50+59=109 tehopistettä.
Kauden 2010-11 alusta laskien Crosby on ollut sivussa 122 ottelusta, mutta silti hän on samalla ajanjaksolla tehnyt neljänneksi eniten pisteitä, 432, mikä on vain kolme pistettä vähemmän kuin viime kauden Hart-voittajalla, Chicago Blackhawksin Patrick Kanella, seitsemän vähemmän kuin Capsin kapteeni Alexander Ovetškinilla ja ainoastaan 12 pistettä vähemmän kuin ajanjakson ykkösellä, Philadelphia Flyersin Claude Girouxilla.
Crosby on pelannut 110 ottelua vähemmän kuin esimerkiksi Ovetškin.

Loukkaantumiset ovat luultavasti maksaneet hänelle pari pistepörssivoittoa ja yhtä monta Hart-pokaalia ja Ted Lindsay -palkintoa. Crosbylla olisi kahden Art Ross -pokaalin sijasta neljä, mikä nostaisi hänet kaikkien aikojen pörssikuningaslistalla sijalta yhdeksän jaetulle kuudennelle sijalle, lajin legendojen - Gretzky (10 voittoa), Howe (6), Lemieux (6), Esposito (5), Jagr (5), Mikita (4) - joukkoon.
Ylivoimaiset pistepörssivoitot olisivat myös nostaneet hänet nelinkertaiseksi Hart -pokaalin saajaksi. Siihen on NHL:n historiassa pystynyt vain kolme pelaajaa: Gretzky (9), Howe (6) ja Eddie Shore (4).
Mihin hän olisikaan yltänyt ilman loukkaantumisia?
Harmittavinta kaikessa on kuitenkin se, että kiekkofanit eivät ole päässeet nauttimaan Crosbyn otteista. Toivottavasti siihen tulee tilaisuus pian.