Granlund palaamassa viimein Wildin vahvuuteen

Kovassa seurassa pitää olla itsekin kova. Pärjätäkseen parhaille on itsekin oltava parhaimmillaan joka ilta ja saatava omista kovimmat pelurit kaukaloon, kehään, kentälle tai millä alustalla milloinkin ja mitä lajia kulloinkin pelataan.
Minnesota Wild on saanut huomata tämän todella tylysti viime viikkoina. Kokoonpanosta on ollut sivussa kaksi todella tärkeää hyökkääjää. Zach Parise ei ole pelannut vielä peliäkään ja Mikael Granlundkin vasta yhden.

Joukko, jossa pitäisi samalla pärjätä ja saada pidettyä nenä veden pinnalla, ei ole enempää eikä vähempää kuin NHL:n Central-divisioona.
Parise harjoitteli maanantaina Wildin treeneissä kontaktikiellosta kielineessä punaisessa paidassa, mutta ei pystynyt harjoittelemaan loppuun asti, vaan jätti homman kesken. Hän kävi keskiviikkona lääkärissä, ja näyttää vahvasti siltä, ettei hän pysty pelaamaan vielä viikonloppunakaan.
Granlundin nivusvaiva on myös ollut tapetilla. Hän pelasi kauden ensimmäisen ottelun Detroit Red Wingsiä vastaan kellottaen peliajan 16.25, mutta sittemmin hänkin on ollut sivussa.
Granlund oli jäällä Wildin harjoituksissa torstai-iltana Suomen aikaa. Hän oli kaukalossa jo ennen muuta joukkuetta maalivahtien kanssa. Treeneissä Granlund oli omalla paikallaan samassa ketjussa Mikko Koivun ja Jason Zuckerin kanssa, mikä antaa positiivisia viitteitä siitä, että hän olisi pelikunnossa Winnipegiin ja Calgaryyn suuntaavalla viikonlopun vieraskiertueella. Eri asia on, pystyykö hän pelaamaan molempia pelejä.

• Tuntui hyvältä olla jäällä ja treenit menivät hyvin. Kunto paranee ja mennään päivä kerrallaan, Granlund sanoi Wildin Twitter-tilin mukaan.
  Hän oli mukana myös ylivoimakoostumuksissa Koivun ja Zuckerin kanssa. Parise oli harjoituksista yhä sivussa.
  Marcus Foligno, Charlie Coyle ja Nino Niederreiter olivat myös poissa kokoonpanosta viime ottelussa, jossa Wild kohtasi Columbus Blue Jacketsin. Uutiset Minnesotasta kertoivat apuvalmentaja Darby Hendricksonin olleen alkuviikosta hyökkäysketjuissa. Foligno harjoitteli myös torstaina, Coyle ja Niederreiter eivät. Foligno harjoitteli ristikko kypärässään, ja hän joutuu pitämään sitä kaksi viikkoa.
  Wild on ollut erittäin tiukoilla ja voittanut pelaamastaan neljästä pelistä vain yhden. Samalla se on neljällä keräämällään sarjapisteellä oman divisioonansa viimeisenä.
  Parisen, Granlundin, Coylen ja Niederreiterin myötä pelaavasta kokoonpanosta on poissa viime kauden tehoja tarkastelemalla 88 maalia ja 235 pistettä! Nuo ovat huimia määriä, joiden korvaaminen olisi jokaiselle seuralle kova paikka, muita pelillisiä avuja unohtamatta.
  Tämä on merkinnyt sitä, että uusien vastuunkantajien on pitänyt nousta esiin. Chris Stewart johtaa Wildin pistepörssiä tehoin 4+2, toisena on pisteet 3+1 tehnyt Eric Staal. Hälyttävää oli ennen Coylen ja Niederreiterin loukkaantumisia, että he eivät tehneet kolmessa pelaamassaan ottelussa ainoatakaan maalia.

Sitten tullaankin Mikko Koivuun. Turkulainen on tullut uransa aikana tunnetuksi siitä, että mitä suurempi on harteille laskettava taakka, sitä jykevimmiksi Wild-kapteenin henkiset olkapäät tulevat ja sitä mukaa niiden kantokyky kasvaa.
Koivu on Wild-hyökkääjien peliaikakakkonen Staalin jälkeen, mutta hän on pelannut enemmän vaihtoja ottelua kohden kuin Staal. Koivun vastuu erikoistilanteissa on myös ollut suurempi kuin Staalilla. Ylivoimalla hänen keskimääräinen peliaikansa on ollut 3.14, alivoimalla 2.14.
Tulevatko kapteeninkin sietokyvyn rajat jo vastaan? Jos tulevat, ei siinäkään olisi mitään moittimista. Se olisi vain osoitus inhimillisyydestä. Ei ole olemassa pelaajaa, joka on antanut Wildille enemmän ja kantanut organisaatiota tukevammin kuin Koivu. Pohja se pitää olla Koivuun kohdistuvien vaatimusten säkissäkin, sanoisi vanha kansa.
Wildin loukkaantumisahdinko osuu pahaan syksyyn, sillä Central-divisioona on todellakin raudanluja. St. Louis Blues hioo itsestään Stanley Cup -kandidaattia päävalmentaja Mike Yeon johdolla. Vladimir Tarasenko kilvoittelee jopa Art Ross Trophysta, Alex Pietrangelon johtama puolustus on teräksenluja, ja ykkösmaalivahti Jake Allen torjuu hyvällä tasolla. Bluesin tasosta on hyvänä osoituksena torstain vastaisena yönä otettu voitto Chicago Blackhawksista.
Tappiostaan huolimatta Chicago on myös pakko nostaa jalustalle divisioonan eliittijoukkueena. GM Stan Bowmanin viime kauden lopussa antamat ja miltei uhkauksen muotoon verhoillut lupaukset siitä, että näin homma ei voi jatkua, ovat täyttymässä.
Joukkue on löytänyt hyvät ketjukoostumukset tehtyään siirtoja avainpaikoilla. Brandon Saad on tullut ryminällä takaisin Windy Cityyn ja nostanut samalla Jonathan Toewsin takaisin sille tasolle, jolla "Kapteeni Vakava" on totuttu näkemään. Ykkösen täydentää hyvin Richard Panik. Ketjun yhteenlasketut tehot ovat 13+8.
Urillaan nousussa olevat Ryan Hartman ja Nick Schmaltz ovat saaneet vierelleen Patrick Kanen, joka on pystynyt nousemaan kenties jälleen uudelle pelilliselle tasolle. Ketju on tykittänyt sekin samat yhteenlasketut 21 tehopistettä kuin ykkönenkin.
Central-divisioonan kolmantena porskuttaa Colorado Avalanche, joka on ollut syksyn suurimpia yllättäjiä. Sitten tulevat turboahdettu Nashville Predators ja kesän kovin vahvistuja Dallas Stars, joiden täyteen vireeseen heräämistä odottaa lähes henkeään pidättäen koko NHL:ää seuraava kiekkoyleisö.
Tässä porukassa on oltava kova, jos haluaa pärjätä. Parhaiden on pystyttävä pelaamaan.