Markkanen tekee pehmeää laskua tulevaisuuteen

Luomme joka toinen tiistai katsauksen kaukaloihin NHL:n ulkopuolella ja nostamme esiin mielenkiintoisimmat pelaajat, valmentajat ja kiekkovaikuttajat.

Jussi Markkanen, 42, naurahtaa, että ilmassa on merkkejä siitä, että pelaajaura alkaa olla taputeltu. Loukkaantumiset ovat kiusanneet häntä tällä kaudella, ja hän on pystynyt torjumaan SaiPan maalilla vain kahdeksan kertaa. Mutta jääkiekko on hänen intohimonsa, ja siksi hän tekee pelaamisen ohella jo pehmeää laskua tulevaisuuteen, jossa näkyy seura- ja juniorityötä.
- SaiPassa tehdään kovasti töitä seuran ja varsinkin junioritoiminnan kehittämiseksi. Tavoite on, että saataisiin harrastajamäärät taas kasvuun ja pystyttäisiin tarjoamaan huippujunioreille ja kärkipelaajille kasvualusta, ettei heidän tarvitsisi lähteä muualle, SaiPan osaomistaja Markkanen pohtii NHL.com/FI:n haastattelussa.
Hän jatkaa seuran pyrkivän siihen, että nuorille pystytään tarjoamaan pelaajapolku kotona, mikä olisi nuorelle kaikkein parasta.
- Oma pelaajaura alkaa olla hyvin pitkälle takanapäin, mutta koitan olla mukana muilla tavoin kuin pelkästään pelaajana.

Markkanen muutti junnuna Imatralta Lappeenrantaan SaiPaan pelaamaan. Siksi hän ymmärtää, kuinka tärkeä nuorelle on, jos hän voi asua kotona ja pelata rakastamaansa lajia.
- Olen kasvanut tässä seurassa aikuiseksi ja lähtenyt täältä maailmalle. Side on vahva, ja minulla on sellainen tunne, että minulla on vielä annettavaa paikalliselle jääkiekolle, muussakin roolissa kuin pelaajana.
Toistaiseksi Markkanen on ollut juniorityössä enimmäkseen organisaation puolella suunnittelemassa toimintamalleja ja -tapoja. Mutta isänä hän ei ole voinut itselleen mitään vaan on ollut mukana maalivahtina pelaavan poikansa aamutreeneissä. Ja ennen aamutreenejä on katsottu teksti-tv:stä NHL-yön jääkiekkokierroksen tulokset. Eniten kiinnostavat suomalaiset ja entiset omat seurat.
- NHL:ssä pelatessa elää siinä hetkessä, mutta sitten jälkikäteen saa vähän perspektiiviä ja osaa arvostaa niitä vuosia enemmän. Olen ylpeä, että pääsin pelaamaan sinne. Pikkupojan haaveesta tuli totta. Sieltä on ihanat muistot, Markkanen tuumii.
Edmonton Oilers varasi Markkasen vuonna 2001 (133. pelaaja), ja paikka kokoonpanossa aukeni heti samana syksynä. Yksi rakkaimmista NHL-muistoista syntyi lähes saman tien.

Oilers oli länsirannikon kiertueella ja jäi pelin jälkeen Los Angelesiin yöksi, mikä myöhemmin osoittautui virheliikkeeksi. Seuraavana päivänä joukkueen bussi juuttui liikenneruuhkaan matkalla Anaheimiin, ja Oilers hädin tuskin ehti ajoissa otteluun. Pelaajat jumppasivat bussissa ja olivat hallilla vain tuntia ennen ottelua.
Mutta tulokas Markkasta ei huimannut. Hän torjui nollapelin 28. marraskuuta 2001 Ducksia vastaan ja koki ottelun jälkeen kuuluvansa oikeasti joukkoon, koska oli pelannut eikä vain katsonut vierestä, kun toiset pelaavat.
- Se oli hyvä tapa aloittaa. Uutena pelaajana on paljon todistettavaa, niin itselle kuin pelikavereille ja valmentajille. Luottamus oli sinä iltana ansaittu, eikä tarvinnut lähteä farmiin. Sain pelata koko urani ylhäällä, ja se tietysti on jonkinlainen saavutus.
Markkanen pelasi NHL:ssä yhteensä 128 ottelua vuosina 2001-2007, pääasiassa Oilersissa lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa New York Rangersissa kaudella 2003-04. Noiden vuosien paras ja huonoin muisto ovat yksi ja sama asia, Stanley Cup -finaali Carolina Hurricanesia vastaan kesäkuussa 2006.
Lisää aiheesta: [NHL-otteluita Suomessa, Ruotsissa ja Kiinassa]
Oilersin maalivahti Dwayne Roloson loukkaantui finaalin ensimmäisessä ottelussa, ja Ty Conklin tuli hänen tilalleen. Mutta toisesta ottelusta lähtien Markkanen kantoi joukkuetta harteillaan kuuden ottelun verran - melkein mestaruuteen asti. Karvas finaalitappio pyöri mielessä koko kesän.
- Kyllä se oli kova paikka. Ei siinä kohdassa osannut arvostaa sitä, että pääsi finaaliin. Se tuntui vain tosi pahalta tappiolta.
Sittemmin hän on tajunnut, kuinka ainutkertainen mahdollisuus Stanley Cup -finaali oli. Hän näki, kuinka monen asian pitää mennä oikein ja kuinka monessa pienessä asiassa täytyy olla vähän tuuriakin mukana, että edes pääsee finaaliin, saati sitten että voittaa.
- Olen oppinut nauttimaan matkasta, ei pelkästään voitosta. Saan tehdä jotain sellaista, mistä tykkään, ja nautin arjesta, hän sanoo tyytyväisenä.