Kimen Kulma: Foppan ikimuistoinen hankinta

Kimmo Timonen pelasi NHL-urallaan 1 108 runkosarjan ottelua. Luotettava ja arvostettu puolustaja valittiin viisi kertaa All Stars -otteluun, ja hän huipensi uransa Stanley Cupin voittoon Chicago Blackhawksissa vuonna 2015. NHL.com/FI julkaisee pari kertaa kuukaudessa Timosen ajatuksia Kimen Kulma -palstalla. Tällä kertaa hän käsittelee siirtotakarajalla tapahtuneita muutoksia.

Oli hauskaa olla pitkästä aikaa tekemisissä Peter Forsbergin kanssa, kun olimme mukana molemmat televisioprojekteissa olympiakisojen yhteydessä. Paljon tuli puheltua vanhoista peliajoista maajoukkueissa ja myös NHL:ssä.
Muistan hyvin, kun Foppa tuli Philadelphia Flyersistä Nashville Predatorsiin vuonna 2007. Se oli todella kova uutinen silloin. Meillä oli Nashvillessä kova joukkue, ja olimme pelanneet seuran historian parhaan runkosarjan. Odotukset olivat kovia pudotuspeleissäkin, mutta tipuimme kuitenkin San Jose Sharksille ensimmäisellä kierroksella. Siitä keväästä olisi voinut odottaa enemmänkin.
Lisää aiheesta: [Kovin siirtorajan jälkeen tehtävä työ odottaa]
Foppa oli edelleen kova pelimies, mutta hänellä oli pahoja jalkaongelmia. Luistin ei tahtonut asettua jalkaan millään hyvin. Aina hän kuitenkin oli silti kaukalossa vaarallinen.
Tietysti uralla tuli muitakin viime hetken siirtoja, mutta Forsbergin tulo joukkueeseen oli mieleenpainuvin. Oli hienoa päästä pelaamaan samassa joukkueessa sellaisen pelimiehen kanssa. Olin vielä siinä joukkueessa kapteenina.

Steve Sullivanin tulo Chicago Blackhawksista Nashvilleen oli myös kova juttu. Hän pelasi vielä todella hyvin. Ainakin silloin siirrolla oli myönteinen vaikutus joukkueeseen, vaikka emme jatkoon päässeetkään. Tietysti joskus vaihdokset voivat sekoittaakin kemiaa. Nykypäivän pelaajat kuitenkin tuntevat toisensa todella hyvin, eikä yleensä ongelmia ole.
Uran loppuvaiheissa minulla oli siirron estävä pykälä, joten sikäli omalta kohdalta ei tarvinnut jännätä mahdollista seuranvaihtoa. Muuten kuitenkin uutisia tuli seurattua tarkasti. Niin tekevät kaikki muutkin pelaajat. Joka muuta väittää, valehtelee.
Jos oman joukkueen peli kulkee, tilanne on helpompi, mutta varmasti jonkun Montreal Canadiensin ja Buffalo Sabresin pelaajien olo on ollut tukala. Vaikea siinä on joukkuehenkeä rakentaa, kun oma nimi pyörii spekulaatioissa koko ajan.
Oma siirto Philadelphiasta Chicagoon oli tietysti iso asia. Ilman sitä olisi Stanley Cup jäänyt voittamatta. Olisin itse halunnut lähteä Nashvilleen, mutta Flyersin GM Ron Hextall suositteli Chicagoa. Olen kiittänyt häntä siitä jälkeenpäin moneen otteeseen.

Mielenkiintoisia siirtoja tuli tänäkin vuonna. Odotin, että Erik Karlsson olisi vaihtanut seuraa, mutta niin vain hän jäi Ottawa Senatorsiin. Ehkä ensi kesänä sitten tapahtuu jotain.
Tampa Bay Lightning vahvisti kovasti asemiaan mestaruustaistelussa, kun he saivat puolustaja Ryan McDonaghin ja J.T Millerin. Joukkue oli jo muutenkin erittäin vahva.
Juttelin hyvän ystäväni Scott Hartnellin kanssa Nashville Predatorsin tilanteesta, ja hän oli erittäin positiivisella mielellä. Chicagosta hankittu Ryan Hartman on hyvä vahvistus, ja Rinteen Pekka on pelannut erittäin hyvin. Predators tulee olemaan kova tekijä pudotuspeleissä tänäkin vuonna.
Lisää aiheesta: [Selännekin tietää pelaajakauppojen raakuuden]
Boston Bruins on pelannut hienon kauden, ja joukkue vahvistui vielä Rick Nashilla. Bruinsilta voi odottaa parempaa kevättä kuin vuosiin.
Paul Stastnyn siirto St. Louis Bluesista Winnipeg Jetsiin oli ehkä vähän erikoinen. Hän on kyllä hyvä syöttelemään, mutta mahtaako Stastny pysyä enää kovassa pelitempossa mukana? Hän on kyllä kokenut kaveri ja hyvä aloittamaan.
Jokisen Jussin tilanne on ollut kieltämättä hankala tällä kaudella. Neljäs seura yhden kauden aikana on paljon. Perheelliselle ihmiselle tilanne on painajaismainen, vaikka Jussin perhe onkin ollut koko ajan Floridassa.
Ylipäätään sarjassa eletään nyt jänniä aikoja, kun runkosarjassa on pelejä alle 20 jäljellä. Paljon on vielä asioita auki.