Vaikka kevääseen mahtui mahtavia yllätyksiä ja draamaa, pudotuspeleissä tarinoilla on aina kaksi puolta. Kun toinen voittaa, toisella puolella on aina iso joukko pettyneitä.
Jos ajattelee esimerkiksi San Jose Sharksin kauden päättymistä lännen konferenssifinaaleissa, tappio ei olisi varmasti voinut olla yhtään kitkerämpi. Mahdollisuudet siihen kaikista kirkkaimpaan olivat tänä vuonna parhaat mahdolliset, kun muut ennakkosuosikit tippuivat jo aikaisessa vaiheessa.
San Josessa piti olla kaikki pullat hyvin uunissa. Kesällä hankittu Erik Karlsson teki puolustuksesta paperilla timanttisen, ja vanhat konkarit Joe Thorntonin johdolla kaivaisivat varmasti tarvittavan puristuksen isoista dieselmoottoreistaan.
Sitten vastaan tuli Blues, joka oli joutunut lyömään kaiken likoon jo monta kuukautta ennen pudotuspelejä. Thornton ja kumppanit joutuivat jälleen kuivaamaan kyyneleitään. Ei vielä tänäkään vuonna.
Pettymyksistä puhuttaessa täytyy muistaa myös Zdeno Charan ja kumppaneiden sielukas taistelu, joka päättyi pettymykseen. Kapteeni Chara söi tuttuun tapaansa kumilaattaa ja antoi kaikkensa joukkueen eteen. Finaalisarjan neljännessä ottelussa kiekko napsahti naamatauluun niin lujaa, että slovakkijättiläisen leuka antoi periksi. Kun Bruins-kapteeni palasi kielloista huolimatta seuraamaan ottelua vaihtoaitioon turpavärkki parsittuna, jokaisen kiekkofanin sydän suli.
Seuraavan pelin tilanne oli Charan kohdalta epäselvä. Haastattelut hoidettiin lappujen välityksellä, eikä ruokaa pystynyt syömään. Yllätys yllätys, kapteeni palasi kaukaloon "akvaario" päässä ja antoi jälleen kaikkensa. Mutta tuo sisukas taistelu päättyi pettymykseen seiskapelissä.
Pettymykset kuuluvat urheiluun. Ne ovat omalta osaltaan jääkiekon suola, koska ilman pettymyksiä voitto ei maistuisi niin makealta. Kysykää vaikka Bluesin Jay Bouwmeesteriltä ja Alexander Steeniltä!
******Lisää aiheesta: [Blues nousi hännänhuipusta mestariksi]
NHL:n pudotuspelit eroavat muiden sarjojen ja lajien pudotuspeleistä, koska maailman paras kiekkoliiga on niin järjettömän tasainen. Rahalla voi ostaa palapelin palasia ja tavoitella menestystä, mutta hurjimmatkaan tähtisikermät eivät voita yhtään mitään ilman sielua, kokemusta, taistelua, lojaaliutta, verta, hikeä ja kyyneleitä.
Ja vaikka asiat näyttäisivät olevan kuinka hyvällä tolalla tahansa, taustalta voi tulla aina uusi "Blues", joka korjaa koko potin.
St. Louisin organisaatio sai odottaa Stanley Cupia 52 pitkää vuotta. Koko joukkueesta huokui juhlan hetkellä, että mestaruus oli muidenkin kuin nykyisen joukkueen. Se kannu kuuluu myös Brett Hullille, Bernie Federkolle ja kumppaneille.
Tässä keväässä oli nuotti kohdallaan.