jokinen-action

Otamme keskiviikkoisin askeleen sivuun kaukalosta ja esittelemme suomalaisia pelaajia jään ulkopuolella. Konkarit, tulokkaat, tähdet ja rivimiehet kertovat mieltymyksistään ja ajatuksistaan. Katso, millainen mies pelivarusteiden alta paljastuu! Kysymysten ristitulessa on tällä kertaa Los Angeles Kingsin hyökkääjä Jussi Jokinen.

Jussi Jokisen, 34, NHL-ura alkoi Dallas Starsista kaudella 2005-06, ja hän on matkannut Tampan, Carolinan, Pittsburghin, Floridan ja Edmontonin kautta Los Angelesiin. Tämän kauden alku oli hieman vaisu Oilersissa, mutta Kingsissä pistehanat ovat auenneet marraskuun puolivälissä tapahtuneen siirron jälkeen.
Kuinka olet kotiutunut Los Angelesiin?
- Hyvin olen kotiutunut. Totta kai se auttaa, kun joukkueen pelit ovat menneet hyvin ja voittoja on tullut. Itsekin olen saanut muutaman onnistumisen, ja sekin auttaa (Jokinen osui marraskuun lopussa Capitalsia vastaan. Edellinen maali syntyi 17.3. Panthers-paidassa.). Tietysti on aina haaste siirtyä toiseen joukkueeseen kesken kauden ja yrittää laittaa kaukalon ulkopuoliset asiat kuntoon. Se tässä vähän helpottaa, että perhe (vaimo ja kaksi lasta) eivät ole jumissa Edmontonissa. He jäivät Floridaan, kun minä muutin Edmontoniin. Heillä arki jatkuu entisellään, eikä minun tarvitse huolehtia nyt kuin itsestäni.
Tottuuko muuttamiseen?
- En usko, että siihen tottuu. Mutta kun se tapahtuu useammin, niin tietää, mitä siinä tapahtuu ja mitä pitää tehdä. Siitä on apua, kun sen on käynyt läpi aikaisemminkin, mutta ei se ikinä ole kiva juttu. Sinä on aina oma hommansa, ja joka joukkueella on kuitenkin omat taktiikat ja tavat. Pitää yrittää saada koutsin luottamus ja päästä joukkueeseen sisään. Sen olen oppinut, että kaikki energia täytyy käyttää pelaamiseen, ja kaikki muut asiat hoituvat jollain tavalla. Niistä ei kannata stressata.

Tunsitko ennestään ketään Kingsin joukkueesta?
- En. Aika outo tilanne, kun olen kuitenkin pelannut aika pitkään ja monessa joukkueessa. En ole pelannut kenenkään näiden kavereiden kanssa samassa joukkueessa aikaisemmin. Anze Kopitarin kanssa pelasin samassa NHL:n Youngs Stars -joukkueessa (kaudella 2006-07) ja on siitä lähtien aina juteltu tavattaessa.
Aurinkoinen Los Angeles on monelle pelaajalle mieluisin vieraspelipaikka. Nyt kun asut siellä, mihin lähdet mielelläsi pelaamaan?
- Jos ajattelee ihan lätkää, niin olen aina tykännyt Winnipegistä ja Montrealista. Ne ovat suosikkiareenoita pelata, ja molemmissa on aina hyvä meininki. Winnipeg on aivan ehdoton. Tuntuu, että siellä katsomo on vähän lähempänä kaukaloa kuin muualla.
Mitä teet pitkillä pelimatkoilla?
- Olen aina ollut tosi huono nukkumaan koneessa. Korttia tulee pelattua, ja olen aika tuttu näky korttipöydässä. Joskus katselen leffoja ja sarjoja tai luen jotain kirjaa.
Pelaatko rahasta?
- No kyllähän sitä aina jotain pientä panosta on.
Oletko voitolla vai tappiolla?
- Kyllä voitolla ollaan, kun mukaan otetaan koko NHL-uran aika.
Millaisen joulun järjestät lämpimässä Los Angelesissa?
- Se tässä on vähän haasteellista, koska olimme niin pitkään Floridassa ja siellä oli aina samanlaiset joulutavat. Viime vuonna Olli Jokinen oli meillä joulupukkina, ja nyt isoin haaste on se, että mistä löytyy joulupukki. Ja miten juhlitaan, kun ei ole vielä omaa kämppää Losissa. Nyt on urallani ensimmäinen kerta, kun ei ole suomalaista joukkuekaveria eli joukkueesta ei löydy suomea puhuvaa joulupukkia. Tähän asti joukkueessani on joka vuosi ollut joku toinenkin suomalainen. On se vähän outoa, kun olen tottunut siihen, että voin puhua suomea.