Fiksu peluutus auttaa välttämään maalivahtimurheet

Yksi Toronto Maple Leafsin mahdollisista kauhuskenaarioista muistutti olemassaolostaan maanantain ottelussa.

Florida Panthers pääsi ylivoimahyökkäykseen, jonka päätteeksi Toronton maalivahti Frederik Andersen otti osumaa. Tanskalaismaalivahti nousi jään pinnasta vaivalloisesti ja pelasi erän loppuun, mutta ei enää palannut jäälle erätauon jälkeen.
Ilman ykkösmaalivahtiaan Maple Leafs antautui vielä neljä kertaa ja kärsi tappion saman Atlantic-divisioonan joukkueelle. Se on kuitenkin vielä kevyttä kauraa verrattuna siihen, mitä voi tapahtua, jos Andersen joutuu sivuun pidemmäksi aikaa.
Mahdollisesta poissaolosta ei vielä ottelun jälkeen ollut tarkkaa tietoa. Andersenille tehtiin muun muassa aivotärähdystä diagnosoivat testit, jotka hän läpäisi.
Lisää aiheesta: [Power Rankings: Neljä nousukasta]
- Sen perusteella, mitä minulle on kerrottu, hän voi jo paremmin. Annamme hänen kuitenkin levätä yön ja katsomme aamulla, millainen hänen olonsa on, Toronton päävalmentaja Sheldon Keefe sanoi ottelun jälkeen.
Maple Leafsin peluutus jo harvinaista
Toronto on ollut yksi niistä joukkueista, jotka ovat yhä luottaneet torjuntatyöskentelyssä käytännössä täysin vain yhteen mieheen. Andersen on pelannut peräti 42 ottelua ja selviytynyt varsin hyvin torjuntaprosentilla 91.
Loukkaantumistilanteessa joudutaan kuitenkin tekemään suuria muutoksia, sillä Michael Hutchinson ja Kasimir Kaskisuo ovat pelanneet tällä kaudella yhteensä alle 800 minuuttia.
Andersen on ollut Toronton valinta luottoratsuksi, mutta yhä yleisempää - ja tilastojen valossa kannattavampaa - on ollut jakaa vastuu tasaisemmin ja tasaisemmin. Kahden tasaväkisen maalivahdin tandemit keventävät kuormaa, ylläpitävät jatkuvaa kilpailuasetelmaa ja toki myös tuovat turvaa kolhujen varalle.
Suomessa tämän ovat esimerkiksi parilla viime kaudella huomanneet Boston Bruinsin seuraajat, sillä Tuukka Raskin pelimäärät ovat olleet hienoisessa laskussa jo useiden vuosien ajan. Siinä missä kaudella 2014-15 hän uurasti 70 peliä, viime kaudella määrä putosi 46:een.
Samaan aikaan Raskin tilastolukemat ovat pysyneet laadukkaina, ja Bruins on säilyttänyt paikkansa NHL:n kärkipäässä. Viime keväänä myös nähtiin, että tuoreempi Rask pystyi vielä parantamaan pelaamistaan kevään ratkaisuvaiheessa, ja pudotuspelien torjuntaprosentiksi kirjattiin väkivahva 93,4.

Tandemit ovat tuoneet menestystä
Juuri nyt myös sarjataulukko tukee ajatusta maalivahtien tasaisemmasta peluuttamisesta. Jos vertaillaan päästettyjen maalien keskiarvoja, 13 parhaan joukkueen seassa on kymmenen sellaista, jolla on kaksi vähintään 20 ottelua pelannutta maalivahtia. Näistä kymmenestä yhdeksän on tällä hetkellä kiinni pudotuspelipaikassa.
Vastaavasti yhden miehen taktiikalla marssineilla joukkueilla on ollut sarjataulukonkin valossa vaikeampaa. Andersen, Montreal Canadiensin Carey Price, Winnipeg Jetsin Connor Hellebuyck sekä Anaheim Ducksin John Gibson ovat aloittaneet eniten otteluita kaikista tämän kauden NHL-maalivahdeista, eikä yksikään näistä joukkueista ole pudotuspelipaikkaan oikeuttavilla sijoilla.
Dallas Starsissa Ben Bishop ja Anton Hudobin, Bostonissa Rask ja Jaroslav Halak, Arizona Coyotesissa Darcy Kuemper ja Antti Raanta, New York Islandersissa Thomas Greiss ja Semjon Varlamov. Kauden onnistujien joukossa maalivahtiosasto on rakennettu myös varasuunnitelma huomioiden, eikä vain yhden pelaajan varaan.

Tilanne saattaa toki muuttua, kun kevätaurinko alkaa kurkistaa taivaalta. Pudotuspeleissä yksittäinen kuuma maalivahti on jo tutumpi ilmiö, mutta runkosarjapeluutuksella voidaan luoda sinnekin parhaat edellytykset onnistua. Sen osoittivat viime kauden Stanley Cup -finalistit, sillä 46 ottelun Raskin vastus oli NHL:ssä ja AHL:ssä yhteensä 48 runkosarjaottelua pelannut Jordan Binnington.