Stanley Cup -voitto oli tulla Suomeen jo 1950

NHL-kauteen 1940-41 lähdettiin New York Rangersin ollessa hallitseva mestari. Tästä asetelmasta ei kausi käynnistyisikään yli 50 vuoteen, mutta sitä ei tuossa vaiheessa vielä osattu edes aavistaa.
NHL:ssä oli tuolloin seitsemän joukkuetta, jotka pelasivat 48 ottelun runkosarjan. Liigaan kuuluivat New York Rangers, Montreal Canadiens, Boston Bruins, Detroit Red Wings, Toronto Maple Leafs, Chicago Black Hawks ja New York Americans.

Näistä viimeksi mainittu vaihtoi nimensä Brooklyn Americansiksi kaudelle 1941-42, joka jäi organisaation viimeiseksi NHL:ssä. Syksystä 1942 alkaen NHL:ää pelattiin kuudella joukkueella. Alkoi siis todellinen Original Sixin aikakausi, joka kestikin aina kauteen 1966-67, jonka jälkeen liigan joukkuemäärä tuplattiin.
Runkosarjassa pelattiin 50 ottelua kausina 1942-46. Kaudelle 1946-47 runkosarjan pituus kasvatettiin 60 otteluun.
Tuolla vuosikymmenellä saatiin myös NHL-historian toinen suomalaispelaaja, kun Pentti Lund debytoi Boston Bruinsissa kevään 1947 pudotuspeleissä. Lund voitti urallaan vuoden parhaan tulokkaan palkinnon Calder Trophyn keväällä 1949 ja pelasi New York Rangersin riveissä jopa Stanley Cupin finaaleissa keväällä 1950.
Vaikka vuosikymmenen ensimmäinen mestaruus meni Boston Bruinsille, 1940-luku oli Toronto Maple Leafsin valtakautta. Se voitti historiansa 13 Stanley Cupista tuolla vuosikymmenellä peräti viisi, vuosina 1942, 1945 ja 1947-49. Kolmen peräkkäisen mestaruuden putki oli ensimmäinen sen jälkeen, kun Stanley Cup oltiin alettu jakaa vuosittain vuodesta 1915.

Toronto teki historiaa myös vuoden 1942 finaalisarjan voitollaan. Detroit Red Wings nimittäin voitti sarjan kolme ensimmäistä peliä, mutta Maple Leafs nousi mestaruuteen otteluvoitoin 4-3. Detroit johti vielä neljättäkin ottelua päätöserässä.
Kyseessä oli ensimmäinen kerta NHL:n historiassa, kun joukkue pystyi kääntämään paras seitsemästä -sarjan 0-3 tappioaseman 4-3 voitoksi. Näin on käynyt NHL:ssä sittemmin vain kolme kertaa, mutta ei koskaan finaaleissa.
Detroit sai balsamia haavoihinsa voittamalla seuraavalla kaudella Stanley Cupin. Se kaatoi kevään 1943 finaaleissa Boston Bruinsin voitoin 4-2.
Kaudella 1943-44 nähtiin yksi NHL:n ensimmäisistä todellista superketjuista. Montreal Canadiens oli jo edellisellä kaudella kasannut nimellä "Punch Line" tunnetun ykkösketjun, jossa pelasivat Elmer Lach, Toe Blake ja Joe Benoit. Tuolla kaudella nuori ja lupaava Maurice Richard nostettiin tähän ketjuun Benoit'n tilalle, sillä hän joutui palvelemaan armeijaan.
Richard oli pelannut hienosti jo edellisellä kaudella, jolloin hän oli kuitenkin murtanut jalkansa. Richardin vahvistama ketju dominoi NHL:ää, ja Richard itse teki 32 maalia. Runkosarjan voittanut Montreal hävisi vain viisi ottelua runkosarjassa ja yhden pudotuspeleissä. Finaaleissa se kaatoi Chicago Black Hawksin voitoin 4-0 ja voitti historiansa viidennen Stanley Cupin.
Richard, joka sai "Rocket"-lempinimensä joukkuekaveri Ray Getliffeltä, voitti uransa ensimmäisen maalikuninkuuden kaudella 1944-45 tehtyään 50 maalia. Hän rikkoi samalla Joe Malonen kaudella 1917-18 tekemän 44 osuman maaliennätyksen.
Detroit pääsi yrittämään kalavelkojen maksua Torontolle keväästä 1942, kun Red Wings ja Maple Leafs kohtasivat vuoden 1945 finaaleissa. Jälleen kerran mentiin seitsemään otteluun, mutta Maple Leafs oli taas parempi.
Kolmen vuoden takaisten tapahtumien kuittaus olikin todella lähellä, sillä Toronto voitti tuona keväänä kolme ensimmäistä finaalia Detroitin noustessa kolmella perättäisellä voitolla tasoihin. Ratkaiseva ottelu päättyi Torontolle 2-1. Tuo oli ensimmäinen kerta Stanley Cupin finaaleissa, kun seitsemännen finaalin voitti vierasjoukkue. Sittemmin näin on käynyt vain vuosina 1971, 2009 ja 2011.
Kaudelle 1945-46 monet seurat saivat takaisin miehistöihinsä toisen maailmansodan veteraaneja. Mestaruuden voitti Montreal Canadiens. Seuraavaa mestaruuttaan se joutuikin odottamaan tuolle aikakaudelle pitkät seitsemän vuotta.
Vuosikymmenen loppu olikin sitten Toronto Maple Leafsin hallintaa. Kun lasketaan mukaan kevään 1945 mestaruus, voitti se viiden vuoden aikana peräti neljä Stanley Cupia. Vuoden 1947 finaalivastustaja oli Montreal Canadiens, mikä tarkoitti ensimmäistä kanadalaisseurojen välistä finaalia sitten vuoden 1935.
Kahtena seuraavana keväänä vastaan asettui jälleen Detroit Red Wings, joka hävisi finaalit molemmilla kerroilla. Näin ollen vuosikymmen voidaan muistaa paitsi siitä, että se oli Toronton seurahistorian menestyksekkäin, myös Toronton ja Detroitin välisestä kisasta. Joukkueet ottivat yhteen peräti neljässä finaalisarjassa, joista Toronto voitti kaikki. Siinä missä kaksi ensimmäistä finaalisarjaa menivät seitsemänteen finaaliin, voitti Toronto kaksi viimeisintä suoraan neljässä ottelussa.

Kaudella 1946-47 nuori 18-vuotias kanadalaispelaaja nimeltä Gordie Howe debytoi NHL:ssä. Nuorukaisen avauskausi toi tehot 7+15=22, mutta pudotuspeleissä hän ei tehnyt pistettäkään. Howe eteni toisella ja kolmannella kaudellaan Detroitin mukana finaaleihin, joissa molemmissa tuli tappiot Torontolle. Jälkimmäinen playoff-kevät kuitenkin antoi viitteitä tulevasta, sillä Howe teki kevään 1949 pudotuspeleissä 11 ottelussa tehot 8+3=11 ollen pudotuspelien paras pistemies ja maalintekijä.
Seuraavalla kaudella Howe oli runkosarjassa pistepörssin kolmas ja maalipörssin kakkonen tehoin 35+33=68. Kevään pudotuspeleissä hän pystyi pelaamaan vain yhden ottelun murrettuaan kallonsa vakavasti. Detroit pääsi siitä huolimatta nostamaan Stanley Cupia kauden päätteeksi voitettuaan finaaleissa New York Rangersin. Detroit myös selätti finaalisarjojen seitsemänsien pelien kammonsa, kun se voitti sarjan 4-3 hävittyään mestaruuden seitsemännessä pelissä kahdesti aiemmin tuolla vuosikymmenellä.
Tuota kevään 1950 finaalisarjaa voidaan pitää NHL:n historian tiukimpana, sillä silloin pelattiin kaikkein pisin seitsemäs finaali. Se ratkesi Detroitille vasta toisessa jatkoerässä. Jutun alussa mainittu suomalainen Pentti Lund oli tuolloin Rangers-paidassa häviämässä mestaruutta. Olikin aivan hilkulla, että Suomeen olisi saatu ensimmäinen Stanley Cup -voittaja jo tuolloin.
NHL:n 1950-luvun tapahtumiin syvennytään tällä sivustolla noin kuukauden kuluttua.