World Cup 2004: Koivun maali upotti USA:n
Teksti Marko LeppänenJokainen NHL-kausi on täynnä tähtihetkiä, tarinoita, ennätyksiä ja muuta mieleenpainuvaa. Kauden 2016-17 alku on vielä pienen matkan päässä, mutta ensi syksy alkaa kiehtovalla tavalla, kun World Cup palaa kalenteriin. Syyskuussa tähdet eri maista esittäytyvät Torontossa. Kyseessä on ensimmäinen World Cup sitten vuoden 2004. Mukana ovat Kanada, USA, Venäjä, Suomi, Ruotsi ja Tshekki, joiden lisäksi Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta kootaan omat joukkueet. Tämä kausi on valmistautumista World Cupiin. NHL.com/fi kertoo tärkeitä uutisia, päivämääriä ja tarinoita, jotka liittyvät ensi syksyn hienoon tapahtumaan.
Suomen ja USA:n välieräottelu World Cupissa 2004 alkaa painua loppua kohti. Ottelu on 1–1, kun Olli Jokinen on tasoittanut pelin irtokiekosta.
Suomi painaa pelin USA:n päätyyn. Puolustaja Ossi Väänänen saa kiekon hyökkäysalueella vasemmassa laidassa. Valkoiset pelihanskat vilahtavat. Väänänen nostaa pään pystyyn, ja katse löytää maalin kulmalla odottavan Saku Koivun, jonka USA:n puolustus on jättänyt yksin.
Väänänen antaa napakan poikittaissyötön, jonka Koivu ottaa luistimella haltuun, kääntää kiekon kämmenelle ja lyö sen USA:n maaliin.

– Siinä oli Sakulla niin paljon aikaa, että hän olisi ehtinyt kahvit juoda, kommentaattori Jyrki Lumme totesi Suomen television lähetyksessä.
Suomi johtaa 2–1. Ja johto pysyy loppuun asti. Yllätys on valmis. Suomi etenee finaaliin Kanadaa vastaan.
Koivu muistelee maalia hymyssä suin turkulaisessa lounasravintolassa.
– Jotkut hetket vaan ovat sellaisia, että tuntuu kuin aika pysähtyisi. Se tilanne on jäänyt mieleen, Koivu sanoo.
– Oli erityisen hienoa, että Ossi antoi sen syötön. Ei olisi ollut lainkaan niin hienoa, jos esimerkiksi Teemu (Selänne) olisi syöttänyt sen, hän naurahtaa.
Koivu oli World Cupin aikoihin jo kokenut NHL-pelaaja, sillä hän oli edustanut vuodesta 1999 Montreal Canadiensia. Hän oli kantanut kapteenin C-kirjainta rinnassa jo vuodesta 1999, joten iso vastuu joukkueen kärkipelaajana ei ollut uusi asia.
Suomi voitti kuitenkin avauspelin 4–0 suvereenin esityksen jälkeen. Tomas Vokounille tuli Tshekin maalissa 31 torjuntaa, kun Suomen Miikka Kiprusoffille vetoja tuli vain 11. Tshekki ei tahtonut päästä edes omalta alueelta pois, kun Suomi iski vastaan.
– Avauspeli Tshekkiä vastaan oli yksi parhaista yksittäisistä peleistä, joita Suomi on pelannut.
Turnaus alkoi kuitenkin Koivun kannalta ikävästi, sillä hän sai käsivamman heti turnauksen ensimmäisessä pelissä. Koivu pystyi kuitenkin pelaamaan puudutuksen avulla.
Koivun turnaus oli kokonaisuutena onnistunut, sillä hänet valittiin jopa turnauksen tähdistökentälliseen. Kokonaissaldo kuudessa pelissä oli kolme maalia ja yksi syöttö.
Koivu nostaa välierävoiton USA:sta kotiyleisön edessä Minnesotassa yhdeksi Suomen kiekkohistorian kovimmista ryöstöistä.

– Raimo Summanen toi uudenlaista aggressiivista prässäystä peliin. Olimme turnauksen aikana koko ajan pelin ytimessä.
Loppuottelussa Kanadaa vastaan Suomelta ei enää löytynyt samanlaista latinkia kuin välierässä. Kanada vei voiton 3–2.
– Tilanne oli vähän samanlainen kuin Torinossa, jossa voitimme Venäjän hienosti välierissä. Jos haastaja voittaa tuollaisen ison pelin, uudelleen huipputasolle nouseminen on vaikeaa, Koivu tuumii.
– Ei finaalikaan huono meiltä ollut, mutta emme päässeet ihan parhaalle tasollemme.
Koivu kuvailee turnausta kokonaisuutena raskaaksi matkustamisen takia. Vuonna 2004 Suomi pelasi alkulohkonsa Helsingissä, jonka jälkeen joukkue lensi Pohjois-Amerikkaan.
– Turnaus on haastava, koska se pelataan syksyllä niin aikaisessa vaiheessa kautta. Senkin takia turnauksessa on yllätysmomentti olemassa. Mutta kyllä se antaa heti eri fiiliksen, kun parhaat ovat mukana, hallit täynnä ja kiinnostus isoa.
Koivu on mukana ensi syksyn World Cupissa vain katsojana, mutta hän seuraa huippukiekkoa tarkalla silmällä, koska suunnitelmissa on jatkaa uraa jollain tavalla jääkiekon parissa.
Koivu oli yksi niistä suomikiekon kulmapaloista, jotka olivat tuomassa maalle menestystä arvokisoista. Koivun lisäksi Selänne, Jere Lehtinen, Kimmo Timonen, Ville Peltonen, Sami Salo, Teppo Numminen, Miikka Kiprusoff ja kumppanit ovat lopettaneet uransa. On uusien tähtien aika nousta kehiin.
– Suomella on selkeästi sukupolvenvaihdos menossa. Suomella on huikea määrä taitoa, mutta ero meidän aikakauteemme on se, että tämä kokoonpano ei ole vielä pelannut yhdessä, Koivu muistuttaa.