Jets on tehnyt viidessä harjoituspelissä kymmenen maalia, joista vain yksi on syntynyt tasakentällisin. Kuulostaa hienolta, mutta hienolta tuntuvassa tilastossa piilee vaaransa.
Kaikki hokevat tätä nykyä, miten tärkeää ylivoimapeli on nykyjääkiekossa. Jetsin resepti ei välttämättä kanna kuitenkaan pitkälle. Ylivoimavire tuskin säilyy samana, kun kausi etenee. Osumia pitää tulla enemmän myös tasakentällisin.
Tai jos Winnipeg on runkosarjan lopussa tehnyt tasakentällisin vain 10 prosenttia maaleistaan, se on jo varma maailmanennätys.
Miksi Winnipegin ylivoimapeli on sitten niin hyvää? Jos Patrik Laineen sanoihin on uskomista - ja miksi ei olisi - niin harjoittelun ansiota se ei ainakaan ole.
- Emme ole käyttäneet paljon miestyötunteja ylivoimapelin treenaamiseen, Laine paljasti Winnipeg Free Pressille.
- Olemme puhuneet joistain jutuista, joita ylivoimapelissä kannattaa ottaa huomioon. Tässä pelissä ne onnistuivat, hän jatkoi.
Yksikään ylivoimapeli ei onnistu ilman taitavia pelimiehiä ja paikalleen loksahtavaa kemiaa. Jetsin ylivoima pyörii paljon Laineen, Mark Scheifelen, Blake Wheelerin ja Dustin Byfuglienin ympärillä. Laineen ensimmäisessä maalissakin Scheifele ja Wheeler vaihtoivat hyvin paikkaa viivalla, mikä sekoitti Flamesin alivoimamiehitystä. Koko nelikko ampuu oikealta, mikä tekee pelin lukemisen hankalaksi vastustajan kannalta. Adam Lowry puolestaan on hyvä maskimies maalin edessä.
- Wheeler pysyy painottomalla puolella, ja hänellä on mahdollisuus syöttää kolmelle pelaajalle, jotka voivat ampua suoraan syötöstä. Joku on aina vapaana. On hyvä kaikille, että vaihtoehtoja on paljon, Laine sanoi.
Laine voi puhua ylivoimapelistä julkisesti ja yksityiskohtaisesti ilman pelkoa, että se johtaisi kuivaan kauteen. Vastustajat kyllä kelailevat nauhoja ja yrittävät keksiä vastalääkkeitä - useimmiten tuloksetta.