Skip to main content

Vlasicin panos iso pala Sharksin menestyksessä

Teksti Marko Leppänen / NHL.com

Liimanäppiset maalivahdit. Maaleja mättävät hyökkääjät. Lähes runollisesti kiekkoa käsittelevät puolustajat, jotka takovat pisteitä ylivoimalla.

Ne ovat pelaajia, jotka saavat suurimman huomion jääkiekkoympyröissä. Ja ihan ymmärrettävästi.

Kun aletaan ratkoa mestaruuksia, pitää joukkueesta löytyä pelaajia, jotka taitavat ne valmentajien usein mainostamat pienet asiat.

Kun pudotuspelikevät etenee, nousevat luotettavat yleispuolustajat ja oman pään varjelijat suureen arvoon.

Sellaiset pelaajat kuin San Jose Sharksin Marc-Edouard Vlasic.

Jotkut saattoivat hieraista silmiään, kun näkivät San Josen pakin Kanadan ensimmäisellä World Cupin valintalistalla. Siellä hän oli Drew Doughtyn, Duncan Keithin ja Shea Weberin kanssa.

Kaikki muut valitut ovat mediaseksikkäitä nimiä, jotka herättävät satunnaisemmankin NHL-seuraajan huomion. Mitä hemmettiä Vlasic siellä tekee, eikä esimerkiksi Montrealin huipputaitava P.K. Subban?

Vlasic oli mukana on Sotshissa vuonna 2014, kun Kanada voitti olympiakultaa. Hänestä on tullut vakiokamaa maailman kovimmassa kiekkojoukkueessa.

– Jos fanit päättäisivät, en usko, että olisin mahtunut Kanadan maajoukkueeseen olympialaisissa tai World Cupissa, Vlasic sanoi National Postin jutussa.

– Olen ylpeä siitä, että pelaan vastustajan parhaita pelaajia vastaan ja suljen heidät pelistä, minkä lisäksi autan hyökkäyspelissäkin. Pelaajat ja valmentajat huomaavat minut.

Vlasicilla on päässään jääkiekkotietokone, joka ei printtaa välttämättä superluokan teholukemia. Mutta kun joukkueen johto pitää turvata katkaisupelin ratkaisuhetkillä, hän on ensimmäinen pelaaja, jonka valmentaja heittää jäälle.

Joskus niin sanotut peruspakit mielletään kaksimetrisiksi puolustajiksi, jotka runnovat vastustajan hyökkääjän mustelmille maalin edessä. Sen kaltaisille puolustajille on vain rajallisesti käyttöä, jos he eivät pysty tekemään edes välttäviä perussuorituksia kiekon kanssa.

Vlasicin magiikka lähtee liikkeelle kiekkovarmuudesta. Kun hän saa kiekon lapaansa omalla puolustusalueella, mielessä on jo seuraava liike.

Heitänkö kiekon keskialueelle? Otanko muutaman terävän potkun ja yritän luistella vastustajan kärkikarvaajan ohi? Annanko helpon biljardisyötön pakkiparille turvallisesti laidan kautta?

Vai olisiko sittenkin parempi heittää tässä tilanteessa ihan rehellinen pitkä kiekko?

San Jose Sharksin valmentaja Peter DeBoer oli laskenut videolta, että Vlasic oli koskenut kiekkoon pelin aikana 50 kertaa, eikä ollut tehnyt ainuttakaan virhettä.

Mainitsiko joku nimen Nicklas Lidström?

Jääkiekkokehien yksi hupaisimmista termeistä on "nälkäinen maila". Se tarkoittaa puolustusliikettä, jossa kiekko saadaan riistettyä oikea-aikaisella törkkäyksellä.

Vlasicilla on tyypillinen hyvä nälkäinen maila, mikä voi turhauttaa vastustajan totaalisesti. Kun St. Louisin pelaaja yrittää murtautua San Josen alueelle, hän sijoittuu oikein ja törkkää kiekon pois. Se on huomattavasti taloudellisempi tapa riistää kiekko kun puoliälytön sankariniitti, jossa voi kaiken lisäksi tulla jäähy.

Paketin kruunaa hyvä blokkaustaito. Aika monta kertaa näidenkin pudotuspelien aikana Vlasic on saapunut vaihtoaitioon irvistys naamallaan. Ja palannut parin minuutin päästä kehiin.

Eivätkä ne hyökkäystehotkaan ihan olemattomia ole. Hän latoi tällä kaudella uransa parhaat pisteet runkosarjassa, 39 pistettä 67 ottelussa.

Postmedia News nimitti Vlasicia jutussaan termillä "Anti-Burns". Lempinimeä ei ole tarkoitettu kritiikiksi Brent Burnsia kohtaan, vaan osoittamaan miten erilaisia nämä kaksi puolustajaa ovat – sekä ulkonäöltään että pelityyliltään.

Burnsilla on hyökkäysvoimaa ja iso halu ratkaista pelejä. Hän ottaa riskejä ja roolia vastustajan alueella. Vlasickin nousee maalitilanteisiin, mutta huomattavasti harvemmin.

St. Louis Bluesilla alkaa kihota pieni huoli tulevaisuudesta. San Jose Sharks johtaa sarjaa vasta 2–1, mutta henkinen asetelma on kääntymässä vahvasti haiden leiriin.

St. Louis on kovaa karvaava joukkue, joka yrittää todennäköisesti luoda vieläkin enemmän painetta Sharksin pakkeihin. Silloin Vlasicin kyky pelata kiekko omalta alueelta tehokkaasti ulos nousee entistä tärkeämmäksi.

Ensin Burns hommaa San Josen johtoon ja sen jälkeen Vlasic turvaa sen pakkiparinsa Justin Braunin kanssa. Näin se homma toimii.

Puolustaville puolustajille ei ole NHL:n palkintokategoriassa omaa pystiä. Ehkä joskus voitaisiin lanseerata Marc-Edouard Vlasic Trophy.

Katso lisää