Veskareiden kärkikympissä kuumia koppareita

NHL:ssä pelaa paljon hyviä pelaajia. Sitten on se joukko, johon kuuluvat parhaista parhaat.

Kesällä on hyvä aika pysähtyä ja katsoa, ketkä oikeasti ovat tämän hetken NHL:n parhaat pelaajat. NHL.com/fi listaa sarjan parhaat, sentterit, oikeat laitahyökkääjät, vasemmat laitahyökkääjät, puolustajat ja maalivahdit.

Valinnoissa painaa tietenkin historia, mutta samalla katse on suunnattu tulevaisuuteen. Jos pelaaja on nyt huipulla ja pystyy olemaan siellä vielä vähintään seuraavat viisi vuotta, hän ansaitsee paikan listalla.

Viidentenä ja sarjan viimeisenä vuorossa ovat nuo ihastuttavat topatut miehet tolppien välissä.

1. Carey Price, Montreal Canadiens

Viime kausi meni vihkoon polvivamman takia, mutta parin viime kauden aikana Price on näyttänyt, että taidoiltaan hän on maailman paras maalivahti.

Suorituksen arvoa nostaa, että Price on pystynyt huippusuorituksiin Montrealissa, jossa paineet ovat mahdollisimman kovat. Ilman häntä Canadiensin sijoitukset olisivat olleet selkeästi heikompia.

Pricen vahvuuksia ovat loppuun asti hiottu tekniikka ja rauhallisuus. Häntä ei näytä huimaavan missään tilanteessa. Tilanteiden ennakointi on aivan timanttista. Usein kiekko vaan näyttää päätyvän Pricen syliin, mutta se ei ole missään nimessä sattumaa.

2. Braden Holtby, Washington Capitals

Pokkasi kauden jälkeen odotetusti Vezina Trophyn sarjan parhaana maalivahtina. Nappasi kauden aikana peräti 48 voittoa 92,2 torjuntaprosentilla.

Holtbyssä on paljon samaa kuin Pricessä. Fysiikka on parantunut huimasti parin viime vuoden aikana, mikä on tuonut turvaa torjuntoihin.

Holtbyn ei tarvitse yltää usein hasekmaisiin ihmetorjuntoihin hyvän sijoittumisen ansiosta. Tarvittaessa nekin tosin onnistuvat.

3. Ben Bishop, Tampa Bay Lightning

Jenkkiveskarin lempinimi "Big Ben" osuu ja uppoaa. Pituutta on peräti 201 senttiä, mikä antaa hyvät lähtökohdat maalin peittämiseen.

Iso koko vaatii kuitenkin fysiikalta paljon, sillä pelkän koon avulla ei kiekkoja NHL:ssä pysäytellä. Bishop on joutunut virittämään kroppaansa äärimmilleen saadakseen liikkuvuuden kuntoon. Ehkä sen takia hänellä on ollut välillä pahoja polviongelmia.

Viime kauden päästettyjen maalien keskiarvo 2,06 oli paras yli 20 ottelua pelanneista maalivahdeista.

4. Jonathan Quick, Los Angeles Kings

Jos Bishopilla on lempinimi kohdallaan, Quickilla on varsinainen sukunimi osunut nappiin. Hän jos joku on nopea maalivahti.

Quick nappasi viime kaudella Holtbyn jälkeen eniten voittoja (40). Tasaisuus ja suoritusvarmuus ovat Quickin vahvuuksia.

Vyöltä löytyy jo kaksi Stanley Cupia, joten Quickin ei tarvitse hirveästi todistella enää taidoistaan kenellekään. Vuosia huipulla on vielä jäljellä paljon kolmekymppiselle maalivahdille.

5. Henrik Lundqvist, New York Rangers

Rangersin tippuminen ensimmäisellä kierroksella oli iso pettymys Lundqvistille, joka himoitsee Stanley Cupia uransa kruunuksi. Lundqvist ei varmasti voisi panostaa enempää seuransa menestykseen – sen verran kunnianhimoisesta maalivahdista on kyse.

Lundqvist on tunnettu siitä, ettei hän anna treeneissäkään yhtään maalia ilmaiseksi. Jokainen kiekko on liimattava kiinni.

"Kuningas Henrik" pystyy tarvittaessa huikeisiin syöksytorjuntoihin, mutta yleensä hänen ei niihin tarvitse turvautua.

6. Pekka Rinne, Nashville Predators

Kempeleen poika tuli täysin untuvikkona Nashvillen harjoitusleirille syksyllä 2005. Tuskin kukaan silloin osasi ennustaa, että hänestä tulee seuran kaikkien aikojen maalivahti, joka on vuodesta toiseen NHL:n eliittiä.

Rinne on pelannut vuosien varrella paljon, mutta silti hän on pystynyt kehittämään uusien treenimuotojen ansiosta fysiikkaansa. Sitkeät lonkkavaivatkin näyttävät olevan voitettu kanta.

Erinomaisen torjuntapelin lisäksi Rinne on erinomainen mailankäsittelijä ja pelin avaaja. Kun pelit kovenevat, hän on parhaimmillaan. Se tuli esiin viime kauden pudotuspeleissäkin.

7. Tuukka Rask, Boston Bruins

Vaikka Rask on tässä rankingissa Rinteen jälkeen, siitä ei voi suoraan lukea, kumpi on Suomen ykkösmaalivahti World Cupissa. Raskin taidot ja kokemus riittävän sen paikan nappaamiseen varmasti.

Rask peri Bostonin ykkösmaalivahdin paikan Tim Thomasilta, ja hän on pitänyt asemansa NHL:n eliittivahtina viime vuodet. Hyvän kakkosmaalivahdin puuttuminen on näkynyt pelimäärissä. Edelliskaudella otteluita kertyi 70 ja viime kaudella 64.

Seurajohto on vaatinut Raskilta parempia otteita. Onko joukkue tukenut maalivahtiaan riittävästi kaukalossa? Tuskin taidot ovat kadonneet mihinkään.

8. Corey Crawford, Chicago Blackhawks

Chicagon tulivoimainen hyökkäys nousee joukkueesta puhuttaessa yleensä päällimmäiseksi, mutta Crawfordin osa on ollut myös tärkeä.

Kaksinkertainen Stanley Cupin voittaja on tehnyt tasaista työtä pari viime kautta. Hänen torjuntaprosenttinsa oli molemmilla kausilla täysin sama, 92,4.

Crawford, 31, on todistanut, että maalivahti pystyy kehittymään vielä kolmekymppisenäkin.

9. Sergei Bobrovski, Columbus Blue Jackets

Bobrovski nousi tähtiluokkaan kaudella 2012–13, jolloin hän voitti Vezina Trophyn. Siirto Philadelphiasta Columbukseen osoittautui uran kannalta hyväksi muutokseksi.

Loukkaantumiset ovat kiusanneet viime vuosina, mutta Bobrovski osaa edelleen kopata kiekkoja.

Venäläinen on hullu harjoittelija, joka tekee kaikkensa menestyksen eteen. Hänen torjuntatyylinsä on aggressiivinen ja erittäin aktiivinen.

10. Martin Jones, San Jose Sharks

Vielä vuosi sitten Jones olisi ollut mukana korkeintaan parhaiden kakkosveskareiden listalla. Viime kausi San Josessa oli niin vakuuttava, että hän nousee väkisin listalle. Jones pääsi pois Quickin varjosta Los Angelesista, mikä vapautti valtavasti energiaa.

Vaikka Jones oli ensimmäistä kertaa ykkösvahdin tontilla, otteet olivat kuin kaiken kokeneella kolmekymppisellä veteraanilla.

Kunniamaininnat: Brian Elliott, Roberto Luongo, Matt Murray, Marc-Andre Fleury, Devan Dubnyk, Semjon Varlamov, Frederik Andersen