Kanuunankuulalla ralli päällä

CALGARY ­ - Vancouver Canucksin kaudesta ei odotettu suurta menestystä, eikä siitä ole kokonaisuutena sellaista tulossakaan, vaikka otteet ovat hieman kohentuneet ensimmäisestä kuukaudesta.

Jokaisessa joukkueessa on silti joka kausi ilonaiheita, jotka antavat uskoa tulevaisuuteen. Vancouver Canucksissa yksi sellainen on puolustaja Troy Stecher.
Vancouverin kannattajat olivat innoissaan, kun Canucks onnistui houkuttelemaan yhden yliopistosarja NCAA:n kovimmista vapaista agenteista Kanadan länsirannikolle.
Ei ole mikään itsestäänselvyys, että hehkutettu nuori lupaus valitsee monista vaihtoehdoista Vancouverin, jonka käyrä on osoittanut alas viime vuodet.
Ehkä Stecher päätteli, että hän pystyisi saman tien murtautumaan NHL-joukkueen kokoonpanoon. Ja sen hän on tehnyt vakuuttavalla tavalla.
Nykypeliä katsoessa tuntuu ihmeelliseltä, ettei mikään joukkue varannut rightin puolen puolustajaa. Alku yliopistouralla ei ollut vielä kovin lupaava, ja kykyjenetsijät kavahtivat hänen alle 180-senttistä varttaan.
Puolustajan piti sinetöidä yliopisto-opinnot neljännellä kaudella, mutta hän päättikin aloittaa ammattilaisuran. Eikä silloin sääntöjen mukaan voi palata enää yliopistosarjaan.
Stecher pelasi erinomaisen harjoitusleirin Alex Edlerin parina, mutta hänet pantiin kuitenkin aloittamaan kausi farmissa. Kun Chris Tanev loukkaantui, Stecherille löytyi paikka NHL-ryhmästä.
Eikä hän ole sen jälkeen katsellut taakseen.
Pelityylissä on paljon samaa kuin toisessa pienikokoisessa oikealta ampuvassa pakissa, Brian Rafalskissa. Hän luistelee matalalla jykevässä ja hyvässä peliasennossa. Katse on koko ajan ylhäällä ja tutka etsii puolustuksen murtavaa syöttöpaikkaa.

Ominaisuudet tulevat parhaiten esiin ylivoimapelissä, jossa hän on naulinnut vakioroolin. Eikä paikka voisi olla paljon parempi, sillä hän pääsee jauhamaan peliä Sedinin veljesten kanssa. Stecher pelaa oikealla pointilla, joten hän pääsee tälläämään usein kutejaan suoraan Henrik Sedinin syötöstä.
Stecher sai aikaan värikkään mellakan 5. marraskuuta pelatussa ottelussa Toronto Maple Leafsia vastaan.
Puolustaja taklasi Toronton kovanyrkki Matt Martinia omalla puolustusalueella. Vaikka Stecher on kovaa tekoa alle 180-senttiseksi pakiksi, hän ei sentään mahda mitään yhdelle sarjan taitavimmista ja kovimmista tappelijoista. Oma maalivahti Ryan Miller ryntäsi auttamaan.
Samaan aikaan Toronton maalivahti Fredrik Andersen luisteli toisesta päästä Millerin kimppuun. Sitten alkoi iso paini.
Välikohtaus oli osoitus siitä, että Stecherillä on sisua käydä itseään isompien ja vahvempien pelaajien iholle. Sitä ominaisuutta pelikaverit, katsojat, seurajohtajat ja valmentajat arvostavat.
Hän on saanut hyvin kuvaavan lempinimen Kanuunankuula (Cannonball).
- Jos tulet NHL:ään vain vähän kastamaan varpaita veteen, tulee ongelmia. Täytyy heittää kaikki likoon mitä löytyy. Minulla ei ole mitään hävittävää. Monet epäilivät minua, eivätkä he odottaneet, että olisin täällä nyt, Stecher sanoi National Post -lehdessä.
Stecherin hyvät otteet antavat pohdittavaa GM Jim Benningille. Edler on vielä ainakin kuukauden sivussa sormivamman takia, eikä alavartalovammasta kärsivän Tanevin paluusta ole tietoa.
Kun he ennen pitkää palaavat, joukkueen kallispalkkaisimmat pakit ottavat itse oikeutetusti paikan puolustuksesta.
Luca Sbisa, Erik Gudbranson ja Philip Larsen pelaavat yhden suunnan sopimuksella, kun Ben Hutton ja Nikita Tryamkin pitelevät taskussaan kahden suunnan paperia.
Vancouverilla on myönteisiä ongelmia, kun kokoonpanoon on tunkemassa "liikaa" hyviä pelaajia. Ihmeiden aika ei ole ohi!
Stecherin hyvät otteet kääntävät katseet myös viime kesän ykköskierroksen varaus Olli Juoleviin, joka on vielä kasvamassa korkoa OHL:n London Knightsissa.
Stecher onnistui nappaamaan pelipaikan yliopistopohjalta, mutta Kanadan junioriliigasta ponnistanut Juolevi ei. Juolevilla on tosin ikää vasta 18 vuotta. Puolustajalla pari lisävuotta merkitsee paljon.
Ehkä parin vuoden kuluttua Vancouverissa nähdään pakkipari Juolevi-Stecher.