Vammoista toipuminen on pelaajille vaikeaa aikaa

Pelaajien kuulee usein sanovan, että oman joukkueen otteiden seuraaminen katsomosta on monin verroin vaikeampaa kuin pelaaminen. Jännitys omien puolesta ja avuttomuuden tunne siitä, kun haluaisi olla jäällä auttamassa omaa joukkuetta voittamaan mutta ei esimerkiksi loukkaantumisen takia pysty, ovat pelaajille todella kovia asioita käsiteltäviksi.

Erityisen vaikeaksi loukkaantumisen tekee se, jos se tapahtuu runkosarjan loppupuolella. Näin kävi helmi-maaliskuussa kuukauden peleistä sivussa olleelle Toronto Maple Leafsin Auston Matthewsille. Toipumisaika on kiduttavaa.
- Se tuntuu pitkältä. Se on huono juttu, eikä siinä tilanteessa halua koskaan olla. Se kuuluu kuitenkin peliin, ja näitä asioita tapahtuu, kertoi Matthews viime kauden olkapäävammansa aiheuttamasta poissaolosta.
Vaikka joukkueen auttaminen toistuu aina pelaajien puheissa, on jokainen vamma lähtökohtaisesti henkilökohtaisella tasolla kaikkein vaikeimmin käsiteltävä asia.
- Töitä on tehtävä niin kovaa kuin voi, että pääsee mahdollisimman lähelle sataprosenttista fiilistä ennen paluuta. Kuntoutuspäivät voivat olla äärimmäisen pitkiä, varsinkin kun on lähellä kaukaloa eikä voi olla joukkueen parissa tai jäällä heidän kanssaan. Se on iso osa sitä, miksi tuntuu niin pahalta olla loukkaantunut. Aina haluaa pelata, joten pelin katsominen ei ole koskaan hauskaa, Matthews jatkoi.
San Jose Sharksin Tomas Hertl nautti viime kaudesta suuresti, sillä kaudella 2016-17 hän pystyi pelaamaan vain 49 runkosarjaottelua. Polvivamma ja -leikkaus marraskuussa 2016 olivat vavahduttavia.
Lisää aiheesta: [Flyersin Couturier neljä viikkoa toipilaana\]
- Minulla oli vammoja aikaisemminkin, mutta mikään ei ole pahempaa kuin vaikkapa kolmen kuukauden poissaolo jäältä, pohti lopulta hieman yli kahden kuukauden tauon peleistä pitänyt Hertl.
- Joka päivä ollaan hallilla, mutta tuntuu, ettei olisi enää osa joukkuetta. Kaikki menevät palavereihin ja puhuvat edellisestä pelistä, ja itse vain istuu vieressä. Kuntoutuksen kanssa joutuu tekemään töitä kahta kauheammin. On uskomatonta, kuinka lihakset vain häviävät. Viisi päivää huilia, ja ne ovat kadonneet. Aina haluaa vain palata takaisin ja auttaa joukkuetta, tshekki sanoi.
Los Angeles Kingsin Tyler Toffoli kävi polvileikkauksessa kesällä 2017. Hyökkääjä pystyi pelaamaan täyden runkosarjan tehoin 24+23.
- Kuntoutus on todella pitkä, ja päivät tuntuivat vain jatkuvan. Kuntoutusta on tehtävä tuntikausia ja sitten päälle treenataan, joten tehtävää on paljon. Jouduin kokemaan kaiken tuon silloin ensimmäisen kerran. Toivottavasti minun ei tarvitse käydä sitä läpi enää koskaan, koska se on prosessi, jonka kanssa kukaan ei halua joutua tekemisiin, hän valotti kuntoutuksen raskautta.

Joukkuekaveri Adrian Kempe sai seurata Toffolin kuntoutumista sivusta.
- Itse en ole koskaan ollut pitkiä aikoja sivussa, joten koputan puuta. Olen kuitenkin kokenut loukkaantumisia ja joutunut tulemaan takaisin. Loukkaantumishetkellä tuntuu surua, että ei voi pelata niin pian kuin haluaisi, hän kertoi.
Luu-, lihas- ja pehmytkudosvammat eivät kuitenkaan uhkaa henkeä. Veritulppien kanssa sitä vastoin ei ole leikkimistä yhtään. New York Rangersin Chris Kreiderilta löydettiin oikeasta käsivarresta moinen viime joulukuussa, ja jääkiekko jäi mieheltä saman tien taka-alalle.
- Kokemus teki minusta paremman. Opin todella paljon tuosta kokemuksesta. Pahin juttu oli keuhkoveritulppa. Olin onnekas, että se oireili niin kuin se teki, joten näimme, että kädessäni oli jotain vikaa, Kreider kertoi käden turvotuksen huomaamisesta kesken pelin viime joulukuussa.
Säikähdys oli luonnollisesti kova.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
- Puhuin monen ihmisen kanssa, ja yhteisön tuki oli uskomatonta. Monet kertoivat läheistensä kärsineen samanlaisista vaivoista. Se sai muistamaan, kuinka onnekas onkaan. En arvostanut terveyttä niin paljon aiemmin, mutta se laajentaa perspektiiviä. Joukkueella oli vaikeaa, mutta minä vain ajattelin, että onpa mahtavaa, kun saa pelata NHL:ssä, hän kertaa paluunsa aikoja.
Joukkue oli luonnollisesti Kreiderin tukena, vaikka kaukalossa ei kulkenut.
- Muistan, kun olin sairaalavuoteessa ja minussa oli kiinni kuusi eri letkua ja hoitajat tarkastivat elintoimintojani puolen tunnin ja kolmen vartin välein. En ollut kovin iloinen, että olin siellä. Se ei ole mukava tilanne, vaikka sairaala olisi kuinka viihtyisä. Ystävien, perheeni, joukkuekavereiden ja kiekkoyhteisön tukea vyöryi. Olemme toistemme kimpussa runkosarjan ja pudotuspelien ajan, mutta nuo asiat saadaan laitettua sivuun hyvin nopeasti, kun käsitellään niitä asioita, joilla on merkitystä. Se oli minulle tunteikasta aikaa, ja kuten sanoin, tuki oli hienoa nähdä, Kreider kertoi.