Valmentajanvaihdos pelasti Penguinsin kauden
Teksti Panu Markkanen
Minkään joukkueen kautta ei voi jakaa niin selkeästi kahteen osaan kuin Pittsburgh Penguinsin.
On aika ennen Mike Johnstonin potkuja ja aika niiden jälkeen. Kun Mike Sullivan nimitettiin Penguinsin päävalmentajaksi joulukuun 12. päivä, syntyi pingviinilauma käytännössä uudelleen.
Peliin palasivat ilo, vauhti ja rohkeus. Poissa oli nihilistinen tappion välttely, ja joukkue sai pelata.
Kauden hankinnoista Phil Kessel oli odotetun tehokas, ja tuulennopean Carl Hagelinin hankinta Anaheimista kesken kauden osui nappiin.
Maalilla tapahtui keväällä vallanvaihdos.
Joulukuun ihme
Pittsburgh käynnisti kautensa kolmella tappiolla, ja Sidney Crosbyn osalta näytti pitkään siltä, että tämä kausi ei käynnisty millään.
Seuran itseoikeutettu kapteeni pelasi viisi ensimmäistä otteluaan ilman tehopisteitä, joita ei ollut yhdeksänkään ottelun jälkeen kasassa kuin kolme.
Crosby oli pelillisessä umpisolmussa, mikä kuvasti koko Penguinsin tilaa. Jalkava ja pelinopea joukkue pakotettiin ahtaaseen muottiin, mikä heijastui kaukalossa liki kärsimysnäytelmänä.
Seurajohto jaksoi katsoa joukkueen rimpuilua lähes joulukuun puoliväliin asti, jolloin valmentajanvaihdos toi Penguinsille toivottua eloa.
Penguins kaahasi lopulta Mike Sullivanin johdolla Metropolitan-divisioonan kakkossijalle 104 pisteellä. Joukkueen paras pistemies oli tehoin 36+49 koko liigan pistepörssin kolmanneksi noussut Crosby.
Rangers nurin
Ensimmäinen pudotuspelivastustaja oli tuttuakin tutumpi New York Rangers. Rangers pudotti Penguinsin viime keväänä voitoin 4-1, mutta nyt oli eri ääni kellossa.
Penguins otti tahtipuikon jo ensimmäisessä pelissä 5-2 –voitolla. Crosby heilutti tahtipuikkoa tehoin 1+1.
Penguins antoi yllättää itsensä seuraavassa pelissä, mutta kolme seuraavaa ottelua se hoiti tyylikkäästi. Laadukas hyökkäys toimi myös hyvänä puolustuksena, ja Rangers kolmessa viimeisessä pelissä yhteensä neljä osumaa.
Murray maalille
Penguinsin ykkösvahtina pitkään pelannut Marc-Andre Fleury sai maalis-huhtikuun vaihteessa aivotärähdyksen, mikä pakotti Penguins-johdon miettimään, mitä tehdä maalivahtien kanssa.
Jeff Zatkoff pelasi Rangers-sarjan kaksi ensimmäistä peliä, ja sen jälkeen torjuntavastuu annettiin Matt Murraylle.
Hän kantoi sitä läpi sarjan, eikä taipunut pahemmin toisellakaan kierroksella Washington Capitalsia vastaaan.
Penguins kaatoi Capitalsin voitoin 4-2, ja Murray pelasi sarjan kaikki pelit. Alexander Ovetshkin teki sarjassa tehot 2+3, Crosbyn lukemat olivat vain 0+2, mutta Penguinsille tärkeintä oli sarjan voitto.
Ratkaisevaksi jääneen kuudennen ottelun jatkoerämaalin teki Nick Bonino, syöttäjinä hyvän ketjun muut lenkit Carl Hagelin ja Phil Kessel.
Kapteenin paluu
Jos runkosarjasta olisi ollut opittavissa mitään, se olisi voinut olla se, ettei Sidney Crosbya kannata liikaa arvostella. Hänellä on nimittäin taito palata tarvittaessa omalle tasolleen, kun tarve on suurin.
Näin kävi konferenssifinaalisarjassa Tampa Bay Lightningia vastaan.
Sarjan avaustappion jälkeen alkoi Crosbyn show.
Mies teki toisessa ottelussa jatkoerämaalin, ja jatkoi vyöryä kolmospelin voittomaalillaan.
Tampan voitettua viidennen pelin ja Lightningin mentyä sarjassa 3-2 –johtoon, löysi Crosby vielä uuden vaihteen. Crosbyn voittomaali sarjan kuudennessa ottelussa oli voitontahtoa ja ratkaisuvimmaa sen raaimmassa muodossa.
Kun johtaja oli tällä tasolla, oli muun lauman helppo seurata perässä. Tämä näkyi sarjan seitsemännessä ottelussa, jossa Penguins oli parempi kaikessa.