Teemun ikimuistoiset jäähyväiset Ducks-faneille

Eipä arvannut Teemu Selänne talvella 1996, kuinka hänen elämänsä muuttui, kun hänet kaupattiin Winnipegistä Anaheimiin. Totta kai hän tiesi, että elämä oli muuttunut, suorastaan mullistunut, ja Jetsin päätös myydä hänet oli jo sinällään shokki, mutta hän ei varmasti osannut arvata olevansa matkalla kohti unelmiensa kotia.

Kohti omaa onnen paikkaansa, “happy placea”, kuten Selänne on usein Kaliforniaa kuvaillut.

Sieltä hän löysi itsensä sunnuntai-iltana, keskeltä Honda Centeriä, huomion keskipisteenä, kun Anaheim jäädytti hänen tutun numeronsa 8, ensimmäisenä numerona seuran historiassa.

– En tiennyt Winnipegistä mitään, kun saavuin sinne, mutta opin nopeasti kaksi asiaa. Jääkiekko on tärkeä asia ja ihmiset mahtavia, Selänne kertoi puheessaan.

Winnipegin mahtavista ihmisistä mahtavin ei ollut paikalla, sillä Selänteen monivuotinen agentt Don Baizley kuoli pari vuotta sitten, mutta Teemu oli halunnut kunnioittaa agenttinsa muistoa varaamalla hänelle tuolin kunniavieraiden joukkoon.

– Don oli minulle kuin Pohjois-Amerikan isä.

Hän aloitti puheensa Suomesta.

– Suomi on iso osa minua. Olen aina halunnut pelata maajoukkuessa ja Suomi-paidan pukeminen on aina ollut hienoa. Kiitos suomalaisille.

Kiitos oli sana, jota Teemu käytti anteliaasti. Hän kiitti winnipegiläisiä, Jetsiä, Ducksia tietysti, Ducksin omistajia, ja jopa Coloradon ja San Josen organisaatioita, vaikka ura ei seuroissa edennytkään totutusti ylöspäin. Hän kiitti perhettään - vanhempiaan, vaimoaan, lapsiaan - hän kiitti kavereitaan, hän kiitti suomalaisia, ja hän kiitteli joukkuetovereitaan ja valmentajiaan.

– Brian Burke and Bob Murray uskoivat minuun ja toivat minut takaisin Anaheimiin. Moni ei uskonut, että pystyisin pelaamaan hyvin polvileikkaukseni jälkeen, mutta he uskoivat, ja olen siitä heille kiitollinen. He olivat myös kärsivällisiä, joka kesä, kun yritin päättää urani jarkosta, Selänne sanoi virnistäen.

– Parasta on pelata lätkää mukavien kaverien kanssa ja olla kuin 10-vuotias. Minulle tulee kaikkia joukkuetovereitani ikävä. Harmi, että en saanut voittaa Stanley Cupia kaikkien kanssa.

Ja viimeisen kiitoksensa Teemu säästi heille, jotka ovat häntä seuranneet, kannustaneet, ihailleet ja tukeneet koko hänen pitkän uransa aikana: faneille.

– Minulta on usein kysytty, oliko Stanley Cupin voitto urani kohokohta. Vain yksi asia menee sen edelle, ja se on, että me voitimme pokaalin juuri täällä, Selänne sanoi huudattaen yleisöä.

Kovat kundit eivät Teemun mukaan itke, ja hän selvittikin puheensa ilman kyyneleitä, mutta ottelun alla esitetyllä videolla Teemun poskilla oli kyyneleitä. Ne tulivat Honda Centerin jäällä, kun mestaruus oli ratkennut ja hän syleili joukkuetovereitaan ja isäänsä jäällä.

Siellä Teemu oli onnellisimmillaan.