Skip to main content

Tappion tuska tuli Sharksin unelmien tilalle

Teksti Shawn P. Roarke / NHL.com

SAN JOSE -- Loppu tulee aina yhtäkkiä ja se ottaa aina koville sille joukkueelle, jonka kohtalona on olla häviävänä osapuolena Stanley Cupin finaaleissa. Riippumatta siitä, milloin se tulee.

- Kun on pelattu, matkustettu, ja pelattu joka toinen päivä pitkän aikaa, et pysty uskomaan, ettet enää pelaa, sanoi San Jose Sharksin kapteeni Joe Pavelski. - Tuntuu siltä, ettei sen pitäisi koskaan loppua ja, että sinun pitäisi jatkaa pelaamista.

Mutta tämän Sharks-joukkueen pelit on pelattu. Heidän Stanley Cup-unelmansa julistettiin virallisesti kuolleeksi sunnuntaina SAP Centerissä, kun Penguins otti 3-1 voiton finaalisarjan kuudennessa ottelussa ja voitti seurahistoriansa neljännen mestaruuden.

- Loppu tuntuu siltä, kuin löisi päänsä seinään, sanoi valmentaja Pete DeBoer, joka pääsi kahden voiton päähän Stanley Cup-juhlasta toisen kerran viiden vuoden sisällä. DeBoer valmensi New Jersey Devilsiä vuonna 2012, kun se hävisi Los Angeles Kingsille kuudessa ottelussa. - Olemme tehneet töitä syyskuusta lähtien; 106 pelattu ottelua, vaikka kuinka monta sataa tuhatta lentomailia. Tämä on erityinen ryhmä. Mutta vain yksi joukkue voi voittaa lopussa.

Finaalisarjassa ensimmäistä kertaa 25-vuotisen seurahistoriansa aikana pelannut Sharks oli toivonut voittavansa ja pitkittävänsä sarjan ratkaisun seitsemänteen otteluun saakka, Mutta sen sijaan he saivat katsoa, kuinka Penguinsin pelaajat heittivät juhlallisesti hanskansa kohti taivaita, hyppivät iloissaan hylättyjen varusteitten läpi halatakseen toisiaan kunnolla, päätyen lopulta isoksi kasaksi maalin eteen.

San Josen pelaajat, tankki yhtäkkiä tyhjinä, nojasivat mailoihinsa tai jäivät romahtaen istumaan penkille,katsoen avuttomina ja väsyneinä Pittsburghin juhlinnan alkaessa yltyä yhä laajemmaksi.

He odottivat kärsivällisesti kaiken päättymistä, perinteistä kättelyjonoa, joka on jokaisen playoffsarjan lopun merkki.

- Lopussa olet taistellut kahden viikon ajan unelmasta, josta olet haaveillut niin pitkän aikaa, sanoi puolustaja Brent Burns, juhlivien Pittsburghin fanien melun päästessä huoneeseen ja kilpaillessa hetken hallinnan käsittämättömästä hiljaisuudesta. - Se oli tiukkaa, se oli kovaa jääkiekkoa. Molemmilta puolen kättelyjonoa tuli vain kunnioitusta. Se on yksi parhaista asioista jääkiekossa.

- Kamppailet samaa kaveria vastaan kahden viikon ajan. On hyvä katsoa häntä silmiin ja onnitella häntä. Tietenkin olisi parempi olla toisella puolella.

Kättelyjono toimii aina merkkinä jääkiekkojoukkueille siitä, että on aika siirtyä seuraavaan tehtävään, oli se sitten seuraava pelikausi tai kesäloman alku.

Penguinsille se tarkoitti miellyttävän kokemuksen alkua. Stanley Cup-kannun vastaanottamista NHL komissaari Gary Bettmanilta ja koko kesän raivoavan juhlinnan aloittamista.

Sharksille se tarkoitti tuskallisen kauden 2015-16 perusteellisen perkaamisen aloittamista. Seurahistorian menestyksekkäin kausi, mutta sekään ei silti ollut riittävästi.

- Se tuntuu pahalta, sanoi hyökkääjä Joe Thornton, joka on pelannut NHL:ssä 18 vuotta, mutta ei ollut koskaan päässyt Cup-finaaleihin ennen tätä kevättä. - Se on loppupäätös, tämä tuntuu pahalta. Ajattelimme, että olemme parempia, koska olimme voittaneet kaikki lännen joukkueet päästessämme tänne.

Jokainen pukukopissa ollut pelaaja ymmärsi lähes välittömästi, että Sharks oli antanut hyvän mahdollisuuden mennä hukkaan.

Kaikki kiinnostus ennen finaalisarjan alkua kohdistui joukkueen veteraanipelaajiin ja heidän Stanley Cup-unelmiinsa: Thornton, Pavelski, Logan Couture ja Patrick Marleau. Mutta jokaisella pelaajalla oli unelma historian tekemisestä, saamisesta oma nimi kaiverretuksi palkintoon, joka saa aikuiset miehet kyyneliin. Unelma shampanjan suihkuttamisesta, sekä sellaisen siteen muodostamisesta joukkuekavereitten kanssa, jota ei koskaan pystytä rikkomaan.

- Thornton on kaveri, jonka läsnäolo merkitsee niin paljon jokaiselle tässä huoneessa olevalle, sanoi Burns. - Hän on tehnyt niin paljon. Tuntuu kovalta, kun ei pääsekään nousemaan aivan vuoren huipulle saakka hänen kanssaan. Tuntuu kovalta, kun ei päästykään ylös hänen kanssaan.

Jossain vaiheessa kesää, ja jokaisella pelaajalla se tulee todennäköisesti tapahtumaan eri aikoina, tuska alkaa helpottaa ja mukavampia muistoja alkaa nousta pinnalle. Jonain päivänä he pystyvät muistamaan kaiken, minkä he saavuttivat tällä kaudella. Tarinan, jota he tulivat kirjoittamaan yhdessä veljinä. Sharksin kotihallin metelin sellaisena kuin se oli sunnuntaina, ja jopa hävittyjen ottelujen jälkeen.

- Tämä on ollut mahtava playoffmarssi, sanoi Burns, haroen partaansa, samalla, kun hän etsi marssia kuvaavia sanoja, joita vain harvat voivat ymmärtää. - Se on ollut hauskaa.

- En tiedä edes, mikä viikonpäivä tänään on. TIedän, että on kesäkuu. Mutta oli päivä mikä hyvänsä, tämä on erityinen ryhmä kavereita. Joskus tuntuu pahalta hävitä jo ensimmäisellä kierroksella, ja sitten saamme tällaisen ryhmän ja meillä on mahdollisuus edetä päätyyn asti. Ja tämä on ollut todella hauskaa.

Mutta nyt kaikki hauskuus on ohi. Se päättyi tylysti ajassa 19:46 paikallista aikaa. Tunnottomuutta seuraava tuska on tulossa seuraavina päivinä.

- Se iskee jokaisen vartaloon parissa päivässä, sanoi Burns. - eikä se tunnu hyvältä.

Katso lisää