Taistelu Stanley Cupista tiukkaa myös penkkien takana

Valmentajan asema ei ole kadehdittava, sillä ainoa suoja potkuja vastaan on menestys. Vuoden valmentajan palkinnot eivät auta, eikä nuorten pelaajien kehittyminen, eikä edes se, että sattuu olemaan äärimmäisen mukava mies. Ja mikä pahinta, menestys on suhteellista.

Siksi jopa joukkueensa Stanley Cupin finaaliin kaksi kertaa neljän vuoden sisällä valmentaneet - ja vuoden valmentajan palkinnon urallaan voittaneet - Joel Quenneville ja Claude Julien ovat olleet potkuhuhujen kohteina, Quenneville viimeksi tänä keväänä, vaikka Chicago hävisi runkosarjassa 48 ottelustaan vain seitsemän varsinaisella peliajalla.

No, nyt joukkue johtaa finaalisarjaa 1-0, ja Quenneville on jälleen ehdolla Jack Adams -palkinnon saajaksi ja kaikki on hyvin.

– Minä luulen, että valmentajan pitää saada parit potkut, ennen kuin hänestä tulee todella hyvä. Aiemmista kokemuksista oppii, Bruinsin GM Peter Chiarelli totesi Boston Globelle vastikään.

Bostonin Claude Julien laskee olleensa potku-uhan alla kuusi kertaa viiden vuoden aikana. Yleisesti pidetään selvänä, että Stanley Cupin voitto pelasti hänen työpaikkansa 2011. Sitä edellisellä kaudella Bruins oli pudonnut playoffseista johdettuaan Flyers-sarjaa jo 3-0, ja viime kaudella Bruins putosi jo ensimmäisellä kierroksella – mikä asettaa aina valmentajan vaaravyöhykkeeseen.

Pitää myös muistaa, että Bruins ei ole Julienin aikana jäänyt kertaakaan pudotuspeleistä ulos.

Peter Chiarelli oli ollut Bruinsin GM vuoden verran, kun hän palkkasi Julienin.

– Tiesin, että Claudella oli jalat maassa ja että hänellä oli paksu nahka. Niitä tarvitaan, jos on Bruinsin valmentaja. Lisäksi hän on kommunikoida hyvin pelaajien kanssa.

Ja viestin saaminen perille onkin valmentajalle tärkeintä. Matseja voi voittaa erilaisilla systeemeillä, mutta mikään ei auta, jos pelaajat eivät kuuntele ja sitoudu.

– Me uskomme omaan systeemiimme, ja olemme uskoneet jo pitkään. Jostain syystä fanit kyseenalaistavat Clauden kuviot, mutta me olemme menestyneet niiden avulla. Kenenkään ei tarvitse arvailla mitään. Toki saamme tehdä töitä, mutta kaikki vetävät samaan suuntaan, Shawn Thornton totesi Boston Globelle.

– Kaikki tietävät, että tämä on joukkue, ei yksilöiden yhteenliittymä. Tähän koppiin tullessa on parasta jättää oma ego kopin ovelle, koska me olemme joukkue, kapteenista viimeiseen mieheen, totesi puolestaan Chris Kelly, joka tuli Bostoniin Ottawasta 2011.

Chicagossakin joukkueen menestys menee yksilöiden edelle, ja kaikkien pitäminen tyytyväisinä on osa Quennevillen menestystä.

– Hän on pelaajien valmentaja. Hän on rento, mutta myös vaativa. Hän on hyvä pelaajille, ja pelaajat tietävät sen. Samanlaisia valmentajia ei ole liikaa ja kaikki haluavat pelata hänelle, Marian Hossa sanoi Chicago Tribunelle.

Quenneville, joka itse pelasi 13 kautta NHL:ssä ja on aktiiviuransa jälkeen ollut päävalmentajana NHL:ssä yli 15 vuotta, pitää pelaajien ymmärtämistä itsekin vahvuutenaan.

– Pelaajien tyylistä saa aika pian kuvan, ketä pitää kannustaa ja kuka kaipaa potkua takalistoon. Joitakin pelaajia ei saa kehua liikaa, Quenneville sanoi.

– Jokaisella kaudella on omat haasteensa, olipa kyseessä sitten loukkaantumiset, tai pelikuri, tai että joukkueella ei ole nälkää, aloittaa kautensa huonosti tai että kopista puuttuu johtajia. Jokainen kausi on erilainen, mutta kauden aikana tapahtuu kehitystä, ja sekin on osa valmentamista. Tilanteet pitää vaistota.

Stanley Cupin finaali on myös valmentajille kauden huipennus ja uran suuria kohokohtia. Jokainen asia pitää miettiä etukäteen, vastustaja pitää analysoida, ja oma joukkue pitää virittää iskuun.

– Tulos ratkaisee. Loppujen lopuksi, minulle kaikkein tärkeintä on voittaa lätkämatseja, Julien sanoo.

Juuri nyt tärkeintä on voittaa lauantaina Chicagossa.