Moni ei koskaan saa mahdollisuutta nousta niihin korkeuksiin. Useimmat eivät edes pääse tämän talon ympäristöön, ja perille löytävistäkin merkittävä osa saa kääntyä takaisin heti eteisessä.
Pohjakerrosten ja huipun väliin sijoittuu suurin massa. Heitä on kirjava joukko, erittäin hyvistä maalintekijöistä ykkösmaalivahteihin, kolmosketjun laitureista seitsemänsiin puolustajiin. Jokaisella on oma roolinsa, jota on puolustettava, tai joku muu tulee tilalle.
NHL on rakennelma, joka on kestänyt vuosikymmeniä, nyt jo yli vuosisadan. Yksittäisen pelaajan osalta se saattaa kuitenkin olla ohimenevä vaihe. Kolmen vuoden tulokassopimus ei takaa kolmea vuotta NHL:ssä tai varsinkaan jatkoa sen jälkeen.
Nykypäivänä edes kokemus ei enää merkitse juuri mitään, kuten vaikkapa Jussi Jokisen ja Scott Hartnellin tilanteet tämän kesän sopimusmarkkinoilla paljastavat.
Lisää aiheesta: [Maila selittää Laineen herruuden ylivoimamaaleissa]
- Onnella on oma merkittävä roolinsa. Jos pääsee NHL:ään ja pelaa muutaman huonon ottelun, uutta tilaisuutta ei ehkä tule. Tärkeintä on kuitenkin tasaisuus. Jos pelaa ja suorittaa tasaisesti, jatko on todennäköisempää, pohti Edmonton Oilersin Tobias Rieder.
Saksalaisen resepti on looginen, mutta käytännön tasolla vaikea toteuttaa. Pittsburgh Penguinsin Matt Cullen käy harvinaislaatuisesta esimerkistä pelaajana, joka on urakoinut NHL:ssä kaudesta toiseen nousematta kuitenkaan koskaan tähtipelaajaksi. Parhaimmillaankin Cullen on tehnyt 49 pistettä, mikä ei viime kauden runkosarjassa olisi riittänyt pistepörssissä edes sadan parhaan joukkoon.