Steven Stamkosin kilpajuoksu aikaa vastaan

Ottelussa Boston Bruinsia vastaan marraskuun alussa, Steven Stamkos jahtasi Bruis-pelaajaa, joka oli matkalla kohti Lightningin maalia. Hän kuitenkin kaatui, iski jalkansa tolppaan ja tuloksena oli sääriluun murtuma.

Samalla murtuivat Lightning-hyökkääjän unelmat pelata talviolympialaisissa Sotshissa helmikuussa.

Vai murtuivatko?

Steven Stamkos on kuuluisa kovasta treenaamisestaan ja siitä, että hän on tarkka ravinnostaan, ja että hän tekee kaikkensa ollakseen mahdollisimman vahva ja nopea, mutta että hän kävelisi ilman kainalosauvoja jo kaksi viikkoa onnettomuuden jälkeen ei ollut kenenkään kuvitelmissa. Ja juuri sen hän teki tavatessaan lehdistön ensimmäisen kerran.

TV-kanava TSN:n mukaan Stamkos on asettanut itselleen paluunpäivämäärän tavoitteeksi helmikuun kuudennen päivän, jolloin Tampa Bay kohtaa Maple Leafsin Torontossa, miehen kotikaupungissa. Se on Lightningin toiseksi viimeinen ottelu ennen olympialaisia ja Stamkosin viimeinen paikka näyttää, että mies ja jalka ovat kunnossa.

– On mahdotonta sanoa aikataulusta mitään. Totesin lehdistötilaisuudessani, että haluaisin palata kaukaloon ja pelata pari matsia ennen olympialaisi. Se on tavoitteeni. Aina pitää olla joku tavoite, johon pyrkiä, totesi Stamkos, joka ei ollut mukana Vancouverin kisoissa.

– Päätös ryhtyä luistelemaan tai pelaamaan ei ole minun, minä en päätä, koska olen valmis kontaktiin. Jalan luutumiseen menee aikaa, toisilla se käy nopeammin kuin toisilla, ja siksi en halua ryhtyä arvailemaan päivämääriä. Jos kaikki menee hyvin ja jalka paranee toivotulla tavalla, haluaisin pelata jo helmikuussa.

Juuri nyt Stamkos harjoittelee niin paljon kuin pystyy pitääkseen kuntoaan yllä. Tammikuussa hänen tarkoituksenaan on harjoitella kahdesti päivässä ja nostaa harjoittelun tasoa tuntuvasti. Juuri nyt hän kuntouttaa itseään vedessä.

Harjoittelu on tärkeää paitsi fyysisesti, myös henkisesti.

– Ensimmäisten kahden viikon aikana oli jännää tulla hallille, ja oli helppoa nähdä, kuinka paraneminen edistyi: pystyin kävelemään, ja kaikki oli hyvin. Nyt on vähän tylsempää, kun teemme samoja harjoituksia joka päivä. Ei ole aina mukavaa tulla hallille ja katsoa harjoituksia sivusta. Minulla on ikävä harjoituksia ja pelaamista. Jopa niitä kovia harjoituksia, Stamkos sanoi nhl.comille.

– Ei sitä koskaan ajattele terveenä, mutta tämä vamma on antanut minulle vähän uutta näkökulmaa asioihin. Pitäisi olla iloinen ja nauttia, että saa tehdä sitä, mistä pitää, mutta kuten vanha sanonta kuuluu, "et tiedä, mitä sinulla on, ennen kuin olet menettänyt sen". Nyt sen tiedän. Muistutan itseäni koko ajan siitä, että tie kaukaloon on pitkä, ja yritän vain tehdä töitä sen eteen.

Tie takaisin NHL-kaukaloon on pitkä. Mutta Stamkos tulee vielä.